"Älkää mistään murehtiko." (Fil. 4:6)
Jeesus kehotti meitä luottamaan Jumalan huolenpitoon ja olemaan murehtimatta huomispäivästä. Me emme sitä paitsi voi lisätä murehtimalla elämämme pituutta pätkän vertaa - ennemmin päinvastoin (Matt. 6:25-34). Mutta kun on niin helppoa vajota itsesääliin ja murehtia etukäteen, mitä kaikkea huominen voikaan tuoda mukanaan ja kun pahimmat pelkomme eivät sitten toteudukaan, menee hyvä murehtiminen hukkaan. Niinpä. Mutta mitä sitä suotta rukoilemaan, kun aina voi murehtia. Murehtimisen sijaan sisimpämme voi kuitenkin täyttää rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä. Rauha, joka varjelee sydämemme ja ajatuksemme Jeesuksessa Kristuksessa (4:6-7). Kuinka voimme saada tuon rauhan? Siten, että murehtimisen sijaan kerromme mieltämme painavat asiat rukouksessa kiitoksen kanssa Jumalalle. Paavali oli oppinut olemaan murehtimatta ja tyytymään oloihinsa, olipa kyseessä sitten runsaus tai puute. Hän jätti kaikki tarpeensa rukouksessa Jumalalle, joka vahvisti häntä voimallaan (4:11-13).
Ei murehdita - rukoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti