”Kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun veljekset elävät sopuisasti yhdessä!” (Ps. 133:1)
Sopu on hyvää ja suloista, olipa sitten kyseessä biologiset veljekset tai veljet Kristuksessa. Sopu ja yhteys eivät synny kuitenkaan itsestään, sillä hyvät ihmissuhteet vaativat työtä. Seurakunnissamme ei ole valitettavasti aina sopuisaa yhteyttä siinä määrin kuin tulisi olla. Asioista ja toimintatavoista löytyy montaa eri mieltä ja epäolennaisista pikkuasioista tulee helposti suuria kiistelyn aiheita. Jeesus ei turhaan kehottanut meitä näkemään vaivaa yhteyden ja rakkauden eteen (Joh. 15:12). Keskinäinen yhteys on tärkeää myös siksi, että voimme sen kautta osoittaa maailmalle jotain Jumalan rakkauden todellisuudesta ja olla kutsumassa ihmisiä seurakunnan ja Jeesuksen yhteyteen (Joh. 17:20-23). Hyväksytään siis toinen toisemme Jumalan kunniaksi, niin kuin Jeesuskin on hyväksynyt meidät omikseen (Room. 15:7). Opetellaan puhumaan hyvää toisistamme niin omissa seurakunnissamme kuin yli kirkkokuntarajojen, sillä siihen meidät on kutsuttu (1. Piet. 3:9-10).
Rakennetaan yhteyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti