”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta.” (Hepr. 12:15)
Meille on Jeesuksen opetuslapsina annettu vastuu ihmisistä, joiden pariin Jumala on meidät asettanut. Jeesuksen seuraaminen ei ole yksilösuoritus, jossa tärkeintä on se, että itselle käy lopulta hyvin. Meidän on huolehdittava siitä, ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta. Monet ymmärtävät, ettei pelkkä kirkon jäsenyys pelasta ketään, mutta silti liian harvat uskaltavat avata suunsa kertoakseen, että tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen, sillä Jumalan armo tulee ottaa vastaan, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1). Apostolit ja alkuseurakunta ymmärsivät, kuinka tärkeästä asiasta oli kysymys. Sen tähden he eivät voineet vaieta Jeesuksesta, vaikka heitä painostettiin, uhkailtiin, vainottiin ja vangittiin. Ihmisten pelastuminen ja iankaikkinen kohtalo olivat niin tärkeät, että he eivät voineet muuta kuin pyytää Jumalaa antamaan enemmän voimaa ja rohkeutta sanan julistamiseen sanoin, teoin ja ihmein (Apt. 4:29-30). Onko meidän lähellämme niitä, jotka ovat vaarassa jäädä osattomiksi Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa?
Pitäisikö tehdä jotain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti