Mykkäkoulu

”Minä vaikenin, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä on hyvää, mutta tuskani vain yltyi.” (Ps. 39:3)

Daavid oli päättänyt valvoa vaellustaan ja sanojaan niin, ettei tekisi syntiä. Hän päätyi pitämään suunsa suljettuna jumalattomien edessä (39:2). Ei välttämättä aivan huono idea, sillä usein vaikeneminen on kultaa. Mutta aina ei ole hyvä olla hiljaa ja Daavidkin huomasi tämän, sillä hän ei puhunut edes hyvistä asioista. Kuinka usein me suollammekaan suustamme asiattomuuksia, mutta vaikenemme silloin, kun pitäisi puhua maailmankaikkeuden parhaimmasta asiasta? Pikkutuhmia vitsejä on helppo kertoa työpaikan kahvihuoneessa, mutta sanat juuttuvat kurkkuun, kun pitäisi todistaa Jeesuksesta. Jeesus sanoi, että hyvä ihminen tuo sydämensä varastosta esiin hyvää ja paha ihminen pahaa, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Luuk. 6:45). Ollaan lähellä Jeesusta ja annetaan hänen hoitaa meitä Sanallaan ja Hengellään niin, että meillä olisi paljon hyvää kerrottavaa niille, joiden pariin meidät on lähetetty. Toivottavasti myös meidän sisäinen tuskamme kasvaisi niin suureksi, ettemme voisi olla hiljaa parhaasta - Jeesuksesta.

Kerrotaan hänestä.