Esteistä huolimatta

”Mitä tahdotte minun tekevän teille?” (Matt. 20:32)

Jerikon tien varressa istui kaksi sokeaa miestä ja kuullessaan Jeesuksen kulkevan ohitse he alkoivat huutaa: "Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!" Väkijoukon mielestä moinen huutelu oli sopimatonta, joten moni nuhteli sokeita saadakseen heidät vaikenemaan. Jeesuksen kohtaaminen ja avun saaminen oli heille kuitenkin tärkeämpää kuin väkijoukon odottama käytös, joten he eivät hellittäneet, vaan huusivat Jeesuksen puoleen vielä kovemmin. Jeesus oli täynnä myötätuntoa apua tarvitsevia kohtaan, joten hän pysähtyi ja kuultuaan heidän pyyntönsä hän kosketti heidän silmiään, jolloin he saivat näkönsä ja lähtivät seuraamaan häntä (20:29-34). Jeesus toimii yhä edelleen rakastaen, armahtaen, parantaen ja kutsuen seuraamaan itseään. Myös väkijoukko toimii samoin. Kun joku alkaa etsiä elämäänsä apua Jeesukselta, alkaa kaivata syvempää yhteyttä häneen tai alkaa ottaa Jeesuksen seuraamisen tosissaan, löytyy heti niitä, jotka tahtovat tukahduttaa sen.

Älä anna kenenkään estää.

Perjantai

"He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi." (Matt. 20:18-19)

Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi (1. Joh. 4:9-10). Meistä ei ollut auttamaan itseämme, mutta Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä. Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Jos kerran Jeesuksen kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen (Room. 5:6-11). 

Olethan sinäkin vastaanottanut?

Taivaspaikkaa hakemassa

”Mitä hyvää minun pitää tehdä, että saisin iankaikkisen elämän?” (Matt. 19:16)

Rikas nuorukainen tuli Jeesuksen luokse mielessään kysymys, jota jokaisen ihmisen tulisi pysähtyä elämänsä aikana miettimään: Kuinka saisin iankaikkisen elämän? Nuorukainen oli suoriutunut elämästään varsin erinomaisesti, joten taivaspaikan pitäisi olla itsestään selvää etenkin, koska hän oli omasta mielestään noudattanut kaikkia käskyjä. Asia oli loppusilausta vailla, joten hän halusi tietää, voisiko tehdä vielä jotain. Jeesus näki tuon nuoren miehen sydämen ja asian, joka piti hänet Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Rahasta oli epäjumala, joten Jeesus kehotti häntä myymään omaisuuden, antamaan sen köyhille ja kutsui hänet tulemaan ja seuraamaan itseään. Taivaspaikka ei ollut kuitenkaan niin tärkeä, että hän olisi tarttunut Jeesuksen kutsuun, joten hän lähti pois (19:17-22). Nuorukainen ei ymmärtänyt, että ikuinen elämä on Jeesuksen tuntemista (Joh. 17:3) ja ettei sitä ansaita omilla teoilla, vaan se annetaan lahjana yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden.

Seurataan Jeesusta.

Seitsemän kertaa?

”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” (Matt. 18:21)

Pietari oli mielestään antelias anteeksiantamisen suhteen ja ajatteli kenties saavansa Jeesukselta kehuja oivalluksestaan. Hän sai kuitenkin kuulla, että hänen tulisi antaa anteeksi moninkertaisesti enemmän, sillä tarkoitus ei ole pitää tilastoa anteeksiantamiskerroista, vaan olla valmis armahtamaan yhä uudelleen (18:22). Havainnollistaakseen asiaa Jeesus kertoi vertauksen kuninkaasta, joka antoi palvelijalleen anteeksi mittaamattoman suuren velan tämän anoessa armoa. Vapaaksi päästyään palvelija törmäsi palvelustoveriinsa, joka oli velkaa pikkusumman. Juuri armahduksen kokeneelta ei herunut armoa toverilleen, vaan hän toimitti tämän vankilaan. Kun kuningas sai kuulla tästä, hän kutsui tuon armottoman palvelijan luokseen, kysyi, eikö tämän olisi pitänyt olla armollinen palvelustoverilleen, ja vangitutti hänet (18:23-34). Me olemme saaneet kaiken anteeksi pelkästä armosta (Tiit. 3:5). Olemmehan valmiit antamaan sydämestämme anteeksi meitä rikkoneille (18:35)?

Kerta toisensa jälkeen?

Mitä sinulla on?

”Mikä sinulla on kädessäsi?” (2. Moos. 4:2)

"Mikä sinulla on kädessäsi?" kysyi Jumala Moosekselta, joka epäröi tarttua Jumalan kutsuun. Mooses saattoi katsoa hämmentyneenä kädessään olevaa arkista sauvaa, jota hän käytti niin lampaiden ohjaamiseen kuin tukenaan kulkiessaan haasteellisessa maastossa. Sauva muuttuisi käärmeeksi, kun Mooses heittäisi sen maahan ja takaisin sauvaksi, kun hän tarttuisi käärmeen häntään (4:3-5). Jumala ei vaatinut Moosekselta sellaista, mitä hänellä ei ollut, vaan otti käyttöönsä sen, mitä hänellä oli. Opetuslapset ruokkivat viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla sen jälkeen, kun Jeesus oli siunannut ne (Mark. 6:38-42). Pietarilla ei ollut antaa hopeaa tai kultaa rammalle kerjäläiselle, mutta hän antoi sitä, mitä hänellä oli: Jeesuksen nimessä ja Hengen voimasta ramman jalat vahvistuivat, niin että tämä käveli ja hyppeli (Apt. 3:6-8). Jumala ei kysy meiltäkään sitä, paljonko meillä on, vaan sitä, saako hän käyttää meitä ja sitä, mitä meillä on.

Mitä sinulla on?

Minäkö?

”Mikä minä olen menemään?” (2. Moos. 3:11)

Tavallinen päivä erämaassa lampaiden kanssa muutti Mooseksen elämän, kun Jumala ilmestyi hänelle (3:2). Jumala oli nähnyt kansansa syvän ahdingon Egyptin orjuudessa ja kutsui Mooseksen vapauttamaan heidät. Tilannekatsausta ja tehtävän kuvausta seurasi käskynanto: "Lähde nyt matkaan. Minä lähetän sinut." (3:7-10) Mooses ei kokenut olevansa riittävän pätevä, joten hän kyseenalaisti Jumalan kutsun. Mooseksen ei ollut tarkoitus selvitä yksin ja omassa voimassaan, vaan hänelle oli tarjolla tehtävään kaikkein paras apu, josta Jumala muistutti Moosesta: "Minä olen sinun kanssasi." (3:12) Mekin koemme usein riittämättömyyttä Jeesuksen meille antaman tehtävän suorittamiseen, joten yritämme selittää itsemme ulos tuon suunnitelman toteutuksesta. Lähetyskäsky kuuluu kuitenkin jokaiselle kristitylle, sillä se on jokapäiväinen ja elämänmittainen kutsu ja tehtävä. Meidän ei tarvitse kuitenkaan suoriutua tehtävästä yksin, sillä Jeesus lupasi olla kanssamme (Matt. 28:19-20).

Ei selitellä, vaan mennään ja tehdään.

Tarjolla elämä

"Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen." (Matt. 16:25)

Kenelle elämme tai minkä varaan elämäämme rakennamme, ovat kysymyksiä, joihin ei pitäisi vastata kovin kepeästi. On helppo antaa hyvältä ja hurskaalta kuulostava vastaus, ellei uskalla olla täysin rehellinen itselleen. Mutta jos tutkimme sydäntämme hieman syvemmältä ja Jumalan sanan valossa, saatamme löytää itsekkäitä motiiveja, joiden tarkoitus on tyydyttää omat halut ja turvata oma menestys.  Mutta vaikka voittaisimme omaksemme koko maailman rikkauksineen, siitä ei ole meille mitään hyötyä, jos menetämme sielumme (16:26). Jeesus kutsuu meitä kadottamaan oman elämämme haluineen ja himoineen, jotta hän saisi antaa tilalle oman elämänsä ja suunnitelmansa, jotka ovat monin verroin paremmat. Meidän tulee kieltää itsemme, ottaa ristimme ja seurata häntä (16:24). Jeesus antoi elämänsä meidän puolestamme ostaen meidät omikseen. Me voimme löytää todellisen elämän antaessamme elämämme kokonaan hänelle. 

Eletään hänelle.

Liput salkoon

”Riemuitkaamme sinun voitostasi ja nostakaamme lippumme Jumalamme nimessä.” (Ps. 20:6)

Kansakunnat kerskuvat voimastaan marssittamalla juhlapäivinä TV-kameroiden eteen aseitaan ja joukkojaan osoittaakseen sotilaallista mahtiaan muille. Näin on ollut kautta historian, niin myös Daavidin päivinä (20:8). Kautta historian on noussut hallitsijoita ja valtakuntia, jotka ovat kuuluttaneet omaa erinomaisuuttaan ja ajatelleet olevansa erityisempiä kuin kaikki muut. Jokainen niistä on kadonnut vuorollaan historian hämärään. Daavid ymmärsi, että omalla erinomaisuudella kerskumisen sijaan kannattaa laittaa luottamuksensa Jumalaan. Mikään valtio ei ole Jumalan lapsen todellinen koti, vaan olemme aina vieraita ja muukalaisia maan päällä (Hepr. 11:13). Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät jo rakkaan Poikansa valtakuntaan (Kol. 1:13), joka tulee kerran näkyvällä tavalla. Tuota päivää odottaessamme saamme ylistää häntä, joka on avannut meille pääsyn tuohon valtakuntaan ja kutsua muitakin tuon valtakunnan kansalaisiksi.

Nostetaan lippumme.

Syväpuhdistus

”Se, mikä tulee suusta ulos, lähtee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.” (Matt. 15:18)

Fariseukset olivat tarkkoja perinnäissääntöjensä suhteen ja he eivät voineet olla huomauttamatta Jeesusta asiasta, kun huomasivat, etteivät hänen opetuslapsensa pesseet käsiään, kun rupesivat syömään (15:1-2). Jeesus nuhteli fariseuksia kovin sanoin, koska he kunnioittivat Jumalaa huulillaan, vaikka heidän sydämensä olivat kaukana hänestä. Fariseuksille ulkoiset muodot olivat tärkeämpiä kuin sisäinen elämä, minkä vuoksi he palvelivat turhaan Jumalaa opettaen ihmiskäskyjä (15:7-9). Ulkokuorta on turha kiillottaa, jos sydän on likainen, sillä sieltä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset, jotka saastuttavat ihmisen - ei pesemättömin käsin syöminen (15:19-20). Mekin sorrumme helposti fariseusten tavoin pelkän julkisivun putsaamiseen, vaikka olemme syväpuhdistuksen tarpeessa. Jeesus kuoli syntiemme tähden ja vain hänen veressään meillä on lunastus ja rikkomusten anteeksianto (Ef. 1:7).

Anna hänen puhdistaa sisimpäsi.

Ylistyksemme arvoinen

”Totisesti sinä olet Jumalan Poika.” (Matt. 14:33)

Jeesus oli lähettänyt opetuslapsensa edeltä toiselle rannalle ja tuli itse yöllä heidän luokseen veden päällä kävellen. Kun opetuslapset näkivät tämän, he säikähtivät ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus sanoi heille välittömästi: "Olkaa turvallisella mielellä. Minä se olen." Pietari avasi suunsa ja sanoi, ennen kuin ehti kunnolla ajatella: "Jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin." Jeesus sanoi yksinkertaisesti: "Tule!" Kun Pietari astui veneestä, hän sai kokea epätavallisen voiman osoituksen ja käveli veden päällä. Tajutessaan, mitä oli tekemässä, hän alkoi vajota ja huusi hädässään Jeesusta auttamaan. Jeesus ojensi heti kätensä ja tarttui häneen (14:22-31). Tapahtuma ei saanut muita opetuslapsia taputtamaan Pietaria selkään ja kehumaan häntä kilpaa rohkeudesta ja uskomattomasta uskon askeleesta. Ihmeen aikaansaaja ei ollut Pietari, vaikka saikin olla osallisena siitä, vaan Jeesus, Jumalan Poika. Hän on uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä (Hepr. 12:2).

Annetaan kaikesta kunnia hänelle.

Korkeemmas käres

”Sinun ei ole lupa pitää häntä.” (Matt. 14:4)

Johannes Kastaja oli suorasanainen tienraivaaja, joka ei pelännyt sanoa totuutta edes hallitsijalle. Hän nuhteli rohkeasti kuningas Herodesta, koska tämä oli ottanut asuinkumppanikseen veljensä Filippoksen vaimon. Siitä oli seurannut se, että Herodes oli pannut Johanneksen kahleisiin ja heittänyt vankilaan, vaikka olisi mieluusti surmannut tämän (14:3-5). Johannes saattoi odottaa vankilassa ollessaan Jeesuksen pelastavan hänet jollain tavalla, sillä olihan tämä tullut julistamaan vangituille vapautusta (Luuk. 4:18). Kun Jeesus lähti kuitenkin päinvastaiseen suuntaan, Johannes lähetti opetuslapsensa kysymään, oliko Jeesus se, jonka oli määrä tulla vai pitikö odottaa jotakuta toista. Ei tarvinnut, sillä Jeesus oli todellakin Jumalan lupaama Messias (11:2-5). Jumalan suunnitelmaan ei kuitenkaan tällä kertaa kuulunut Johanneksen vapauttaminen, sillä hänen elämänsä tarkoitus oli ollut tien valmistaminen Jeesukselle ja sen hän oli tehnyt. Meidän ei aina tarvitse ymmärtää kaikkea.

Uskotaan elämämme Jumalan käsiin.

Yli-innokkuutta

”Tahdotko, että menemme kokoamaan sen?” (Matt. 13:28)

Jeesus kertoi vertauksessaan, että taivasten valtakunta on verrattavissa mieheen, joka kylvi peltoonsa hyvää siementä, mutta ihmisten nukkuessa vihamies tuli ja kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa. Kun vilja alkoi kasvaa ja tehdä tähkää, myös rikkavilja tuli näkyviin. Työmiehet tulivat silloin isäntänsä luokse kysymään, voisivatko he kitkeä rikkaviljan pois. Isäntä käski kuitenkin antaa sekä viljan että rikkaviljan kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, jottei vahingossa kitkettäisi hyvääkin viljaa (13:24-30). Kristuksen maailmanlaajuinen kirkko on pyhien yhteisö, johon on sekoittunut myös teeskentelijöitä ja jumalattomia. Meillä on valtava kiusaus alkaa jakaa ihmisiä oikein ja väärin uskoviin ja yleensä tällaista jakoa tekevä lukee itsensä ja oman kirkkokuntansa kuuluvaksi oikeaan joukkoon. Jeesus kehottaa meitä malttamaan mielemme, ettemme vahingoittaisi hyvääkin viljaa, sillä kerran koittaa erottelun päivä (13:41-43). Sitä odottaessamme pidetään huoli omasta suhteestamme Jeesukseen oman sydämemme tilaa valvoen.

Valvotaan itseämme.

Housut pois

”Kuinka minä siis voisin tehdä tämän suuren pahanteon ja siten tehdä syntiä Jumalaa vastaan?” (1. Moos. 39:9)

Joosef palveli orjan asemassa Potifarin talossa ja Jumala oli hänen kanssaan antaen hänen onnistua kaikissa toimissaan (39:1-5). Kaikki menikin vallan hienosti siihen asti, kunnes Potifarin vaimo iski häneen silmänsä. Tämä pyysi Joosefia makaamaan kanssaan kerta toisensa jälkeen, mutta Joosef kieltäytyi kerta toisensa jälkeen houkutuksesta ja pyrki välttämään naista. Joosef oli ehdoton vakaumuksessaan, ei siksi, ettei rikkoisi itseään, Potifaria ja tämän vaimoa, vaan koska tekisi syntiä Jumalaa vastaan. Lopulta nainen kävi käsiksi Joosefiin niin, että tämä joutui paeta tilanteesta siten, että hänen vaatteensa jäivät naisen käsiin. Tilannetta seuranneessa jälkiselvittelyssä Potifar uskoi vaimonsa valheen ja toimitti Joosefin vankilaan (39:7-20). Joosef oli periaaatteen mies eikä antanut periksi kiusaukselle, vaikka olisi voinut periaatteessa jopa hyötyä siitä. Kuuliaisuus Jumalaa kohtaan oli tärkeämpää kuin hyvä asema. Meidän ei tarvitse selvitä yksin kiusauksista (Hepr. 2:18)

Jeesus auttaa meitä.

Tekeepä hyvää

”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, jos sen antaminen on sinun vallassasi.” (Snl. 3:27)

Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin voit sitä tehdä. Helpommin sanottu kuin tehty, vaikka mahdollisuuksia on kyllä runsaasti. Avun tarpeessa olevaa naapuria on helpompaa pyytää kääntymään jonkin organisaation puoleen, vaikka itselläkin olisi, mitä antaa (3:28). Kolehtiin on helpompaa tyhjentää pikkurahat kuin laittaa seteleitä, vaikka lähetyskentällä on suuria tarpeita. Kun televisioruutuun ilmestyy nälkäisen lapsen kasvot ja puhelinnumero, on helpompaa vaihtaa kanavaa kuin soittaa. On helppo ummistaa silmänsä toisten hädältä, olivatpa he lähellä tai kaukana. Mutta onko meillä Jeesuksen omina varaa toimia tällä tavoin? Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden siitä, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä meissä, joiden toimeentulo on turvattu, mutta suljemme sydämen puutetta kärsivältä veljeltämme? Meitä kutsutaan rakastamaan sanoin, mutta myös teoin (1. Joh. 3:16-18). Ei väsytä hyvän tekemiseen (2. Tess. 3:13).

Se tekee hyvää.

Seuraajat

”Monet seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki.” (Matt. 12:15)

Jeesus elää ja toimii edelleen (Hepr. 13:8), mutta jostain syystä kirkkomme ovat sunnuntaisin varsin tyhjiä. Niinpä meistä on tullut taitavia selittämään sitä, miksei ihmiset tule järjestämiimme hengellisiin tilaisuuksiin. Elämä on niin kiireistä, ettei viikon töiden jälkeen enää jakseta lähteä minnekään. Lasten harrastukset osuvat juuri samaan ajankohtaan. Ihmiset eivät halua sitoutua eikä heitä kiinnosta uskonasiat. Voisiko meissäkin olla vikaa? Ovatko uskonnolliset muodot tulleet fariseusten tavoin Jumalan valtakunnan etenemisen esteiksi (12:9-13)? Elämmekö itse Jumalan armosta ja onko meillä sellainen suhde Jeesukseen, että muutkin haluavat päästä osallisiksi samasta elämästä? Olemmeko juuttuneet liikaa neljän seinän sisälle, kun meidän pitäisi mennä Jeesuksen tavoin sinne, missä ihmiset ovat? Olipa syyt mitkä tahansa, jotain pitäisi tehdä, sillä Jeesus on yhä ihmisten ainoa toivo (12:21) ja kutsuu jokaista seuraamaan häntä.

Voisiko se auttaa?

Voi, voi

”Jeesus alkoi nuhdella niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimateoistaan olivat tapahtuneet, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta.” (Matt. 11:20)

Voi sinua! Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Voi sinua, Kapernaum! Jeesus moitti kaupunkeja siitä, etteivät niiden asukkaat olleet tehneet parannusta ja uskoneet häneen, vaikka olivat saaneet kohdata hänet kasvoista kasvoihin ja olivat nähneet kaikki ne tunnusteot, joita hän oli tehnyt. Sillä jos nuo ihmeet olisivat tapahtuneet niissä kaupungeissa, jotka Jumala oli tuhonnut niiden pahuuden tähden, ne olisivat tehneet parannuksen synneistään ja kääntyneet Jumalan puoleen (11:21-24). Mitähän Jeesus sanoisi meidän kaupunkiemme asukkaille tai kansakunnallemme? Meillä on kirkkoja ja seurakuntataloja. Meillä on kristillisiä TV- ja radiokanavia. Meillä on hengellisiä kirjoja ja podcasteja. Meillä on kodeissamme Raamattuja ja voimme ladata sen jopa puhelimeemme. Meillä on mahdollisuus kuulla, lukea ja ymmärtää, jotta voimme tehdä parannuksen synneistämme ja turvata uskossa Jeesukseen. Mutta uskommeko ja tahdommeko (Room. 10:16)?

