”Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.” (Ef. 6:18)
Meillä on Jumalan lapsina valtava etuoikeus, kun saamme lähestyä Isää rukoillen (Room. 8:15). Miksi emme käytä tätä Jeesuksen meille hankkimaa etuoikeutta? Onko rukous meille vain pakollinen osa hengellisessä kokoontumisessa vai onko se mitä parhainta yhteyttä elävän Jeesuksen kanssa? Rukous voi olla tylsää ja puuduttavaa, jos se on vain rutiininomainen suoritus omassa voimassamme, mutta siitä voi tulla innostava osa päiväämme, kun alamme rukoilla Hengen antamin voimin. Hän auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Me emme aina tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein, mutta Hänen johdossaan voimme rukoilla Jumalan tahdon mukaisia asioita (Room. 8:26-27). Pyhä Henki voi antaa meille myös rukouskielen, jolloin rukoilemme Jumalaa Hengen valtaamana, mikä rakentaa meitä itseämme. Ei siis mikään ihme, että Paavali toivoisi kaikkien Korinton seurakunnassa puhuvan kielillä (1. Kor. 14:2-5). Kielillä tai ymmärryksellä - rukoillaan Hengen antamin voimin.
Rukoillaan Hengessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti