tiistai 31. toukokuuta 2016

Hävettävää

”Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee kunniassaan, Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa.” (Luuk. 9:26)

Tiukkoja sanoja Jeesukselta. Sanoja, jotka saavat pohtimaan perin pohjin omaa käyttäytymistä maailman keskellä, jossa usko Jeesukseen ei ole trendilistojen kärkisijoilla. Me emme koe välttämättä suoranaista vainoa, mutta ympärillämme on ihmisiä, jotka haluavat pilkata uskoamme ja luottamusta Jeesukseen. Voimme joutua helposti kiusaukseen hävetä uskoamme ja jopa kieltää uskomme. Jos heikkouden hetkellä lankeamme, on rohkaisevaa muistaa, että vaikka me olemme uskottomia, Hän pysyy silti uskollisena (2. Tim. 3:13). Saamme katua, tunnustaa heikkoutemme ja pyytää Jumalaa täyttämään meitä Hengellään. Meistä itsestämme ei voimaa löydy. Vain Pyhä Henki antaa meille voiman ja rohkeuden Kristuksen todistajana elämiseen (Apt. 1:8).

Ei hävetä.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Toivoa on

”Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä." (Ps. 71:14)

Elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa - eikä edes niin kuin Strömsössä. On monenlaista vaivaa ja vaikeutta. Kipua ja sairautta. Voimme olla elämässämme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa. Monessa kohdin neuvottomia, mutta emme toivottomia (2. Kor. 4:8). Jeesuksen omina voimme katsoa elämää laajemmasta perspektiivistä. Tiedämme Jumalan sanasta, kuinka kaikki päättyy. Paha saa palkkansa. Oikeudenmukaisuus toteutuu. Elämä voittaa. Siksi voimme alati julistaa Jumalan uskollista hyvyyttä ja Hänen apunsa runsautta, jonka mittaa ja määrää emme tiedä (71:15). Muistetaan, että usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan. Sen näkemistä, mitä ei vielä nähdä (Hepr. 11:1). 

Ei luovuta toivosta.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Usko kateissa

"Missä teidän uskonne on?" kysyi Jeesus. (Luuk. 8:25)

Venematkan aikana sattui ja tapahtui. Jeesus nukahti. Järvelle syöksyi myrskytuuli. Veneeseen tuli niin paljon vettä, että se oli vaarassa upota. Opetuslapset hätääntyivät ja herättivät Jeesuksen. Jeesus tyynnytti myrskyn. "Missä on teidän uskonne?" Hän kysyi (8:23-25). Kuinka usein löydämmekään itsemme opetuslasten kanssa samasta veneestä? Elämämme pienempien tai suurempien myrskyjen keskellä unohdamme, että Jeesus on luvannut olla kanssamme joka hetki (Matt. 28:20). Tílanteissa, joissa meillä olisi mahdollisuus todistaa uskostamme Jeesukseen, unohdamme, että meille on annettu voima (Apt. 1:8). Sairautta ja kipua kohdatessamme selittelemme, miksi Jumala ei tahdo parantaa ja unohdamme, että meidän tulee laskea kätemme sairaiden päälle (Mark. 16:18). Mitäpä jos alkaisimme lukea Raamattua ja ottaisimme todesta kaikki ne lupaukset, jotka Jumala on meille antanut ja eläisimme sen mukaan.

Missä on meidän uskomme?

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kevätkylvö

”Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen.” (Luuk. 8:7)

Moni on kuullut Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa mitä erilaisimmissa tilanteissa. Pyhäkoulussa. Häissä. Jumalanpalveluksessa. Riparilla. Seuroissa. Radiossa. Kadulla. Televisiossa. Hautajaisissa. Jollain sanoma menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (8:12). Jollain saattaa liikahtaa jotain sydämessä ja hän voi uskoa hetken aikaa, mutta jättää asian sikseen (8:13). Joku puolestaan kuulee sanan, mutta aivan liian nopeasti elämän huolet ja nautinnot tukahduttavat orastavan uskon niin, ettei se tuota hedelmää (8:14). Onneksemme Jumala ei jätä kutsuaan yhteen kertaan, vaan Hän vetää meitä Henkensä kautta Jeesuksen yhteyteen, jotta voisimme seurata Häntä puhtain ja ehein sydämin ja tuottaisimme kestävinä satoa (8:15).

Anna sanan koskettaa.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Muista aina

”Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa." (5. Moos. 7:6)

Mooses muistutti näillä sanoilla Israelin kansaa heidän identiteetistään - he olivat Jumalalle erotettu kansa. Meidän on syytä muistaa sama tosiasia. Jumala on tehnyt eläviksi meidät, jotka olimme kuolleita rikkomustemme ja syntiemme tähden (Ef. 2:1-2). Jumalan armahtamina me olemme myös Hänen kansaansa, joka on määrätty julistamaan Hänen suuria tekojaan (1. Piet. 2:9-10). Lankeamme valitettavan usein Israelin tavoin tuijottamaan omaa mahdottomuuttamme ja haasteiden suuruutta. Meidän ei kuitenkaan tarvitse pelätä, vaan saamme pitää mielessämme kaiken sen, mitä Herra on tehnyt omassa, lähimmäistemme ja seurakuntiemme vaiheissa (7:17-19). Jeesuksen opetuslapset' Saamme rohkaista mielemme ja tarttua Jumalan meille Jeesuksessa Kristuksessa lahjoittaman kutsun suuruuteen ja lähteä liikkeelle.

Kristus meissä, kirkkauden toivo.

torstai 26. toukokuuta 2016

Teot puhuvat

”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?" (Luuk. 7:19)

Moni pohtii, onko Jeesus sitä, mitä Hän sanoi olevansa? Jumalan meille lupaama pelastaja. Tätä samaa pohti myös Johannes Kastaja vankilassa ollessaan, kun lähetti pari oppilastaan kysymään asiaa Jeesukselta. Jeesus oli juuri parantanut monien taudit ja vaivat, karkottanut pahoja henkiä ja antanut monelle sokealle näön, joten hän käski heidän kertoa Johannekselle, mitä olivat nähneet ja kuulleet. Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät. Spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat. Kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma (7:20-23). Teot puhuivat puolestaan: ei tarvitse odottaa ketään muuta. Jeesus puhui myöhemmin tästä asiasta jäähyväispuheessaan ja vakuutti, että myös Häneen uskovat tulisivat tekemään samoja tekoja kuin Hän ja vielä suurempiakin (Joh. 14:11-12).

Annetaan tekojen puhua.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kasva kuuliaisuuteen

”Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon?" (Luuk. 6:46)

Kuuliaisuus on tärkeää (1. Sam. 15:22-23). Havainnollistaakseen sanojaan Jeesus kertoi, millainen on se, joka tulee Hänen luokseen, kuulee Hänen sanansa ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivaa syvään ja laskee perustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyvät taloa vasten, ne eivät saa sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu vahvalle perustalle. Se taas, joka kuulee mutta ei tee Hänen sanansa mukaan, on kuin mies, joka rakentaa talon maan pinnalle ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyvät hänen taloaan vasten, se sortuu heti maan tasalle (6:47-49). Ei jätetä elämäämme oman ymmärryksemme varaan, vaan turvataan koko sydämestämme Herraan. Ja missä kuljemmekin ja mitä teemmekään, toimitaan Hänen sanansa viitoittamalla tiellä (Snl. 3:5-6). 

Kuullaan ja totellaan.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Uusi sukupolvi

”Anna Joosualle ohjeet, rohkaise ja vahvista häntä." (5. Moos. 3:28)

Mooses oli saanut nähdä paljon Jumalan suuruutta ja voimaa. Hän olisi halunnut päästä näkemään luvatun maan, mutta sai tyytyä katsomaan sitä etäältä - vuoren huipulta (3:24-27). Hän oli neljänkymmenen vuoden ajan johtanut kansaa tätä päämäärää kohti, muttei itse päässyt sinne (4. Moos. 20:8-12). Nyt Joosua tulisi johtamaan kansan Jordanin yli ja antaisi sille omaksi tuon maan (3:28). Mooseksen tehtäväksi jäi varustaa, rohkaista ja vahvistaa Joosua saattamaan tehtävä loppuun. Emme aina pääse näkemään työmme tuloksia. Olemme saaneet näyn sydämellemme ja olemme lähteneet kulkemaan uskossa päämäärää kohti läpi monenlaisten haasteiden. Kerran tulee aika, jolloin meidän pitää antaa tilaa uudelle sukupolvelle jatkaa siitä, mihin me olemme päässeet. Ei kritisoiden ja valittaen, kun he tekevät asioita toisin, vaan rakkaudellisesti rohkaisten ja vahvistaen heitä.

Varustetaan ja valtuutetaan.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kertomisen arvoista

”Tulkaa, kaikki jotka palvelette Jumalaa, kuulkaa, kun minä kerron, mitä Jumala on minulle tehnyt.” (Ps. 66:16)

Hyvät tarinat ovat kiehtovia ja vielä kiehtovampia, jos ne perustuvat tositapahtumiin. Viihdemaailma on ymmärtänyt tämän hyvin. Suurella rahalla valmistuu tarinoita, joissa hyvät sankarit taistelevat pahoja vihollisia vastaan. Sankari voi olla yksittäinen rivikansalainen, joka nousee taisteluun ylivoimaiselta vaikuttavaa järjestelmää vastaan tai joukko ihmisiä, jotka yhdistävät voimansa saavuttaakseen jalon päämäärän. Voimme samaistua näihin sankareihin monilla tavoin, mutta ne ovat silti viihdyttäviä tarinoita. Mutta me emme tarvitse tarinoiden kertomiseen suurta budjettia. Voimme rohkaistua kertomaan muille niistä pienemmistä ja suuremmista teoista, joita Jumala on tehnyt meidän elämässämme (Mark. 5:19). Joku näistä tarinoista voi muuttaa kuulijansa elämän suunnan - iankaikkisesti.

Kerrotaan tarinoitamme.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Tahdon!

”Minä tahdon. Tule puhtaaksi." (Luuk. 5:13)

Jeesus kohtasi miehen, joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama. Kun tämä kaikkien hyljeksimä mies näki Jeesuksen, hän heittäytyi maahan kasvoilleen ja rukoili: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Ja Jeesus tahtoi! Hän tuli vapauttamaan, parantamaan ja pelastamaan. Herran voima vaikutti Jeesuksessa niin, että Hän saattoi parantaa sairaita. Niinpä sana levisi ja ihmisiä kokoontui sankoin joukoin kuulemaan häntä ja hakemaan parannusta tauteihinsa (5:12-17). Yhä edelleen Jeesus tahtoo vapauttaa, parantaa ja pelastaa. Hän on kutsunut ja lähettänyt meidät julistamaan hyvää sanomaa ja tekemään Pyhän Hengen voimassa samoja tekoja kuin Hän teki (Joh. 14:12). Mutta tahdommeko me? Löydämme helposti mitä erilaisempia tekosyitä sille, miksemme voisi elää luonnollisen yliluonnollista Jeesuksen opetuslapsen elämää. Annetaan selitysten olla ja lähdetään Hengen voimassa tekemään Jumalan valtakunnan tekoja.

Tahdotaan!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Ala vetää!

”Ole vaiti! Lähde hänestä." (Luuk. 4:35)

Kapernaumin synagogassa, jossa Jeesus opetti, oli saastaisen hengen vaivaama mies. Henki huusi kovalla äänellä tunnistaessaan Jeesuksen, mutta Jeesus vain yksinkertaisesti käski henkeä lähtemään. Paha henki paiskasi miehen maahan ja lähti miehestä vahingoittamatta häntä, mikä sai väkijoukon ihmettelemään Jeesuksen valtaa ja voimaa (4:33-36). Raamattu opettaa, että on olemassa persoonallinen paha demoneineen, vaikka meidän on joskus vaikea käsittää sitä. Tämä pahan vaikutus ja ilmenemismuodot maailmassamme saa monet pelkäämään. Saatana on tullut vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan - riistäen ihmiseltä sen elämän ja tarkoituksen, jota varten Jumala on hänet luonut, mutta Jeesus on tullut antamaan meille elämän (Joh. 10:10). Jeesuksen voima ja auktoriteetti on moninverroin suurempaa kuin vihollisen. Siksi siellä, missä Jeesus Kristus on Pyhän Henkensä kautta läsnä, ei paha viihdy.

Jeesuksen nimessä on voima.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Odota

”Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan." (Ps. 63:2)

Voimme odottaa monia asioita elämässämme. Bussia. Viikonloppua. Ensi-iltaelokuvaa. Sitä oikeaa. Mutta kun olemme saaneet oppia tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti, alamme ymmärtää, että Hän on paljon enemmän. Voimme kokea Hänen rakkauttaan ja läsnäoloaan elämässämme Pyhän Hengen kautta. Hän kutsuu ja vetää meitä lähemmäs Herraa niin, että voimme Daavidin tavoin todeta, että sielumme janoaa Häntä ja kaipaamme kokea Hänen voimansa ja kirkkautensa (63:2-3). Huomaamme, että Jumalan odottaminen onkin kaikkein tärkeintä elämässämme. Saamme elää Hänelle, kiittää Häntä ja turvata koko sydämestämme Häneen, sillä Hän pitää meistä huolen (63:5-6). "Jumala, minun voimani, sinua minä odotan, sillä sinä olet turvani." (59:10)

Odota Herraa.

torstai 19. toukokuuta 2016

Keventäjät

”Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa!" (Ps. 62:9)

Oletko sattunut huomaamaan, että asioiden miettiminen ja niistä murehtiminen ei tuokaan niihin helpotusta ja ratkaisua? Usein käy aivan päinvastoin. Yön pimeinä tunteina aivan pienetkin asiat saattavat kasvaa valtavan suureksi? Yritä siinä sitten saada unta aikaiseksi, kun rintaa puristaa. Joku on joskus leikkisästi sanonut, että miksi suotta rukoilla, kun voit murehtia. Meidän ei tarvitse jäädä yksin taakkojemme ja murheidemme kanssa. Saamme tuoda Jumalan eteen aivan kaiken, mikä vaivaa mieltämme ja painaa sydäntämme. Kun teemme niin, saamme luottaa, että kaikki asiamme ovat parhaassa hoidossa ja Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee sydämemme ja ajatuksemme (Fil. 4:6-7). 

Hän on turvamme.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Tulta elämään

”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Luuk. 3:16)

Johannes Kastajan sanat Jeesuksesta toteutuivat helluntaipäivänä, kun taivaalta kuului kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska ja se täytti koko sen talon, jossa opetuslapset olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka laskeutuivat jokaisen päälle ja he tulivat täyteen Pyhää Henkeä alkaen puhua eri kielillä (Apt. 2:2-4). Pietari selitti tapahtunutta ihmettelemään saapuneelle väkijoukolle kertoen, että kyse oli Jumalan lupauksesta vuodattaa Henkensä kaikkiin ihmisiin sukupuoleen ja ikään katsomatta (Apt. 2:16-18). Myöhemmin, kun he olivat päättäneet rukouksensa, he kaikki täyttyivät jälleen Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa (Apt. 4:31). Paavali kirjoittaa Titukselle, että Jumala on vuodattanut tämän Pyhän Hengen runsaana meidän päällemme Jeesuksen Kristuksen kautta (Tiit. 3:5-6). Meitä ei ole tarkoitettu selviämään uskontaipaleestamme yksin, vaan saamme antaa Pyhän Hengen täyttää meidät (Ef. 5:18).

Tule, Pyhä Henki.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Esirukoilija

”Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen.” (Luuk. 2:37)

Naisprofeetta Hannan sydän paloi Jumalalle - korkeasta iästä huolimatta. Hän oli antanut koko elämänsä Jumalan käyttöön ja hän palveli Jumalaa temppelissä yötä päivää paastoten ja rukoillen. Monilla meistä on velvollisuutemme puolisoa, perhettä, työnantajaa ja seurakuntaa kohtaan, joten meillä ei ole realistista mahdollisuutta rukoilla yötä päivää Hannan tavoin. Mutta löydämmekö vuorokaudestamme aikaa Herran kasvojen edessä olemiseen? Käytämmekö vapaan aikamme mieluummin kaikkeen muuhun kuin rukoukseen? Tunti tai kaksi menee huomaamatta pelaamiseen, päämäärättömään nettiselailuun, iltapäivälehtien lukemiseen, television katseluun, mobiilisovelluksien käyttöön tai radion kuuntelemiseen. Muistetaan, että siellä, missä on paljon rukousta, on paljon siunausta. Ja siellä, missä on vähän rukousta, on vähän siunausta. 

Missä ovat Hannat - ja Hannut?

maanantai 16. toukokuuta 2016

Johtokysymys

”Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen.” (Snl. 11:24)

Olipa sitten kyse koko kansakunnan, kirkkokunnan tai seurakunnan johtamisesta, tarvitsemme nöyryyttä ja viisautta, jotta menestyisimme. Nöyryyttä tunnustaa, ettemme selviä omassa viisaudessamme ja viisautta pyytää viisautta Jumalalta (Jaak. 1:5). Meidän ei tule jättää elämäämme ja johtamistamme pelkästään oman ymmärryksemme varaan, vaan saamme turvata sydämestämme Herraan (3:5). Parhaat neuvot löydämme Jumalan sanasta, jota Pyhä Henki, Totuuden Henki, saa kirkastaa (2. Piet. 1:20-21). Etsitään Jumalan viisautta ja johdatusta henkilökohtaiseen elämäämme. Rukoillaan ja pidetään esirukouksia presidenttimme, hallituksemme, eduskuntamme, kirkomme ja piispojemme puolesta, jotta hekin saisivat armon tehdä kaikessa niin (1. Tim. 2:1-2). Mitä tapahtuisikaan, jos kansakuntana etsisimme rukoillen Jumalan tahdon mukaisia suunnitelmia kaikkeen tekemiseemme niin kansallisesti kuin paikkakuntakohtaisesti?

Herra, johda kansaamme.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Luotettava

”Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?” (4. Moos. 23:19)

Äiti tai isä on luvannut leikkiä pienen lapsen kanssa, mutta on tullut puhelu tai muu este ja leikki on saanut jäädä toiseen kertaan. Kaveri on luvannut, että tehdään yhdessä jotain kivaa koulun jälkeen, mutta häntä hakiessa on saanut kuulla, että kaveri lähti ulos jonkun toisen kanssa. Puoliso on luvannut tehdä jonkin asian, mutta mitään ei tapahdu, vaikka asiasta on muistutettu useasti. Kuinka usein olemme saaneet pettyä lupauksiin tai kuinka usein olemme pettäneet lupauksemme? Puhumattakaan siitä, että meille on valehdeltu tai olemme itse syyllistyneet siihen. Pettymysten ja valheiden keskellä kasvaneina on hyvä muistaa, että voimme aina luottaa Jumalaan ja Hänen sanaansa. Hän ei valehtele eikä muuta mieltään. Hän tekee, minkä sanoo tekevänsä ja pitää lupauksensa. Pysytään horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä Hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava (Hepr. 10:23).

Yksi ei petä.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Palveluksessa

”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." (Luuk. 1:38)
 
Olipa siinä uutisia kerrakseen! Pyhä Henki tulee yllesi. Tulet raskaaksi ja synnytät pojan, jota kutsutaan Korkeimman Pojaksi. Lapsi, joka syntyy, on pyhä. Jumala antaa hänelle valtaistuimen ja hänen kuninkuudellaan ei ole loppua. Siinä oli aikamoinen sanoma nuorelle neitsyelle, joka kysyikin, miten tämä kaikki on mahdollista (1:28-35). Vastaus oli yksinkertainen: "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." (1:37) Vaikkei Maria täysin käsittänytkään, mihin häntä oltiin kutsumassa, hän suostui Jumalan tahtoon luottaen, että Jumala voi. Olisipa meillä samanlaista alttiutta vastata myöntävästi, kun Jumala kutsuu meitä palvelukseensa. Löydämme kyllä monenlaisia verukkeita sille, miksei Jumala voi käyttää juuri meitä. Ei katsota liikaa itseemme ja mahdollisuuksiimme, vaan katsotaan Kristukseen. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.

Ollaan valmiit palvelukseen.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Varma juttu

”jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.” (Luuk. 1:4)

Luukas kirjoittaa, että monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, joita heidän keskuudessaan oli tapahtunut. Eivätkä nämä olleet mitä tahansa tarinoita, vaan alusta alkaen mukana olleiden todistuksia Jeesuksesta Kristuksesta (1:1-2). Ei ollut kyse siis ovelasti sepitetyistä taruista, vaan luotettavista asioista, jotka oli nähty omin silmin (2. Piet. 1:16). Paavalin pitkäaikaisena työtoverina (Kol. 4:14; Filem. 24) Luukas oli varmasti kohdannut myös monia niistä ylösnousemuksen todistajista, joista Paavali kirjoittaa (1. Kor. 15:6). Luukas otti siis kaikesta tarkan selon ja päätti kirjoittaa siitä tarkasti yhtenäisen esityksen (1:3) samasta syystä kuin Johannes, jotta uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika (Joh. 20:31). Se, jolla on Poika, sillä on elämä. Mutta jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää (1. Joh. 5:12).

Sana on luotettava.

torstai 12. toukokuuta 2016

Kättä päälle

”He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." (Mark. 16:18)

Sanomme usein olevamme raamatullisia, mitä se sitten kullekin sanojalle mahtaakaan tarkoittaa. Joskus kyllä tuntuu, että raamatullisuutemme on välistä hyvinkin valikoivaa. On helpompaa löytää ne jakeet, jotka osoittavat muut syyllisiksi kuin hyväksyä ne jakeet, jotka osoittavat omat synnit. On helpompaa uskoa niitä kohtia, joissa meille vakuutetaan syntien anteeksiantamusta kuin niitä kohtia, jotka kehottavat meitä muuttamaan elämäntapaamme. On helpompaa innostua lähetyskäskystä silloin, kun saamme olla lähettämässä muita maitten ääriin kuin silloin, kun pitäisi itse osoittaa rakkautta ja todistaa uskostaan naapurille. On helpompaa löytää selityksiä siihen, miksi Jumala ei paranna kuin ottaa sana todesta ja laskea kätensä sairaiden päälle, jotta nämä paranevat. Olisiko meidän korkea aika uskoa, mitä on kirjoitettu?

Oikeasti.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Elämä ristillä

He huusivat: "Ristiinnaulitse!" (Mark. 15:13)

Juhlan aikana maaherra päästi vapaaksi yhden vangin, jonka vapauttamista kansa pyysi. Pilatus ymmärsi, että Jeesus oli jätetty hänen käsiinsä kateudesta ja kysyi sen tähden kansalta, että haluaisivatko he Jeesuksen. Ylipapit kuitenkin kiihottivat väkijoukkoa pyytämään, että hän vapauttaisi ennemmin Barabbaksen, murhamiehen. Pilatus teki kansan toiveen mukaan. Hän päästi Barabbaksen vapauteen, mutta ruoskitti Jeesuksen ja luovutti Hänet ristiinnaulittavaksi (15:6-15). Mitä mahtoi Barabbas ajatella, kun syytön kuoli hänen puolestaan? Mikko Kuustonen sanoitti noita mahdollisia ajatuksia Barabbaan lauluun 30 vuotta sitten. "Miksi hän, jonka kädet puhtaat on, sovittaa saa murhaajan tuomion? Viattoman ajoivat kuolemaan ja päästivät minut, Barabbaan? Silmäni suljen ja ruumiini ristillä nään. Syvällä tiedän, en ansaitse enempää. Kun kasvoni nostan ja uskallan katsomaan, sinut nään - ja minä elää saan."

Kiitos verestäsi, Jeesus.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Kaduttaako?

”Hän puhkesi itkuun.” (Mark. 14:72)

Pietari itki. Kyyneleet valuivat pitkin poskia. Hän oli kieltänyt Herransa, vaikka oli sanonut mieluummin kuolevansa (14:31). Mikä häneen meni? Miksi pelko sai vallan? Pietarin korvissa kaikuu Jeesuksen sanat, kun Hän rohkaisi heitä kestämään vainoa: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32-33) Katsoessaan Herraansa silmiin, Pietari muisti Hänen sanoneen, että juuri näin tulee käymään (Luuk. 22:61-62). Ja tässä sitä ollaan. Jeesus oli oikeassa kuten tavallista. Pietari itkee yhä katkerammin. Pietarin tuntemuksiin on helppo yhtyä, jos on langennut tai toiminut väärin ja omatunto yhdessä Sanan kanssa osoittaa syylliseksi. Pietari itki ja katui sydämestään luottaen, että Herra on laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa (Ps. 103:8). Juuri siksi Jeesus tuli (1. Joh. 4:10).

Meitä varten.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Vaikka kaikki muut...

"Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en." (Mark. 14:29)

Hieman ennen vangitsemistaan Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että he kaikki luopuisivat Hänestä. Pietari täynnä itseään ilmoitti, ettei luopuisi koskaan Jeesuksesta, vaikka se maksaisi hänen henkensä. Ja samaa vakuuttivat muutkin (14:27-31). Mutta kävi juuri niin kuin Jeesus oli sanonut, kaikki jättivät hänet ja pakenivat (14:50). Pietari uskalsi seurata Jeesusta ylipapin palatsin pihaan saakka, jossa rohkeus kuitenkin petti, kun palvelustyttö alkoi tentata häntä. Pietari päätyi sadatellen vannomaan, ettei tunne Jeesusta ja kukko lauloi. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja puhkesi katkeraan itkuun (14:66-72). Tiukan paikan tullen Pietarin rohkeus petti. Helluntain jälkeen tapahtui muutos, kun Pietari sai vastaanottaa Pyhän Hengen voiman. Niinpä hän julisti täynnä rohkeutta jopa Suurelle neuvostolle, ettei kukaan muu voi pelastaa kuin Jeesus Kristus, sillä koko taivaankannen alla ei ole muuta nimeä, joka pelastaisi meidät (Apt. 4:8-12). Meidän ei tarvitse kaivaa voimaa ja rohkeutta itsestämme, sillä meissä asuu ja vaikuttaa sama Pyhä Henki.

Rohkaise minua, Henki.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Taisteluväsymystä

”Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mieluummin kuolla heti. Ole minulle armollinen ja päästä minut kokemasta enempää tätä kurjuutta." (4. Moos. 11:15)

Mooseksella oli kädet täynnä työtä. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, kansa alkoi valittaa ruoanpuutteesta, vaikka Jumala ruokki heidät joka päivä. Nyt kaivattiin kunnon ruokaa - kalaa, kurkkua, vesimelonia, purjoa ja sipulia - iänikuisen mannan sijaan (11:4-9). Johtaminen oli rankkaa ja Mooses näki parhaaksi avautua Jumalalle. Hyvä niin. Hän vuodatti sydämensä tuntoja Herralle ja pyysi päästä lopullisesti tuon kurjuuden keskeltä, sillä taakka tuntui liian raskaalta (11:11-14). Mooses toimi viisaasti kääntyessään Jumalan puoleen, jolla oli vastaus Mooseksen taisteluväsymykseen. Jumala käski Moosesta kokoamaan vanhimmista seitsemänkymmentä arvossa pidettyä johtajaa, joihin Hän siirtäisi sitä henkeä, jonka Mooses oli saanut. He voisivat sitten auttaa Moosesta tehtävässään eikä hänen tarvitsisi kantaa yksin koko taakkaa (11:16-17). Ei jäädä peuhtaroimaan itsesääliin ja epätoivoon, vaan huudetaan Jumalan puoleen.

Isällä on vastaus valmiina.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Hätänumero

”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (Ps. 50:15)

Moni rukoilee vain äärimmäisessä hädässä - ja hyvä niin. Kun huudamme hädässämme Jumalan puoleen, Hän tahtoo auttaa meitä. Mutta miksi pitää yhteyttä vain silloin, kun kaikki muut keinot on kokeiltu? Meille on annettu valtava etuoikeus, kun saamme Jumalan lapsina lähestyä Isää (Room. 8:15). Jeesuksen oma ei rukoile vain hädässä, vaan lakkaamatta (1. Tess. 5:17), hellittämättä (Kol. 4:2) ja joka hetki Hengen antamin voimin (Ef. 6:18). Mistä rukoilemattomuutemme johtuu? Voisiko yksi syy olla siinä, että mittaamme Jumalaa epäuskomme rajoituksilla, jolloin aiemmat kokemuksemme ja pettymyksemme ovat vaientaneet rohkeat rukouksemme. Ei anneta periksi. Pyydetään, niin meille annetaan. Etsitään, niin me löydämme. Kolkutetaan, niin meille avataan (Luuk. 11:9). 

Rukous kannattaa aina.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Se on loppu nyt

”Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa." (Ps. 49:10)

Elämämme rajallisuudesta ei paljolti television ohjelmatarjonnassa puhuta. Pikemminkin päinvastoin. Meille esitellään monenlaisia keinoja, joilla välttää kohtaamasta totuuden, ettemme ole täällä ikuisesti. Tarjolla on dieettejä ja painonpudotusta. Botoxia ja kauneusleikkauksia, joiden avulla saadaan vartalosta ja kasvoista tiputettua vuosikymmenen tai parin jäljet. Päälle juodaan värikkäät ja terveelliset smoothiet. Lopputulos on silti sama: kukaan ei vältä hautaa. Viisaat kuolevat yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät (49:11). Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, vaikka voikin ostaa astetta parempaa terveydenhoitoa. Mutta kun on lähdön hetki, rahasta ja omaisuudesta ei ole apua, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa. Kaikki jää tänne (49:17-21). Siksi on hyvä muistaa, että ajallinen elämämme päättyy ja että päivillemme on pantu määrä (39:5). Jumalalla on kuitenkin taivaassa meitä varten ikuinen asunto (2. Kor. 5:1). Sinne pääsee jokainen, joka tuntee ainoan todellisen Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen (Joh. 17:2-3).

Jeesus on ylösnousemus ja elämä.

torstai 5. toukokuuta 2016

Lähimmäisen rakkaudesta

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark. 12:31)

Meidät on kutsuttu rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseämme. Ajassamme lähimmäisen rakastaminen on väännetty jollain oudolla tavalla tarkoittamaan kaiken kattavaa suvaitsevaisuutta, jossa suljemme silmämme vääryydeltä tai käännämme katseemme toisaalle, kun lähimmäisemme vahingoittaa itseään ja muita. Suvaitsevaisuudella ei ole mitään tekemistä aidon lähimmäisenrakkauden kanssa, sillä se on pohjimmiltaan vain toisen sietämistä. Oikea rakkaus tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Jos eksymme pois tältä perustalta, alamme jaaritella joutavia, vaikka emme itsekään ymmärrä, mitä puhumme ja mitä niin varmasti väitämme (1. Tim. 1:5-7). Kun saamme vastaanottaa Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa, niin saamme kokea Jumalan rakkauden omalla kohdallamme. Kun saamme rakastaa Herraa yli kaiken, niin silloin myös voimme rakastaa aidosti lähimmäisiämme armossa ja totuudessa (12:30).

Rakastetaan.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Ylistäkää ja laulakaa

”Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme, ylistäkää ja laulakaa!” (Ps. 47:7)

Ylistys. Sana, joka jakaa helposti uskovat kahteen leiriin ja saa heidät kaivautumaan syvälle omiin poteroihinsa. Ylistys. Toiset pitävät tiukasti kiinni virsiperinteestä, toiset uudemmista ylistyslauluista. Ylistys. Toiset kohottavat kätensä taivasta kohti, toiset tunkevat ne syvemmälle taskuihinsa. Ylistys. Toisten mielestä lauluissa on liian vähän säkeistöjä, toisten mielestä aivan liikaa. Ylistys. Toisten mielestä jokaisen laulun pitäisi sisältää koko kristinoppi, toisille riittää, että niissä on tarttuva melodia. Ylistys. Raamattu kehottaa meitä ylistämään. Kolmiyhteinen Jumala on kaiken ylistyksemme arvoinen, sillä Hän armahtaa, vapauttaa, parantaa ja antaa iankaikkisen elämän (103:3-5). Saamme laulaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja - monipuolisesti. Ylistys on myös paljon enemmän kuin laulut, joita laulamme. Saamme tehdä kaiken, mitä ikinä teemmekin, Jeesuksen nimessä, kiittäen ja ylistäen Hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme (Kol. 3:16).

Ylistetään koko elämällämme.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Kevätsiivous

"Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone?" (Mark. 11:17)

Jeesus meni Jerusalemissa temppeliin ja näki, kuinka siitä oli tullut rosvojen luola. Rahanvaihtajat vaihtoivat temppeliin tulleiden vieraiden rahaa huonolla vaihtokurssilla. Kyyhkysenmyyjät eivät olleet sen parempia myydessään ylihintaisia uhrieläimiä. Eipä siis ihme, että Jeesus hermostui. Hän alkoi ajaa myyjiä ja ostajia ulos temppelistä, kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta (11:15-16). Temppelistä oli tullut vääryyden huone kaikkien kansojen rukoushuoneen sijaan. Mitähän turhaa Jeesus haluaisi poistaa meidän temppeleistämme? Eikä vain kirkkorakennuksistamme ja seurakunnistamme, vaan meidän sydämistämme ja elämästämme. ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” Jumalan temppeli on pyhä ja me olemme tämä temppeli (1. Kor. 3:16-17).

Kevätsiivouksen paikka?

maanantai 2. toukokuuta 2016

Herran siunaus

”Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä.” (Snl. 10:22)

Kaikki, mitä meillä on, koko elämämme, on Jumalan suurta lahjaa. Elämme länsimaissa yhä edelleen suuren hyvinvoinnin keskellä verrattuna suureen osaan maapallomme asukkaista. Kunpa Jumala saisi auttaa meitä ymmärtämään, kuinka me olemme saaneet menestyä niin henkilökohtaisesti kuin kansakuntana. Jumala on siunannut meitä suurella hyvyydellään. Ei pelkästään siksi, että meillä itsellämme olisi yllin kyllin, vaan jotta voisimme vastata lähimmäistemme tarpeisiin lähellä ja kaukana (2. Kor. 9:8). Jos me käyttäisimme enemmän meille uskottuja varoja Jumalan tahdon mukaiseen toimintaan, miltä maailmamme näyttäisikään? Olisiko nälänhätään ja köyhyyteen liittyvät ongelmat ratkaistu jo kauan sitten? Olisiko evankeliumi julistettu kaikkeen maailmaan, kun lähetystyöstä ei olisi puuttunut varoja? Vielä ei ole myöhäistä. Antamalla omastamme voimme tehdä paljon hyvää ja samalla taistella eläämme hiipivää ahneutta ja itsekkyyttä vastaan.

Herra siunatkoon sinua.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Yksi puuttuu

”Yksi sinulta puuttuu.” (Mark. 10:21)

Kysymys iankaikkisesta elämästä oli niin tärkeä, että rikas mies tuli juosten Jeesuksen luokse saadakseen vastauksen mieltään polttavaan asiaan (10:17). Mies oli omasta mielestään kelvollinen, sillä hän oli pyrkinyt elämään Jumalan ohjeiden mukaan ja odotti kuulevansa, että se riittäisi taivaaseen pääsyyn (10:19-20). Jeesuksen vastaus oli yllättävä. Yksi sinulta puuttuu. Jeesus rakkaudessaan näki, että omaisuus oli miehelle tärkeämpi kuin Jumala ja elämän tärkeysjärjestys tulisi laittaa uusiksi. Mies ei ollut kuitenkaan valmis toimimaan Jeesuksen ohjeen mukaan, joten hän käänsi selkänsä ja lähti murheellisena pois (10:22). Me yritämme helposti ansaita pelastuksen teoillamme tai ainakin kuvittelemme tekevämme niin, mutta me emme kykene siihen koskaan. Edes riittävän lähelle pääseminen ei riitä, jos olemme jossain kohtaa epäonnistuneet (Jaak. 2:10). Jeesus teki puolestamme kaiken, jotta saisimme iankaikkisen elämän. Eihän sinulta puutu tärkein - henkilökohtainen usko Jeesukseen? 

Jeesus riittää.