Ehkä kannattaisi.

Kauhun kangistama

”Älkää siis pelätkö ihmisiä.” (Matt. 10:26)

Ihmispelko sitoo. Monelle on paljon tärkeämpää se, mitä puoliso, sukulaiset tai ystävät ajattelevat kuin se, mitä Jeesus sanoo ja siksi he eivät uskalla lähteä seuraamaan Jeesusta (10:37). Moni ei uskalla tunnustaa uskoaan Jeesukseen, koska pelkäävät siitä mahdollisesti seuraavaa pilkkaa ja vainoa (10:28). Moni ei uskalla elää uskoaan todeksi tai kertoa, mitä Jeesus on tehnyt heissä ja heidän kauttaan, koska pelkäävät toisten uskovien taholta tulevia syytöksiä (10:25). Jeesus ei luvannut meille helppoa elämää, vaan päinvastoin lupasi, että meitä tullaan jopa vihaamaan hänen nimensä tähden (10:22). Meidän ei tarvitse kuitenkaan pelätä, sillä jopa kaikki hiuksemmekin on laskettu (10:30). Otetaan ristimme (10:38), annetaan itsemme kokonaan Jeesukselle ja seurataan häntä Pyhän Hengen voimassa, niin löydämme parhaan suunnan ja tarkoituksen elämällemme.

Ei pelätä ihmisiä.

Lahjat jakoon

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt. 10:8)

Opetuslapset olivat saaneet Jeesukselta lahjaksi elämän, jollaisesta he eivät olleet osanneet kuvitella edes kaikkein villeimmissä unelmissaan. Ja kaikkein paras lahja oli vielä edessä päin, kun Jeesus sovittaisi heidänkin syntinsä Golgatan ristillä (Joh. 19:30). Tuota uutta elämää, jonka he olivat saaneet lahjaksi, ei ollut kuitenkaan tarkoitus piilottaa tai pitää vain itsellään. Heidän saamastaan lahjasta riittäisi jaettavaksi aivan jokaiselle eikä se kuluisi koskaan loppuun. He saivat harjoitella evankeliumin julistamista, sairaiden parantamista, kuolleiden herättämistä ja riivaajien ulosajamista Jeesuksen johdolla (10:1,8). Mekin olemme päässeet osalliseksi pelastuksen lahjasta, jonka myötä me olemme saaneet Pyhän Hengen johdattajaksemme ja erilaisia lahjoja, joilla palvella ja rakastaa lähimmäisiä Jumalan valtakuntaan. Aletaan sen tähden elää sellaista elämää, jota Jeesus eli (1. Joh. 2:6) ja tehdään sellaisia tekoja, joita Jeesus teki (Joh. 14:12). Lahjaksi olemme saaneet.

Annetaan lahjaksi.

Sadonkorjuupulmia

”Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä satoa korjaamaan.” (Matt. 9:38)

Kun Jeesus näki kansanjoukot, hänen kävi heitä sääliksi, sillä eloa oli paljon, mutta työmiehiä vähän (9:36-37). Jeesus käskikin opetuslapsia rukoilemaan, että Jumala lähettäisi työmiehiä korjaamaan tuota satoa. Jeesus ei ollut koskaan huolissaan sadosta, vaan siitä, onko sadonkorjaajia. Satoa on edelleen paljon. Kaduillamme. Ostoskeskuksissa. Kouluissamme. Työpaikoillamme. Harrastuksissamme. Naapurustossamme. Kaikkialla. Ihmisiä, joilla on syystä tai toisesta vääristynyt kuva uskosta tai jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla evankeliumia ymmärrettävällä tavalla. Jeesuksen kalliisti lunastamia ja sovittamia ihmisiä odottamassa, että joku tulisi ja johdattaisi heidät henkilökohtaiseen uskoon. Käytämme paljon aikaa sen miettimiseen, kuinka tavoittaisimme evankeliumilla ihmisiä. Mitä jos yksinkertaisesti noudattaisimme Jeesuksen käskyä, pyytäisimme Herraa lähettämään lisää sadonkorjaajia ja olisimme itse valmiit olemaan yksi rukousvastauksista? 

Sato odottaa.

Väärin toimittu?

”Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?” (Matt. 9:4)

Jeesuksen luokse tuotiin halvaantunut, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Ole rohkealla mielellä. Sinun syntisi annetaan anteeksi." Kun muutamat kirjanoppineet näkivät, mitä tapahtui ja kuulivat, mitä Jeesus sanoi, he mutisivat itsekseen: "Tämä pilkkaa Jumalaa." (9:2-3). Fariseukset ymmärsivät välittömästi, että Jeesus tarkoitti sanoillaan olevansa Jumala, mutta he eivät voineet käsittää, että hän oli Jumala. Jeesus nuhteli heitä ja kysyi heiltä, onko helpompaa antaa synnit anteeksi vai käskeä halvaantunutta nousemaan. Vastausta odottamatta hän käski halvaantuneen ottaa vuoteensa ja mennä kotiinsa. Mies nousi ja lähti, mutta kansanjoukko ylisti Jumalaa pelonsekaisen kunnioituksen vallassa (9:6-8). Jeesuksen sanat ja teot yhdessä osoittivat, kuka hän on. Meidän sanamme on helppo kyseenalaistaa, elleivät tekomme ole linjassa niiden kanssa. Otetaan siis sana todesta ja toteutetaan se myös tekoina (Jaak. 1:22).

Eletään usko todeksi.

Torjuntareaktio

”Kun ihmiset näkivät hänet, he pyysivät häntä lähtemään pois heidän alueeltaan.” (Matt. 8:34)

Gadaran alueella Jeesus kohtasi kaksi riivattua miestä, jotka olivat niin väkivaltaisia, ettei kukaan voinut saati uskaltanut kulkea sitä tietä. Jeesusta se ei estänyt, sillä hän oli juuri siellä, missä hänen tulikin olla, jotta nuo kaksi saisivat vapautua pahoista hengistä. Henget tunnistivat Jeesuksen ja tiesivät, mitä tulisi tapahtumaan, joten ne pyysivät päästä sikalaumaan. Jeesuksen käskettyä niitä lähtemään, ne menivät sikoihin, jotka syöksyivät sen seurauksena jyrkänteeltä alas järveen. Sikopaimenet juoksivat kaupunkiin kertomaan muille, mitä oli tapahtunut, jolloin koko kaupunki lähti Jeesusta vastaan. He eivät tulleet kuitenkaan kiittämään häntä miesten vapauttamisesta, vaan pyytämään häntä poistumaan alueelta mitä pikimmin (8:28-34). He pelkäsivät Jeesuksen yliluonnollista voimaa, mikä ei ollut heidän hallintavallassaan, joten he halusivat eroon hänestä. Entä me? Estääkö pelkomme ja epäilymme Jumalan yliluonnollisen toiminnan meissä ja meidän kauttamme?

Ei käsketä häntä pois.

Kertomisen arvoista

”Hän otti päälleen meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme.” (Matt. 8:17)

Jumalan valtakunnan todellisuus tuli lähellemme Jeesuksessa Kristuksessa (Mark. 1:15), sillä hän kantoi meidän tautimme, otti taakakseen meidän sairautemme ja kärsi rangaistuksen meidän pahojen tekojemme tähden, jotta meillä olisi rauha (Jes. 53:4-5). Myötätunto ja rakkaus saivat hänet koskettamaan spitaalista ja parantamaan hänet (8:2-3). Sadanpäällikön palvelija parani, kun Jeesus sanoi ainoastaan sanan. Pietarin anopin kuume lähti, kun Jeesus kosketti tämän kättä. Riivatut vapautuivat, kun Jeesus ajoi sanallaan henget ulos (8:6-16). Hän on parantajamme ja pelastajamme. Hänen veressään meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto (Ef. 1:7) ja hän on avannut meille pääsyn Isän luokse (Ef. 2:18). Me saamme laskea kätemme sairaiden päälle, jotta nämä paranevat (Mark. 16:18) ja saamme julistaa tämän valtakunnan evankeliumin kaikkialle maailmaan (Matt. 24:14), sillä kukaan muu ei voi pelastaa kuin hän (Apt. 4:12).

Kertomisen arvoista.

Hedelmätiskillä

”Hedelmistä te heidät tunnette.” (Matt. 7:16)

Jeesus varoitti vääristä profeetoista, jotka tulevat lammasten vaatteissa, mutta ovat sisältä raatelevia susia (7:15). Kuinka voimme tunnistaa heidät? Hedelmät paljastavat asian, sillä jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä ja huono puu huonoja. Hyvä puu ei voi tehdä huonoja eikä huono puu hyviä hedelmiä (7:17-18). On siis ihan sama, miten korkeasti koulutettuja he ovat, millaisessa asemassa he palvelevat, kuinka vakuuttavilta heidän puheensa kuulostavat tai millaisia voimatekoja he tekevät tai ovat tekemättä, ellei heidän elämässään ja vaelluksessaan näy Pyhän Hengen aikaansaamaa hyvää hedelmää: Rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsehillintää (Gal. 5:22-23). Asiaan ei tule suhtautua kevyesti, sillä jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen (7:19). Ainoa keino kantaa paljon hyvää hedelmää, on pysyä Jeesuksessa, sillä ilman häntä emme voi tehdä mitään (Joh. 15:4-5).

Hedelmällä on väliä.

Heti ja nyt

”Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7)

Kärsivällisyys on hyve sanotaan. Erilaisia teknisiä vempaimia kodinkoneista tietokoneisiin ja älypuhelimiin markkinoidaan usein ajatuksella, kuinka ne tekevät elämän helpommaksi. Mutta onkin käynyt päinvastoin. Elämän tahti on kiihtynyt ja kärsivällisyys on usein koetuksella. Kaiken pitäisi tapahtua silmänräpäyksessä ja mieluusti viisi minuuttia sitten. Miksi pikaruoka-annoksen valmistaminen kestää niin kauan? Onko liikennevalo jumiutunut, kun punainen palaa aina vaan. Eikö se ole vielä lukenut sähköpostiani? Miksi tämä nettisivu lataa näin hitaasti? Painaisit jo kaasua! Olemme tottuneet saamaan kaiken nopeasti, joten pienikin viivästys saa kärsivällisyytemme pettämään. Jumala ei hätäile. Hän kuulee rukouksemme ja vastaa ajallaan (7:8). Ei liian nopeasti, ei ennakkoon, ei myöhässä, vaan täsmälleen oikeaan aikaan. Hän myös kasvattaa meitä, kun me harjoitamme kestävää rukousta yötä päivää (Luuk. 18:7) anoen, etsien, kolkuttaen ja vastausta odottaen. 

Rukoillaan kärsivällisesti.

Tolkuton ajatus

”Onko Herralle mikään mahdotonta?” (1. Moos. 18:14)

Satavuotiaana isäksi. Inhimillisesti ajatellen aivan mahdoton ajatus. Näin päätteli myös Aabraham, josta Jumala lupasi polveutuvan kansakuntia ja kuninkaita (17:4-6). Siihen, mitä Aabraham tiesi biologiasta, ei mahtunut ajatus, että satavuotiaalle miehelle ja hänen yhdeksänkymppiselle vaimolleen voisi vielä syntyä lapsia (17:17). Ajatus oli niin naurettava, että jopa Saara nauroi itsekseen (17:17). Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista, vaikka olisi kyse iäkkäästä ensisynnyttäjästä. Kuinka usein me pidämmekään itseämme tai jotain toista mahdottomana tapauksena. Ajattelemme, ettei Jumala voi käyttää meitä, koska olemme liian nuoria tai liian vanhoja, liian kokemattomia tai liikaa kokeneita. Raamattua lukiessamme näemme, miten Jumala kutsui kerta toisensa jälkeen tavallisia ihmisiä työhönsä tehdäkseen suuria heidän kauttaan. Hän ei kysy meiltä sitä, kuinka päteviä olemme, vaan sitä, saako hän käyttää meitä, sillä hänen voimansa tulee täydelliseksi heikkoudessa (2. Kor. 12:9).

Sinäkin kelpaat.

Rima korkealla

”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt. 5:48)

Virheetön. Moitteeton. Erittäin hyvä. Täydellinen. Jeesus ei puhu hyvästä koulumenestyksestä, nousujohteisesta urasta tai kaikkien asioiden virheettömästä tekemisestä. Meidät on kutsuttu täydellisyyteen, joka on aivan omaa luokkaansa ja jota mitataan aivan omalla mitta-asteikolla. On ehkä vielä mahdollista olla täydellinen itsensä kanssa silloin, kun nukkuu tai kuvitella olevansa täydellinen muutaman samanmielisen seurassa. Mutta Jeesus puhuu tässä täydellisyydestä, joka näkyy armollisuutena ja rakkautena kaikkia kohtaan. Meidän tulee auttaa tarvitsevaa, rakastaa vihamiehiä ja rukoilla vainoojien puolesta (5:42-44). Jeesus nostaa riman korkealle. Tarkoituksella. Osoittaakseen meille, ettemme pysty siihen parhaimmista kuvitelmistamme huolimatta. Olemme täysin riippuvaiset Jeesuksesta, joten annetaan hänen vaikuttaa meissä sekä tahtominen että tekeminen (Fil. 2:13-16). Voimme olla ja olemme täydelliset vain hänessä.

Pysy Kristuksessa.

Kuuliaisuuden askel

”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena.” (1. Moos. 12:2)

Jumala antoi Aabrahamille valtavat lupaukset. Lupausten toteutumiseksi Aabrahamin tuli kuitenkin ottaa uskon askel, luopua turvallisista rutiineista ja lähteä tutuilta seuduilta kohti maata, jonka Jumala osoittaisi hänelle (12:1-3). Hän joutui ottamaan askeleen, joka ei vaikuttaisi ainoastaan hänen, vaan monen muunkin elämään. Meille ei kerrota sitä, kuinka kauan Aabraham pohti Jumalan kutsua, mutta hän yksinkertaisesti lähti, niin kuin Herra oli häntä käskenyt (12:4). Usko ei ollut vain Jumalan sanan totena pitämistä, vaan se vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa ja teoista usko tuli täydelliseksi (Jaak. 2:22-23). Jeesus kysyy meiltä, miksi me sanomme hänelle: "Herra, Herra", mutta emme tee, mitä hän sanoo (Luuk. 6:46). Kun hän kutsuu meitä, ei anneta epäuskon estää luottamasta ja toimimasta.

Olet osa suunnitelmaa.

Ihmistenkalastuskurssi

”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt. 4:19)

Pietari ja Andreas olivat heittämässä verkkoa järveen, kun he kuulivat sanat, jotka muuttivat heidän elämänsä ja tulevaisuuden suunnitelmansa. Jeesus kutsui heidät mukaansa kalastuskurssille, jonka vaikutukset heijastuisivat iankaikkisuuteen saakka, sillä he tulisivat olemaan ihmisten kalastajia. Jeesuksen seuraaminen ei olisi pelkästään mukavia keskusteluja iltanuotiolla tai Jeesuksen sanojen ja tekojen ihmettelyä muun kansan tavoin (Mark. 1:27). Kutsuun liittyi Jumalan valtakunnan elämän mallintaminen ihmisten parissa Jeesuksen antamalla voimalla ja vallalla (10:1-8). Näiden miesten ihmistenkalastuskurssi päättyi käskyyn mennä ja tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia (Matt. 28:19), joten he lähtivät helluntain jälkeen liikkeelle Pyhän Hengen voimassa ja johdattivat monia Jeesuksen yhteyteen. Jokainen Jeesuksen oma on kutsuttu voittamaan sieluja ja moninkertaistumaan opetuslapsia tekemällä. 

Lähdetään kalaan.

Tulta!

”Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa.” (Matt. 3:11)

Johannes Kastaja kertoi häntä katsomaan ja kuuntelemaan tulleille ihmisille, että hänen jälkeensä tulee toinen, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Emme tule toimeen ilman Pyhää Henkeä, sillä hän yksin tekee Jeesuksen Kristuksen todelliseksi ja eläväksi meille ja meidän kauttamme myös muille. Jeesus ei tarkoittanut seurakunnan toimivan ilman elävää Jumalan Henkeä, hänen vaikutustaan ja lahjojaan. Siksi hän muistutti opetuslapsiaan ennen taivaaseen astumistaan siitä, että heidän tuli odottaa, kunnes heidät kastettaisiin Pyhällä Hengellä (Apt. 1:4-5). He odottivat ja rukoilivat (Apt. 1:14), kunnes tulivat täyteen Pyhää Henkeä, alkoivat puhua eri kielillä ja julistivat Jumalan suuria tekoja (Apt. 2:4-11). He saivat voiman, joka muutti, ei ainoastaan heidän elämänsä, vaan koko maailman. Aika, jota elämme, ei kaipaa lisää puhetta, vaan seurakunnan, joka on kastettu Hengellä ja tulella niin, että Jumalan valtakunnan todellisuus saa murtautua esiin kaikkialla, missä olemme ja liikumme.

Tule, Pyhä Henki.

Kadonneen jäljillä

”Missä sinä olet?” (1. Moos. 3:9)

Jumalan yhteyteen luotu ja tarkoitettu ihminen kapinoi Jumalan tahtoa vastaan. Siitä alkoi ihmisen mieltymys pahaan eikä hänellä ollut tahtoa eikä voimaa hyvään. Syntiinlankeemus turmeli täydellisen yhteyden ja sai ihmisen pelkäämään ja kätkeytymään Luojansa katseelta (3:1-8). Mutta eihän kaikkivaltiaalta Jumalalta voi piiloutua, joten asiat piti yrittää selittää parhain päin ja niinpä vika oli vaimossa, käärmeessä ja Jumalassa - mies ei ottanut vastuuta teostaan (3:11-13). Moni haluaisi uskotella itselleen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja että kaikkinainen pahuus on vain vikaan menneen kasvatuksen ja olosuhteiden yhteisvaikutusta. Pelkäämme totuutta, koska joutuisimme myöntämään, että olemme syntisiä ja vastaamme kerran elämästämme Jumalan edessä. Jumala valmisti meille pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa suuressa armossaan ja rakkaudessaan (Room. 5:8). Hän etsii jokaista kadonnutta ja eksynyttä pelastaakseen hänet (Luuk. 19:10).

Joko sinut on löydetty?

Kaiken alku

”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” (1. Moos. 1:1)

Raamatun ensimmäinen jae vastaa suureen kysymykseen siitä, miten kaikki sai alkunsa. Se kertoo ensinnäkin sen, mistä kaikki sai alkunsa, mutta myös sen, kuka on kaiken takana. Jumala loi kaiken, kuten uskomme tunnustamme: "Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan." Jumala yksinkertaisesti kutsui kaiken olemaan sanallaan. Tulkoon. Kokoontukoot. Kasvakoon. Viliskööt. Tuottakoon. Tehkäämme. Ja näin myös tapahtui (1:3-28). Jumalan luomistyön ihmettä on yritetty selittää tyhjäksi monen viisaan voimin ja monin eri tavoin, mutta mitä enemmän luomakuntamme ihmeitä on tutkittu, sitä selvemmäksi käy, mikäli haluaa nähdä, että kaiken takana on älykäs Suunnittelija. Me emme ole miljoonia vuosia kestäneen sattumanvaraisen kehityksen tulosta, vaan Jumalan luomia, ainutlaatuisia ja arvokkaita ihmisiä. Ja mikä parasta, voimme oppia tuntemaan Luojamme ja elää hänen yhteydessään.

Elämälläsi on tarkoitus.