Tahdon

”Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.” (Matt. 8:2)

Spitaalinen mies tuli ja heittäytyi Jeesuksen eteen sanoen: "Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Herra, jos tahdot. Spitaalinen ei ollut lainkaan varma siitä, tahtoisiko Jeesus parantaa hänet. Hän oli varmasti kuullut Jeesuksen tekemistä parantamisihmeistä, sillä tuskin hän olisi muuten tullut Jeesuksen luokse. Mutta miehen mieleen nousi epäilys siitä, olisiko hän ihmeen arvoinen. Spitaalinen ei tuntenut Jeesusta ja Hänen ylitsevuotavaa rakkauttaan ja hyvyyttään eri tavalla synnin sitomia ja taakoittamia ihmisiä kohtaan. Hän tuli kantamaan meidän tautimme ja ottamaan taakakseen meidän sairautemme (8:17). Niinpä spitaalinen sai kokea Jumalan rakkauden kosketuksen ja Jumalan valtakunnan murtautumisen hänen sairauden runtelemaan elämäänsä, kun Jeesus ojensi kätensä, kosketti ja sanoi: "Minä tahdon. Puhdistu." (8:3) Kuinka usein mekin epäilemme tuon spitaalisen tavoin, että tahtooko Jeesus auttaa juuri minua? Olipa hätämme millainen tahansa, me saamme luottaa Jeesuksen rakkauteen ja hyvyyteen meitä kohtaan.

Tule Jeesuksen luokse.

Parhaaksemme

”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Matt. 7:11)

Jeesus rohkaisee meitä tuomaan kaikki tarpeemme Jumalalle rukouksessa. Saamme pyytää, etsiä ja kolkuttaa. Havainnollistaakseen Jumalan isän sydäntä, Hän toteaa, ettei kai kukaan meistä anna lapselleen kiveä tai käärmettä, jos tämä pyytää leipää ja kalaa (7:7-10). Ja jos kerran me langenneet ja vajavaiset vanhemmat tahdomme lapsillemme parasta, kuinka paljon ennemmin Jumala tahtoo kaikessa meidän parastamme, sillä Hän on rakastava ja huolehtiva Isä. Jeesuksen esimerkissä lapsi pyysi tarpeellisia asioita - leipää ja kalaa, mutta jos hän olisi pyytänyt myrkyllistä käärmettä, viisas ja rakastava vanhempi ei olisi suostunut sellaiseen pyyntöön. Ei myöskään taivaallinen Isämme. Pyydämme usein asioita, joiden vaikutuksen Jumala näkee laajemmasta perspektiivistä ja vaikka kuinka pyydämme, Hän ei vastaa, koska se ei olisi meille hyväksi. Saamme rukoilla turvallisin mielin.

Isä tahtoo parastamme.

Isä meidän

”Rukoilkaa siis te näin.” (Matt. 6:9)

Isä meidän, joka olet taivaissa! Kiitos, että saamme olla lapsiasi uskon kautta Jeesukseen. Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi. Kiitos, että valtakuntasi tulee kirkkaudessaan Jeesuksen tullessa takaisin. Anna meidän heijastella sinun valtakuntasi todellisuutta kaikessa, mitä teemme. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa. Tapahtukoon Sinun tahtosi niin omassa ja perheemme elämässä, työssämme ja harrastuksissamme kuin paikkakunnillamme, seurakunnissamme ja kaikkialla maassamme. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Kiitos, että olet luvannut pitää kaikista tarpeistamme huolen. Auta meitä jakamaan saamastamme hyvästä tarvitseville. Anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme. Kiitos, että annat kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen veren tähden. Auta meitä olemaan armollisia toisille. Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta. Kiitos, että olet kanssamme ja varjelet meitä. Opeta meitä elämään tahdossasi. Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. 

Aamen.

Mukautumisen tarve

”Me tahdomme olla kaikkien muiden kansojen kaltaisia.” (1. Sam. 8:20)

Kun Samuel tuli vanhaksi, Israelin vanhimmat tulivat hänen luokseen pyytämään itselleen kuningasta, koska sellainen oli muillakin kansoilla. Näin toimimalla kansa kuitenkin luopuisi Jumalasta heidän kuninkaanaan, joten Samuelin tuli varoittaa kansaa vakavasti ja ilmoittaa, millaiset oikeudet kuninkaalla olisi. Kansa kuitenkin kieltäytyi kuuntelemasta Jumalaa ja piti päänsä, että heillä pitää olla kuningas, koska muillakin kansoilla oli (8:1-20). Kuinka usein mekin haluamme olla muiden kaltaisia? Niinpä me alamme mukauttaa elämäämme enemmän ympäröivän maailman arvomaailmaan kuin Jumalan sanaan perustuen. Meille kyllä kelpaa Jeesuksen sovitustyö ja syntien anteeksiantamus, mutta emme halua Häntä elämäämme Herraksi ja Kuninkaaksi. Meidät on kuitenkin siirretty pimeyden valtakunnasta Jumalan kuningaskuntaan, johon sisältyy kuoleminen omille, itsekkäille haluille ja Kuninkaan, Jeesuksen, seuraaminen maksoi, mitä maksoi (Matt. 16:24).

Ei tehdä kompromisseja.

Väkeä kuin pipoa

”Ja häntä seurasi suuri kansan paljous.” (Matt. 4:25)

Sana levisi nopeasti ihmiseltä ihmiselle ja monet halusivat päästä kohtaamaan Jeesuksen. Tarjolla oli jotain todellista pelkän uskonnollisen puheen sijaan. Jeesus julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja osoitti tuon valtakunnan voiman parantamalla kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Niinpä suuri määrä ihmisiä tuli Hänen luokseen ja he toivat mukanaan erilaisista taudeista kärsivät ihmiset parannettavaksi (4:23-24). Me rukoilemme ja odotamme suurta herätystä, joka saisi kansanjoukot liikkeelle ja täyttäisi kirkkojemme niin usein tyhjät penkit, joista tilastot kertovat karua kieltään. Herätyksen pyytäminen on tarpeen, mutta olemmeko myös valmiit tekemään oman osamme? Jeesuksen opetuslapsina meidät on kutsuttu elämään niin kuin Jeesus eli (1. Joh. 2:6). Jos me alkaisimme kohtaamaan ihmisiä Pyhän Hengen voimassa niin, että he voivat kuulla ja kokea jotain Jumalan valtakunnan todellisuudesta kaanaankielisen sanahelinän sijaan, haluaisivatko muutkin päästä yhteyteen elävän Jeesuksen kanssa?

Usko Jeesukseen ei ole tylsää.

Kuuletko äänen?

”Herran sana oli siihen aikaan harvinainen, eivätkä näyt olleet tavallisia.” (1. Sam. 3:1)

Nuoren Samuelin palvellessa temppelissä Jumalan äänen kuuleminen ja näkyjen näkeminen eivät olleet tavallisia. Onneksi nyt on toisin, sillä Jeesus lupasi, että Hänen omansa kuulevat Hänen äänensä (Joh. 10:16). Jokainen Jeesukseen uskova voi kuulla Jumalan äänen Raamatun sivuilla. Avataan sen tähden Raamattumme usein ja pyydetään, että Pyhä Henki kirkastaisi sanaansa meille. Jumala puhuu meille myös Henkensä kautta hyvin konkreettisesti, muttei koskaan Raamatun sanan vastaisesti. Pyhä Henki ohjasi Filippoksen juuri oikeaan paikkaan ja juuri oikeaan aikaan, jotta hän sai olla Jumalan käytössä ja todistaa Jeesuksesta etiopialaiselle hoviherralle (Apt. 8:29-30). Minkä tilaisuuden hän olisi menettänytkään, jos hän ei olisi uskonut, että Jumala puhuu hänelle. Kysymys ei olekaan ensisijaisesti siitä, puhuuko Jumala, vaan siitä, mitä Hän puhuu. Mutta olemmeko me valmiita kuuntelemaan? Eikä pelkästään kuuntelemaan, vaan myös tekemään, mitä Hän käskee. 

Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.

Minne mentäisiin?

”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään.” (Ruut 1:16)

Jeesus kutsui opetuslapset seuraamaan Häntä, sillä Hän aikoi tehdä näistä ihmisten kalastajia (Mark. 1:17-18). Seuraaminen ei tapahtunut etäältä, vaan opetuslapset pääsivät näkemään ja oppimaan aitiopaikalta, miten Jeesus teki vain sitä, mitä Hän näki tekevän (Joh. 5:19). Myöhemmin Jeesus lupasi, ettei jättäisi heitä orvoiksi, vaan tulisi heidän luoksensa. Isä lähettäisi Pyhän Hengen, Puolustajan, joka pysyisi heidän luonaan ja olisi heissä (Joh. 14:16-18). Pyhä Henki myös johdattaisi heitä hyvin konkreettisella tavalla (Apt. 13:2). Niinpä apostolit ja alkuseurakunta olivat kaikin tavoin riippuvaiset Pyhästä Hengestä, sillä heillä ei ollut mitään muuta. Pyhä Henki haluaa johdattaa edelleen jokaista Jeesuksen omaa (Room. 8:14). Mutta odotammeko me Hänen johdattavan meitä? Pyydämmekö me Häntä osoittamaan elämämme eri tilanteissa, minne mennä ja miten toimia (Gal. 5:25)? Mitäpä jos alkaisimme kuuntelemaan Hänen hiljaisia kuiskauksiaan ja sanoisimme Hänelle: "Minne Sinä menet, sinne menen minäkin ja minne Sinä jäät, sinne jään minäkin."

Seurataan Hengen johdatusta.

Mielihaluja

”Jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.” (Tuom. 21:25)

Tuomarien aikana Israelin kansa joutui kokemaan monia ahdistuksia ja vaikeuksia väärien valintojen vuoksi, koska jokaisella oli oikeasta ja väärästä omat mielipiteensä, joiden mukaan he toimivat. Me elämme samankaltaista aikaa, jossa yksilöt, puolueet ja erilaiset järjestöt ajavat yhteiskuntaamme toimintamallia, jossa jokainen saa toimia oman mielensä mukaan Jumalasta ja Hänen tahdostaan piittaamatta. Tässä itsekkäässä ja omien mielihalujen toteuttamiseen tähtäävässä kampanjoinnissa halutaan luopua monista Jumalan sanasta nousevista arvoista ja periaatteissa ja samalla vaaditaan, ettei niistä saisi julkisesti puhua ja opettaa. Meidän ei tule kuitenkaan mukautua tämän maailman menoon (Room. 12:2), sillä me olemme maailman suola ja valo (Matt. 5:13-16). Voimme osoittaa päivittäin oman elämämme ja tekojen kautta niin kodeissamme, työpaikoillamme kuin kirkossammekin, että luotamme Raamattuun ja tahdomme elää Pyhän Hengen voimassa Jumalan tahdon mukaan.

Tapahtukoon tahtosi.

Rukoilkaamme

”Rukoilkaa puolestamme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessanne.” (2. Tess. 3:1)

Jumalan valtakunnan työn onnistumisessa ei ole kysymys pelkästään meidän toimintatapojemme laadusta ja vaivannäkömme määrästä. Näkymättömissä käydään kamppailua ihmisten sieluista, sillä me emme taistele verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia ja henkivaltoja, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan (Ef. 6:12). Vastustajamme tarkoituksena on varastaa, tappaa ja tuhota - pitää ihmiset erossa siitä yltäkylläisestä elämästä, jonka Jeesus tahtoo antaa jokaiselle (Joh. 10:10). Sen tähden Paavali kehottaa rukoilemaan, että Herran sana leviäisi nopeasti niin, että mahdollisimman moni saisi kuulla Jeesuksesta. Otetaan siis yllemme Jumalan meille antama taisteluvarustus ja rukoillaan joka hetki Pyhän Hengen antamin voimin läheistemme puolesta ja pyydetään, että saisimme julistaa rohkeasti Jeesusta Kristusta (Ef. 6:13-20).

Rukoilkaamme.

Tarvetta on

”Olettehan te uskoneet meidän todistuksemme.” (2. Tess. 1:10)

Tessalonikalaiset olivat uskoneet evankeliumin Jeesuksesta ja olivat ottaneet Hänet vastaan, joten he tulisivat olemaan siinä pyhien joukossa, joka ottaa ylistäen Jeesuksen vastaan, kun Hän palaa. Mutta ellei heille olisi tultu todistamaan Jeesuksesta ja elleivät he olisi uskoneet evankeliumia, he olisivat joutuneet kärsimään iankaikkisen kadotuksen, eron Jumalasta ja Hänen voimansa kirkkaudesta (1:8-10). Jeesuksesta todistamisella oli iankaikkista merkitystä ja on yhä edelleen. Meille, jotka olemme saaneet uudestisyntyä Jumalan lapsiksi, on annettu sekä tehtävä todistaa että voima tuota tehtävää varten (Apt. 1:8). Ei siis tuudittauduta siihen ajatukseen, että monet kuuluvat kirkkoon ja löytävät kyllä tiensä kirkon penkkiin, jos hengelliset asiat alkavat kiinnostaa. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät koskaan astu jalallaan kirkkoon. Meidän tehtävämme on mennä heidän luokseen kertomaan rakkaudellisesti, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme ja mitä Jeesuksen seuraaminen todella tarkoittaa. Saakoon Jumala vahvistaa haluamme tähän (1:11).

Todistustasi tarvitaan. 

Vielä on aikaa

”Herran päivä tulee kuin varas yöllä.” (1. Tess. 5:2)

Jeesukseen uskovien pitäisi tietää, että Hänen paluunsa on yllättävä, joten meidän ei tulisi nukkua, vaan olla valveilla (5:3-6). Mutta odotammeko Hänen palaavan hetkenä minä hyvänä? Tuskin, sillä jos odottaisimme Häntä, käyttäisimme aikamme aivan toisella tavoin. Nyt istumme kirkoissamme ja seurakunnissamme etsien itsellemme uskon vahvistusta ja hengellisiä kokemuksia. "Meillä oli eilen todella mahtavaa ylistystä." "Liturgia kosketti aivan erityisellä tavalla." "Luin Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen ja se oli todella vahvaa ruokaa." "Koin voimallisesti Pyhän Hengen läsnäolon." Kaikki edellä mainitut ovat varsin hyviä asioita, mutta saavatko ne meidät ottamaan yhtään askelta lähemmäksi niitä, jotka eivät tunne vielä Jeesusta? Kun Jeesus palaa, kaikki kansat kootaan Hänen eteensä tuomiolle (Matt. 25:31-32) ja silloin ainoa asia, millä on merkitystä, on suhde Häneen (Joh. 17:3). Meidän tärkein tehtävämme on todistaa Herrastamme (Luuk. 24:48), jotta mahdollisimman moni saisi kuulla ilosanoman (Room. 10:13-17).

Vielä on aikaa.

Rakkauden kaipuu

”Herra lisätköön teille yhä runsaammin rakkautta toisianne ja kaikkia kohtaan.” (1. Tess. 3:12)

Puhuessaan lopun ajoista Jeesus kertoi, että laittomuuden riehuessa valtoimenaan, monien rakkaus kylmenee (Matt. 24:12). Meidän ei tarvitse kuin avata päivän lehti tai TV-uutiset, kun näemme, miten totta Jeesuksen sanat ovat. Väkivaltaa ja sotia. Rasismia ja vihapuhetta. Koulu- ja työpaikkakiusaamista. Pilkkaamista ja avointa halveksuntaa. Rakkauden nimissä käsketään joidenkin tukkia suunsa, koska heillä on väärälainen mielipide asioihin. Emmekä me kristitytkään selviä puhtain paperein. Seurakunnissamme on riitoja ja erimielisyyttä. Somessa uskovat haukkuvat kilvan toinen toisiaan ja koettelemiseksi naamioitu pahan puhuminen huokuu rakkaudettomuutta. Tarvitsemme kipeästi, että Herra saa lisätä rakkauttamme toinen toisiamme ja kaikkia kohtaan. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5), joten voimme vain pyytää Herraa täyttämään meitä enemmän Hengellään ja sen myötä rakkaudellaan.

Maailmamme kaipaa rakkautta!

Suu auki

”Meillä oli kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia.” (1. Tess. 2:2)

Paavali joutui kärsimään, kokemaan pahoinpitelyä ja päätyi vankilan jalkapuuhun Filippissä evankeliumin tähden (Apt. 16:23-24). Hän joutui kokemaan ankaraa vastustusta myös Tessalonikassa, kun juutalaiset haalivat kansaa koolle ja nostivat kaupungissa mellakan (Apt. 17:5). Kaikista näistä vaikeuksista ja haasteista huolimatta, Paavali julisti Pyhän Hengen voimassa rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta ja monet pelastuivat (1:5-6). Onko meillä rohkeutta puhua Jeesuksesta siellä, missä olemme ja liikumme? Valitettavan usein olemme kuitenkin hiljaa, kun pitäisi avata suumme todistaaksemme Herrastamme tai kun pitäisi laskea käsi sairaan päältä rukoillaksemme hänen puolestaan. Näin siitäkin huolimatta, vaikka meitä ei pahoinpidellä saati heitetä vankilaan. Voisiko meilläkin olla Jumalassamme rohkeutta puhua evankeliumia? Jos rohkeutta puuttuu, saamme pyytää sitä Jumalalta ja pyytää Häntä täyttämään meitä Hengellään (Apt. 4:28-31).

Ole rohkea.

Missä olet, Herra?

”Jos kerran Herra on meidän kanssamme, niin miksi kaikki tämä on kohdannut meitä?” (Tuom. 6:13)

Herran enkeli näyttäytyi Gideonille sanoen, että Herra on tämän kanssa. Gideonin mielestä hänen kokemuksensa ja häntä ympäröivä todellisuus eivät vastanneet sitä, mitä edelliset sukupolvet olivat kertoneet Jumalasta, Hänen voimastaan ja läsnäolostaan. Herran vastaus Gideonille oli yllättävä: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel. Minä lähetän sinut." Jumala oli kansan ja Gideonin kanssa, mutta olosuhteet eivät muuttuisi viinikuurnassa piilottelemalla. Oli aika astua esiin ja toimia (6:11-16). Kuinka usein mekin pohdimme Gideonin tavoin maailman menoa katsellessamme, että missä Jumala on? Samalla muistelemme vanhoja hyviä aikoja ja päivittelemme mielessämme ja ääneen, kuinka ennen oli kaikki paremmin ja odotamme lamaantuneina, että Jumala tekisi jotakin. Olisiko kaikki tämä kohdannut meitä siksi, ettemme ole tehneet sitä, mitä meidän kuuluisi tehdä? Meille on annettu tehtävä (Mark. 16:15), meidät on lähetetty (Joh. 20:21) ja me olemme saaneet Pyhän Hengen voiman (Apt. 1:8).

Mene tässä voimassa.

Katse ylöspäin

”Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä.” (Kol. 3:2)

Jeesuksen omina meillä tulisi olla toisenlainen mielenlaatu kuin meitä ympäröivällä maailmalla. Mutta kuinka on? Ajattelemmeko kuitenkin enemmän ja kiinnitämmekö sydämemme ajallisiin asioihin? Etsimmekö ennen kaikkea muuta omaa menestystämme ja oman tahtomme toteutumista Jumalan valtakunnan ja Hänen tahtonsa sijaan (Matt. 6:33)? Meidän elämämme on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa ja meidän kotimme on Hänen luonaan (3:3). Tämän ymmärtäminen antaa aivan uudenlaisen näkökulman ajalliseen elämäämme. Kun käsitämme, että kaikki ympärillämme on katoavaista ja että Jeesuksen palatessa mekin ilmestymme Hänen kanssaan kirkkaudessa (3:4), alamme kiinnittää mieltämme enemmän siihen, mikä on ylhäällä. Kun katseemme on kiinnittynyt tärkeimpään, haluamme myös tehdä kaikkemme, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi pelastua ja tulla uskoon.

On kyse iankaikkisuudesta.

Rakennetaan yhteyttä

”Kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun veljekset elävät sopuisasti yhdessä!” (Ps. 133:1)

Sopu on hyvää ja suloista, olipa sitten kyseessä biologiset veljekset tai veljet Kristuksessa. Sopu ja yhteys eivät synny kuitenkaan itsestään, sillä hyvät ihmissuhteet vaativat työtä. Seurakunnissamme ei ole valitettavasti aina sopuisaa yhteyttä siinä määrin kuin tulisi olla. Asioista ja toimintatavoista löytyy montaa eri mieltä ja epäolennaisista pikkuasioista tulee helposti suuria kiistelyn aiheita. Jeesus ei turhaan kehottanut meitä näkemään vaivaa yhteyden ja rakkauden eteen (Joh. 15:12). Keskinäinen yhteys on tärkeää myös siksi, että voimme sen kautta osoittaa maailmalle jotain Jumalan rakkauden todellisuudesta ja olla kutsumassa ihmisiä seurakunnan ja Jeesuksen yhteyteen (Joh. 17:20-23). Hyväksytään siis toinen toisemme Jumalan kunniaksi, niin kuin Jeesuskin on hyväksynyt meidät omikseen (Room. 15:7). Opetellaan puhumaan hyvää toisistamme niin omissa seurakunnissamme kuin yli kirkkokuntarajojen, sillä siihen meidät on kutsuttu (1. Piet. 3:9-10).

Rakennetaan yhteyttä.

Vahvistusta matkalle

”Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.” (Kol. 1:11)

Yksi ihmeellisimpiä ja koskettavimpia asioita maailmassa on se, kun joku saa uudestisyntyä Jumalan lapseksi ja siirtyä pimeyden vallasta Jeesuksen Kristuksen valtakuntaan (1:13). Ihminen, jonka elämää sielunvihollinen ja synti ovat repineet, raastaneet ja tuhonneet kaikin mahdollisin keinoin. Ihminen, jonka sydämen pimeyteen on Pyhän Hengen valo loistanut kirkastaen Jumalan armon ja antaen voiman tulla Jumalan lapseksi uskon kautta Jeesukseen (Joh. 1:12). Ihme, joka saa taivaan enkelitkin riemuitsemaan (Luuk. 15:10). Erilaiset ihmiset erilaisine taustoineen ja tarinoineen odottavat, että joku Jeesukseen uskova tulisi, osoittaisi rakkautta ja kertoisi siitä elämästä, joka löytyy vain suhteessa Jeesukseen. Saamme pyytää itsellemme ja toisillemme sitä, että Jumala vahvistaisi meitä kirkkautensa voimalla ja väkevyydellä olemaan kestävät ja kärsivälliset Jumalan valtakunnan mukaisessa elämässä ja työssä luottaen, että saamme ajan tullen koota sadon, jos emme väsy (Gal. 6:9).

Vahvistu Herrassa.

Murheellista

"Älkää mistään murehtiko." (Fil. 4:6)

Jeesus kehotti meitä luottamaan Jumalan huolenpitoon ja olemaan murehtimatta huomispäivästä. Me emme sitä paitsi voi lisätä murehtimalla elämämme pituutta pätkän vertaa - ennemmin päinvastoin (Matt. 6:25-34). Mutta kun on niin helppoa vajota itsesääliin ja murehtia etukäteen, mitä kaikkea huominen voikaan tuoda mukanaan ja kun pahimmat pelkomme eivät sitten toteudukaan, menee hyvä murehtiminen hukkaan. Niinpä. Mutta mitä sitä suotta rukoilemaan, kun aina voi murehtia. Murehtimisen sijaan sisimpämme voi kuitenkin täyttää rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä. Rauha, joka varjelee sydämemme ja ajatuksemme Jeesuksessa Kristuksessa (4:6-7). Kuinka voimme saada tuon rauhan? Siten, että murehtimisen sijaan kerromme mieltämme painavat asiat rukouksessa kiitoksen kanssa Jumalalle. Paavali oli oppinut olemaan murehtimatta ja tyytymään oloihinsa, olipa kyseessä sitten runsaus tai puute. Hän jätti kaikki tarpeensa rukouksessa Jumalalle, joka vahvisti häntä voimallaan (4:11-13).

Ei murehdita - rukoillaan.

Roskat roskiin

”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu.” (Fil. 3:8)

Paavalilla oli paljon inhimillisiä lähtökohtia ja ansioita, joilla hän oli saavuttanut hyvän aseman uskonnollisissa piireissä (3:5-6). Ne kaikki menettivät kuitenkin arvonsa, sillä Paavali piti kaikkea sitä roskana, sillä Jeesuksen Kristuksen tunteminen oli hänelle paljon arvokkaampaa (3:8). Jeesuksen ja Hänen ylösnousemisensa voiman tunteminen tulisi olla myös meille elämämme kallein asia (3:10). Kun tutkimme rehellisesti sydäntämme ja arvojamme, niin onko joku asia muodostunut Jeesuksen ja meidän välistä suhdetta tärkeämmäksi? Rakennammeko me elämäämme yksin Jeesuksen varaan vai yritämmekö parannella asemaamme ihmisten silmissä "joustamalla" uskossamme? Jos näin on päässyt käymään, voisi olla hyvä hetki muistuttaa itseään siitä, mikä on kaikkein arvokkainta ja pyytää: "Katso, olenko vieraalla tiellä ja ohjaa minut iankaikkiselle tielle." (Ps. 139:24).

Ei satsata roskaan.

Aivan loistavaa

”Te loistatte niinkuin tähdet maailmassa.” (Fil. 2:15)

Jumala vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen, jotta Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tuo Jumalan vaikutus ei tapahdu kuitenkaan itsestään, sillä muutoinhan meitä ei tarvitsisi kehoittaa tekemään kaikkea nurisematta ja epäröimättä (2:13-14). Kun annamme Pyhän Hengen ohjata elämäämme (Gal. 5:16) ja annamme Hänen uudistaa ajatteluamme (Room. 12:2), elämämme voi olla moitteetonta ja puhdasta sillä tavoin, että loistamme kuin tähdet tämän pimeän ja turmeltuneen maailman keskellä (2:15). Jos näyttää siltä, että tuo loiste on alkanut himmentyä tai on jo himmennyt, on aika tehdä parannus ja palata läheiseen yhteyteen Jeesuksen kanssa. Meillä tulee olla sellainen mieli kuin Jeesuksella Kristuksella (2:5), sillä sellainen kuin Jeesus on, sellaisia tulee meidänkin olla tässä maailmassa (1. Joh. 4:17). Muuttunut elämä on voimallinen todistus maailmalle evankeliumin ja Jumalan armon voimasta. Annetaan Jumalan vaikuttaa tahtoaan elämässämme, eletään Pyhän Hengen täyteydessä ja pidetään tarjolla elämän sanaa.

Loistetaan!

Vaikeuksista voittoon

”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi.” (Fil. 1:12)

Vankilaan joutuminen uskon tähden saattaisi tehdä monet katkeraksi ja saisi heidät antamaan periksi, mutta näin ei ollut Paavalin laita. Hän näki vankeusaikansakin mahdollisuutena julistaa evankeliumia ja niinpä sekä häntä vartioivat sotilaat että monet muutkin saivat kuulla evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta. Moni vainoa pelkäävä uskovakin sai Paavalin esimerkistä rohkeutta julistaa pelkäämättä Jumalan sanaa (1:13-14). Me emme ole kenties vaarassa joutua vankilaan uskomme tähden, mutta kohtaamme elämässämme erilaisia syitä lannistumiseen. Vaikeat päätökset. Taloudelliset huolet. Työttömyys. Ristiriidat perheessä tai seurakunnassa. Se, miten toimimme haasteellisina aikoina, heijastelee jotain siitä, mitä ja keneen uskomme. Paavalin tavoin voimme elää uskoa todeksi vaikeinakin hetkinä luottaen, että voimme kaiken Hänessä, joka vahvistaa meitä Hengellään (4:13).

Vaikeuksista voittoon.

Virtaa rukoukseen

”Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.” (Ef. 6:18)

Meillä on Jumalan lapsina valtava etuoikeus, kun saamme lähestyä Isää rukoillen (Room. 8:15). Miksi emme käytä tätä Jeesuksen meille hankkimaa etuoikeutta? Onko rukous meille vain pakollinen osa hengellisessä kokoontumisessa vai onko se mitä parhainta yhteyttä elävän Jeesuksen kanssa? Rukous voi olla tylsää ja puuduttavaa, jos se on vain rutiininomainen suoritus omassa voimassamme, mutta siitä voi tulla innostava osa päiväämme, kun alamme rukoilla Hengen antamin voimin. Hän auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Me emme aina tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein, mutta Hänen johdossaan voimme rukoilla Jumalan tahdon mukaisia asioita (Room. 8:26-27). Pyhä Henki voi antaa meille myös rukouskielen, jolloin rukoilemme Jumalaa Hengen valtaamana, mikä rakentaa meitä itseämme. Ei siis mikään ihme, että Paavali toivoisi kaikkien Korinton seurakunnassa puhuvan kielillä (1. Kor. 14:2-5). Kielillä tai ymmärryksellä - rukoillaan Hengen antamin voimin.

Rukoillaan Hengessä.

Rohkea rukous

”Aurinko, pysy paikallasi Gibeonissa!” (Joos. 10:12)

Vuoriston viisi amorilaiskuningasta ryhtyivät yhteisvoimin sotimaan Gibeonin kaupunkia vastaan. Gibeonilaiset lähettivät Joosualle avunpyynnön: "Älä hylkää meitä, vaan tule nopeasti apuun ja pelasta meidät." Joosua lähti paikalle sotajoukkonsa kanssa ja sai Herralta lupauksen: "Älä pelkää. Minä annan heidät sinun käsiisi." (10:5-8) Viedäkseen taistelun päätökseen Joosua rukoili yltiöpäisen rukouksen pyytäen aurinkoa seisahtumaan. Ja mitä tapahtui? Aurinko seisahtui ja pysyi paikallaan! Jumala vastasi Joosuan pyyntöön ainutlaatuisella tavalla (10:13-14). Kuinka usein tarvitsemmekaan Jumalan yliluonnollista apua elämämme haasteisiin ja kuinka usein yritämme silti selvitä omin avuin? Meidän ei tarvitse olla mistään huolissamme, vaan saamme tuoda tarpeemme rukoillen ja anoen Jumalan tietoon (Fil. 4:6). Hän näkee hätämme, kuulee rukouksemme ja vastaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei yritetä selvitä omin päin, vaan tuodaan rohkeasti kaikki "auringon pysäyttävät" pyyntömme Herralle (Hepr. 4:16). Mikä on suurin tarpeesi?

Kerro se Hänelle!

Varoituksen sana

”Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa.” (Ef. 4:17)

Ne, jotka eivät tunne Jeesusta ja ovat vieraantuneet Jumalan tahdon mukaisesta elämästä tietämättömyyden ja paatumuksen tähden, ovat päästäneet omattuntonsa turtumaan ja heittäytyneet harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta. Meitä muistutetaan ja ihan varoitetaan, ettei Jeesuksen oma elä enää sillä tavalla tai hänen ei ainakaan tulisi elää, jos hänelle on opetettu se totuus, joka on Jeesuksessa. Sen opetuksen mukaan meidän tulee hylätä entinen elämäntapamme, jonka mukaan me ennen vaelsimme turmellen itseämme. Meidän tulee antaa Jumalan uudistaa mieltämme Hengellään ja meidän tulee pukea päällemme uusi ihminen, joka on luotu Jumalan tahdon, oikeuden ja totuuden mukaiseen pyhään elämään (4:18-24). Miksei niin monen itseään kristityksi kutsuvan elämäntapa kuitenkaan poikkea meitä ympäröivän maailman elämäntavasta? Asia ei ole yhdentekevää, sillä niin toimien murehdutamme meille annetun Pyhän Hengen (4:30). 

Ei eletä enää niin kuin ennen.

Luonnollisen yliluonnollista

”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Ef. 3:20-21)

Enemmän. Monin verroin enemmän. Enemmän kuin voimme käsittää. Mikä? Se, että Jumala on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella Jeesuksessa Kristuksessa (1:3). Se, että Hän kykenee meissä vaikuttavalla mittamattomalla voimallaan (1:19) tekemään monin verroin enemmän kuin mitä voimme ymmärtää. On siis aika heittää syrjään kaikki tekosyyt, ettei meidän tarvitsisi elää rohkeaa Jeesuksen opetuslapsen elämää. Meillä on jo kaikki, mitä tarvitsemme. Meidän tarvitsee vain lähteä liikkeelle Pyhän Hengen voimassa elämään luonnollisen yliluonnollista elämää, jollaista Jeesuksen opetuslapsen elämän on tarkoitus olla. Näin toimiessamme saamme yhtyä Paavalin tavoin ylistämään Jumalaa kaikesta siitä, mitä Hän kauttamme tekee.

Tarjolla paljon enemmän.

Kaikille ja kaikkialle

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” (Mark. 16:15)

Jeesus käskee meitä menemään kaikkialle maailmaan julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. Käsky on ilmiselvä - meillä ei ole oikeutta pitää sanomaa vain itsellämme. Tarkoituksena ei siis ole se, että istumme neljän seinän sisällä kirkoissamme toivoen, että joku etsijä löytäisi tiensä keskuuteemme, vaan siitä, että me mennessämme viemme ilosanoman Jeesuksesta kaikille ja kaikkialle. Jeesus myös lupaa, että niitä, jotka uskovat seuraa tietyt tunnusmerkit, kun olemme liikkeellä Hänen nimessään (16:17-18). Aina - ei vain sunnuntaisin. Kun opetuslapset lähtivät matkaan julistamaan evankeliumia, Herra vahvisti sanansa lupaamillaan tuntomerkeillä (16:20). Toimitaan mekin samoin. Julistetaan evankeliumia Pyhän Hengen voimassa ja odotetaan, että Herra toimii samoin meidän keskellämme. Pelastaen. Vapauttaen. Parantaen. Saamme pyytää lisää voimaa ja rohkeutta (Apt. 4:29-31), jotta mahdollisimman moni ihminen voisi löytää Jeesuksen antaman yltäkylläisen elämän (Joh. 10:10).

Mentäisiinkö?

Hyviä pyyntöjä

”En minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani.” (Ef. 1:16)

Paavali rukoili uskollisesti seurakuntien puolesta eikä vain rukoillut, vaan kiitti Jumalaa siitä, mitä Hän oli tehnyt heissä ja heidän kauttaan. Hän anoi, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä antaisi efesolaisille viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan. Hän pyysi, että Jumala valaisisi heidän sisäiset silmänsä näkemään, millaiseen toivoon Hän on heidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan Hän antaa heille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on Hänen voimansa, joka vaikuttaa heissä (1:17-19). Kerrassaan hyviä pyyntöjä. Mekin tarvitsemme enemmän ilmestystä siitä, mitä Jeesuksen tunteminen todella on, mitä Hän on lahjoittanut meille ja miten Hän vaikuttaa meissä. Tarvitsemme elämämme haasteiden keskellä sen ymmärtämistä, että meillä on toivo, joka ei saata meitä häpeään (Room. 5:5). Meidän tulee käsittää myös se, että meissä vaikuttaa Jumalan mittaamaton voima, jossa pysyen ja eläen voimme viedä evankeliumia eteenpäin.

Anna ilmestyksen Henki.

Luvattua odottaessa

”Minä olen nyt antanut sinun omin silmin nähdä sen, mutta sinne sinä et mene.” (5. Moos. 34:4)

Mooses nousi Nebon vuorelle vastapäätä Jerikoa, jossa Herra näytti hänelle koko luvatun maan (34:1-4). Mooses sai nähdä päämäärän, jota kohti oli matkaa tehty, vaikkei itse pääsisikään sinne. Näin on usein myös Jumalan valtakunnan työn kanssa. Jumala on laskenut sydämelle näyn ja kutsun, jonka on saanut nähdä hengen silmin. Tuo Jumalan antama unelma voi sitten kulkea mukana koko elämän ajan vaikuttaen kaikkeen työhön enemmän tai vähemmän, mutta tulokset voivat näkyä vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Näin kävi eräälle esirukoilijalle, joka näki hengessään kotiseudulleen tulevan herätyksen. Hän rukoili uskollisesti kaupunkinsa ja sen asukkaiden puolesta päivittäisillä kävelylenkeillään luvattua herätystä odottaen. Sitä ei tullut rukoilijan elinaikana, mutta vuosikymmeniä myöhemmin herätys puhkesi leviten kaupunginosasta toiseen. Joku löysi tuon rukoilijan päiväkirjan, johon tämä oli kirjannut rukousaiheensa ja -reittinsä kaupungin halki ja huomattiin, että herätys eteni pitkin esirukoilijan rukousreittiä.

Työmme ei ole turhaa.

Kaltevalla pinnalla

”Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?” (Gal. 5:7)

Paavali esittää kysymyksen, johon hän tietää jo vastauksen. Se ei ole ainakaan lähtöisin Hänestä, joka on kutsunut meidät yhteyteensä (5:8). Kuka tai mikä estää meitä olemasta kuuliaiset totuudelle? Kaiken takana on tietysti sielunvihollinen, joka haluaa varastaa ja tuhota sen yltäkylläisen ja merkityksellisen elämän, jonka Jeesus on tullut meille antamaan (Joh. 10:10). Emme voi kuitenkaan syyttää pelkästään sitä ja ulkoistaa omaa vastuutamme uskon kilvoittelussa, sillä kasvun hidastuminen tai pysähtyminen ei tapahdu noin vain yllättäen. Jos kiire estää rukouksemme eikä meillä ole halua lukea, kuulla ja noudattaa Jumalan sanaa, Jeesus ei ole enää niin läheinen kuin aiemmin. Ennen pitkää läheinen ja lämmin suhde Jeesukseen muuttuu ulkoiseksi uskonnon harjoittamiseksi, jolloin ollaan jo kaltevalla pinnalla. Jotta kasvumme ja juoksumme ei pysähtyisi, meidän tulee antaa Hengen ohjata elämäämme (5:16). Hän kirkastaa meille Jumalan armon ja Jeesuksen Kristuksen. Hän pitää uskomme palavana ja ohjaa meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 

Matka jatkuu.

Tunne itsesi

”Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.” (Gal. 4:7)

Eräs kadulla elänyt rääväsuinen ja koditon nainen haudattiin. Siunaamisen toimittava pastori ajatteli, ettei hautajaisiin tulisi ketään, mutta kirkkoherra totesi, että siellä, missä on tarjolla perintö, on aina läsnä sukulaisia. Kyseinen nainen oli näet perinyt vuosia aiemmin miljoonia ja omisti kalustetun asunnon, mutta hän ei ollut osannut jättää taakseen tuntemaansa elämää. Hän eli elämäänsä kodittoman identiteetin kautta. Kuinka usein mekin voimme juuttua Jeesuksen omina vanhaan identiteettiimme ja määritämme itseämme ja elämäämme sen kautta? Me tarvitsemme sitä, että Jumala antaa meille viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan ja valaisee meidän sydäntemme silmät niin, että ymmärrämme, keitä me Hänessä olemme (Ef. 1:17-18). Emme ole enää orjia, vaan lapsia, joten eletään sen mukaan.

Olet Jumalan lapsi ja perillinen.

Älyttömyyttä!

”Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal. 3:3)

Kovia sanoja! Tuomitsevaa! Vihapuhetta! Paavali ei säästele sanojaan haastaessaan galatalaisia pohtimaan sitä, saivatko he Hengen lahjan täyttämällä lain vaatimukset vai uskomalla evankeliumin (3:2). Galatalaisille ei riittänyt täydellinen riippuvuus Jeesuksesta. Niinpä Paavali ihmetteli heidän typeryyttään yrittää päästä päämäärään omin avuin, vaikka he olivat aloittaneet Pyhän Hengen varassa. Jumala ei ollut lahjoittanut heille Henkeä ja antanut voimatekojen tapahtua lain noudattamisen kautta, vaan evankeliumin kuulemisen ja vastaanottamisen kautta (3:5). Välillä voisi olla hyvä, jos meitäkin haastettaisiin pohtimaan omaa mielettömyyttämme. Suostumme helposti tinkimään Jumalan sanan periaatteista ja voimme sortua kahteen ääripäähän - lakihenkisyyteen tai elämään synnissä. Mikään ei saa kuitenkaan ottaa Pyhän Hengen paikkaa elämässämme. Kasvamme uskossamme vain ja ainoastaan Jumalan Hengen vaikutuksesta. Hän ohjaa, opettaa ja johdattaa meitä.

Jatketaan Hengessä.