”Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” (Luuk. 11:52)
Jeesus nuhteli kovin sanoin fariseuksia ja lainopettajia, joiden tehtävänä oli opettaa kansaa tuntemaan Jumala. Fariseukset olivat täynnä tekopyhyyttä, sillä heille oli tärkeämpää ulkonaiset uskonnon harjoittamisen muodot kuin sydämen puhtaus (11:39). Jeesus vertasi heitä merkitsemättömiin hautoihin, joiden päällä ihmiset tietämättään kävelivät, sillä heidän elämästään puuttui elävän uskon ilmenemismuodot (11:44). Lainopettajat reagoivat fariseusten saamiin nuhteisiin ja sanoivat Jeesukselle, että puhuessaan tuolla tavoin hän häpäisi myös heidät. Niinpä hekin saivat kuulla ankarat nuhteet siitä, kuinka kasasivat ihmisille vaatimuksia, joiden mukaan eivät itsekään eläneet (11:45-46). Pahinta ei kuitenkaan ollut se, etteivät he olleet itse menneet sisälle Jumalan valtakuntaan, vaan se, että estivät halukkaitakin menemästä. Valo, jonka he luulivat omistavansa, olikin pimeyttä (11:35). Entä me? Seuraammeko Jeesusta tavalla, joka saa muutkin haluamaan samaa vai olemmeko tyytyneet puolisydämiseen uskonnollisuuteen ja vakuuttelemme muillekin, että se riittää?
Ei olla esteenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti