”Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.” (Luuk. 15:31)
Vanhempi veli oli aivan yhtä kadoksissa kuin nuorempikin. Hän ei ymmärtänyt asemaansa isänsä poikana eikä sitä, mitä kaikkea hän omisti. Vaikka hän oli poika, hänellä oli palvelijan identiteetti. "Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi, etkä ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista." (15:29). Vanhemmat veljen mielenlaatu elää ja voi hyvin seurakunnissamme. Jos joku palaa ensirakkautta Jeesukseen, joku katsoo asiakseen muistuttaa happamasti, että kyllä tuo ohi menee. Jos joku on täynnä iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä, joku toteaa kyynisesti, että kyllä hymy hyytyy, kun vaikeat ajat koittavat. Jos joku kertoo Jumalan suuresta hyvyydestä ihmeineen ja merkkeineen, joku pohtii puoliääneen, ettei vaan olisi menestysteologiaa. Usko ja elämä Jeesuksessa Kristuksessa ei ole harmaata, sitruunamarinoitua raadantaa. Jos se näyttää siltä, emme ole välttämättä ymmärtäneet, mitä kaikkea Jumala on armossaan lahjoittanut meille Jeesuksessa Kristuksessa (Ef. 1:3).
Meillä on paljon syitä leveään hymyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti