Suuria luuloja

”Mistä te matkalla keskustelitte?" (Mark. 9:33)

Mistä te keskustelitte? Osui ja upposin! Opetuslapset olivat vaiti ja katselivat varmasti jalkoihinsa, sillä he olivat väitelleet siitä, kuka heistä oli suurin (9:34). Kuinka usein mekin vertailemme itseämme toisiin uskoviin tai seurakuntaamme toisiin seurakuntiin? Meitä ei ole kutsuttu etuilemaan toisia, hyötymään toisista tai kilpailemaan toinen toistemme kanssa paremmuudesta. Meidät on kutsuttu elämään samalla tavalla kuin Jeesus eli (1. Joh. 2:6). Hän ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensäkin puolestamme (Matt. 20:28). Niinpä jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltavakin viimeinen ja kaikkien palvelija (9:35). Pyhä Henki vaikuttaa meissä oikeaa asennetta, osoittaa meille palvelumahdollisuuksia ja antaa meille voiman Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Jos meidän pitää kilpailla jossakin, niin kilpaillaan toinen toistemme kunnioittamisessa (Room. 12:10).

Palvellaan rakkaudellisesti.

Pohdittavaa

”He pitivät Jeesuksen sanat mielessään ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä.” (Mark. 9:10)

Pietari, Jaakob ja Johannes olivat päässeet todistamaan ainutlaatuista tapahtumaa - he olivat saaneet nähdä Jeesuksen todellisen kirkkauden. Jeesus kuitenkin varoitti heitä kertomasta näkemästään kenellekään ennen kuin Hän olisi noussut kuolleista, mikä sai heidät pohtimaan asian merkitystä (9:1-9). Eikä ihme, sillä he eivät kyenneet edes uskomaan siihen Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, vaikka Jeesus ilmestyi heille elävänä (Luuk. 24:36-41). Miten on meidän laitamme? Tunnustamme uskovamme ruumiin ylösnousemukseen, mutta emme taida täysin uskoa sitä. Saako tämä meidät rakentamaan elämäämme ennen kaikkea ajallisen varaan? Estääkö se meitä elämästä rohkeaa elämää Jeesukselle niin, että voisimme Paavalin tavoin todeta, että meille elämä on Kristus ja kuolema on voitto (Fil. 1:21)?

Herra, auta meitä ymmärtämään.

Taipuisa sydän

”Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä, nuhteista piittaamaton kulkee harhaan.” (Snl. 10:17)

Ihminen haluaa luonnostaan kulkea oman päänsä mukaan. Minä ja minun tunteeni ovat tärkein mittari, jolla arvioidaan elämän suuntaa ja sen laatua. Nykyään tuntuu olevan tärkeintä mielihyvän kokeminen ja meille markkinoidaan kovasti jokaisen oikeutta etsiä sitä mistä tahansa ja miten tahansa. Tällä tiellä poljetaan maahan kaikki se, mikä oli ennen normaalia, hyvää ja tervettä. Selät käännetään ennen kaikkea Jumalan sanan terveille ohjeille, jotka ohjaavat meitä oikeaan elämään. Jos joku kyseenalaistaa tällaisen elämäntavan, hän saa nopeasti huomata, etteivät he siedä kuulla nuhdetta eikä tervettä oppia, vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee (2. Tim. 4:3). Taivutaan kuriin ja annetaan Jumalan sanan ohjata meitä.

Vaelletaan elämän tietä.

Älä kerro kenellekään

”Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa.” (Mark. 7:36)

Jeesuksen luokse tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan. Jeesus pani sormensa miehen korviin, sylkäisi, kosketti hänen kieltään ja sanoi kuurolle: "Effata - aukene". Miehen korvat aukenivat, hän puhui selkeästi ja kaikki olivat hämmästyksissään. Sana tapahtuneesta alkoi levitä ja mitä enemmän Jeesus ihmisiä kielsi, sitä enemmän he levittivät tietoa (7:32-37). Hyvät uutiset eivät vain pysyneet salassa, sillä ihmiset halusivat muidenkin pääsevän osalliseksi Jeesuksen parantavasta voimasta. Uskaltaisimmeko kertoa rohkeammin uskostamme, jos meitä kiellettäisiin tekemästä niin? Ei vaan kerrota kenellekään, että synnit voi saada anteeksi. Eikä ainakaan kerrota, että Jeesuksen voi tuntea ja Hänen yhteydessään voi elää yltäkylläistä elämää (Joh. 10:10). Mitä siitä tulisi? Kirkothan pian täyttyisivät, emmekä pääsisi vakiopaikallemme istumaan.

Vaikeneminen on kultaa.

Ei olla hiljaa

”Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani, olen puhunut sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi. En ole salannut juhlakansalta, kuinka hyvä ja uskollinen sinä olet ollut.” (Ps. 40:11)

Daavid kertoi kaikille Jumalan uskollisuudesta ja pelastusteoista. Hän ei voinut olla hiljaa Jumalan hyvyydestä. Hyviä uutisia on mukava kertoa. Kun käyt kaupassa, jossa sinua palvellaan erinomaisella tavalla, kerrot ostoskokemuksestasi monille. Tai jos olet ollut lääkärillä, jonka olet kokenut aidosti olevan kiinnostunut vaivastasi ja hoitavan sinua erityisen huolellisesti, kehotat muitakin hakeutumaan hänen hoitoonsa. Mutta haluammeko kertoa samalla innolla siitä, kuinka Jeesus on muuttanut elämämme? Kuinka moni sukulainen, ystävä, naapuri tai työtoveri tietää uskostamme Jeesukseen? Kuinka monelle olemme kertoneet siitä hyvyydestä ja uskollisuudesta, jota Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa osoittanut meille? Meillä on täysi vapaus kertoa uskostamme ja meille on annettu siihen voima (Apt. 1:8).

Ei olla hiljaa.

Levähdyspaikka

”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." (Mark. 6:31)

Jeesus oli lähettänyt opetuslapset julistamaan ja parantamaan (6:7-13). Nyt he palasivat evankelioimismatkaltaan ja tulivat kertomaan Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet (6:30). Ilmassa oli kunnon pöhinää. Ihmisiä tuli ja meni sellaiseen tahtiin, etteivät opetuslapset edes ehtineet syömään, joten Jeesus vei heidät rauhalliseen paikkaan levähtämään. On aika tehdä työtä ja on aika levähtää. Jeesus on lähettänyt meidät kaikkialle maailmaan julistamaan evankeliumia kaikille luoduille (16:15). Se ei tapahdu omassa voimassamme ja omien suunnitelmiemme varassa eikä meidän ole tarkoitus juosta itseämme väsyksiin. Muistetaan siis levätä välillä ja vetäydytään päivittäin yksinäisyyteen Jeesuksen kanssa (Matt. 6:6).

Polviltaan on hyvä jatkaa matkaa.

Lähetetyt

"Niin opetuslapset lähtivät matkaan ja julistivat, että kaikkien tuli kääntyä." (Mark. 6:12)

Jeesus oli kutsunut opetuslapset luokseen lähettääkseen heidät julistamaan, että kaikkien tulisi kääntyä ja uskoa hyvä sanoma. He eivät pelkästään puhuneet ja yrittäneet perustella sanomaansa vakuuttavasti, vaan he karkottivat monta pahaa henkeä, voitelivat sairaita öljyllä ja paransivat heidät (6:13). Jumalan valtakunnan teot seurasivat heitä tuolloin ja helluntain jälkeen, kun he olivat saaneet Pyhän Hengen. Jumala vahvisti heidän todistuksensa: Hän antoi heidän tehdä tunnustekoja, ihmeitä ja monia voimallisia tekoja (Hepr. 2:4). Mekin saamme lähteä julistamaan evankeliumia sanoin, teoin ja tunnusteoin, joiden on luvattu seuraavan meitä, jotka uskomme (Mark. 16:15-20).

Uskommeko myös sen?

Älä pelkää

"Älä pelkää, vaan usko." (Mark. 5:36)

Jairos, synagogan esimies, oli tullut pyytämään Jeesukselta apua, jotta tämä parantaisi hänen kuolemaisillaan olevan tyttärensä (5:21-24). Mutta ennen kuin he ehtivät Jairoksen kotiin, tälle tultiin kertomaan, että hänen tyttärensä oli kuollut, joten Jeesuksen apua ei enää tarvittaisi (5:35). Miten musertavilta noiden sanojen täytyi kuullostaa tuon isän korvissa? Millaisia ajatuksia isän mieleen ehti nousta? Tunnevyöry oli varmaan valtava. Suru. Menetys. Tuska. Epätoivo. Vajosiko isä voimattomana maahan itkien? Ajatteliko hän kaikkia niitä asioita, jotka jäivät tekemättä ja kokematta yhdessä? "Älä pelkää, vaan usko." Jeesus voi tuoda avun tilanteeseen, jossa inhimillisesti ajateltuna ei ole enää mitään tehtävissä (5:41-42). Ei jäädä yksin asioidemme kanssa, mitä ikinä ne ovatkaan, vaan tullaan Jeesuksen luokse, joka voi meitä auttaa.

Älä pelkää. Usko.

Näkyvää uskoa

”Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani." (3. Moos. 10:3)

Me olemme saaneet Jeesuksessa Kristuksessa toivon, joka antaa meille monin tavoin hairahtuneille uskalluksen lähestyä Jumalaa (Hepr. 7:19). Jumala, joka on kutsunut meidät yhteyteensä, on pyhä  ja tarkoituksena on, että me kasvamme kuuliaisuuden kautta uskossamme ja tulemme pyhiksi kaikessa, mitä teemme, jotta Hänen pyhyytensä tulisi meidän kauttamme muidenkin tietoon (1. Piet. 1:14-15). Itse emme voi itseämme muuttaa tai pyhittää. Pyhä Henki tekee sen, kun olemme lähellä Jumalaa (2. Kor. 3:18). Me voimme vain lähestyä Jumalaa luottaen siihen, että Hän lähestyy meitä (Jaak. 4:8). Ollaan Hänen läsnäolossaan, jotta kaikki saisivat oppia tuntemaan Jumalan vallan ja voiman. Eletään uskoamme todeksi ja mennään kertomaan niistä suurista teoista, joita Herra on tehnyt meille (Mark. 5:19)

Näkyvää uskoa.

Täydellinen sovellus

”Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä." (Ps. 37:23)

Oletko koskaan eksynyt? Metsässä? Suuressa kauppakeskuksessa? Vieraassa kaupungissa? Puhelimessa aina mukana kulkevat karttasovellukset navigointipalveluineen pienentävät eksymisen mahdollisuutta. Olisipa olemassa sovellus, joka auttaisi tekemään viisaita päätöksiä ja navigoimaan elämän karikoissa. Tällainen sovellus on ladattavissa ja vieläpä useilla eri kielillä. Sen voi hankkia jopa versiona, joka ei ole riippuvainen virran saannista. Raamattu! Jumalan sana on lamppu, joka valaisee askeleemme. Se on valo meidän matkallamme (119:105). Kun hyväksymme Raamatun Jumalan sanana, otamme sen sanoman vastaan sydämiimme ja mieliimme ja alistumme sen auktoriteetille, suostumme Jumalan ohjattavaksi ja kuljemme oikeaa tietä. Ja vaikka joskus hieman horjahdammekin, emme kaadu maahan, sillä Herra pitää meitä kädestä (37:24). Luetaan päivittäin Raamattua ja toteutetaan sana tekoina (119:97-98).

Pysytään tiellä.

Odota hiljaa

”Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!" (Ps. 37:7)

Hiljenny Herran läsnäolossa. Odota rauhassa ja kärsivällisesti Hänen apuaan. Odottaminen on vaikeaa, sillä haluamme usein itse vauhdittaa asioita ja saada ne järjestymään. Joidenkin yksinkertaisten asioiden kanssa voimme vielä onnistuakin, mutta emme sellaisten, jotka ovat vaikutusmahdollisuuksiemme ja käytettävissä olevien keinojen ulottumattomissa. Ainoaksi mahdollisuudeksemme jää sen tunnustaminen, ettemme itse pysty kaikkeen. Mutta se, mikä on ihmisille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista (Matt. 19:26). Anna sen tähden kaikki tiesi Herran haltuun ja turvaa kaikissa asioissasi Häneen (37:5). Saamme kertoa Hänelle sen, mitä tarvitsemme ja voimme jäädä turvallisin mielin odottamaan Hänen apuaan. 

Hän pitää sinusta huolen!

Syntinen juttu

”Synti kuiskii väärintekijän sydämessä niin ettei hän enää pelkää Jumalaa." (Ps. 36:2)

Synnin yksi ominaispiirre on se, että ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää Hänelle tulevan kunnian. Synti on siis pohjimmiltaan sydämen luopumista Jumalasta. Synti turmelee jatkuvasti ihmisen sielua ja ruumista, niin että hänen järkensä sokaistuu ja tahtonsa suuntautuu pahaan. Synti sumentaa ihmisen silmät niin, ettei hän näe eikä vihaa vikojaan. Hänen sanansa ovat pahat ja petolliset, hän hylkää viisauden ja toimii väärin. Hän on tiellä, joka johtaa harhaan, sillä hän ei kaihda pahaa (36:3-5). Syntiin langenneen ihmisen kauhein onnettomuus on, että hän on Jumalan vihan alainen ja matkalla kadotukseen (Room. 3:23). Kun Jumalan sana osoittaa ihmiselle, että hän on luopunut Jumalasta, hän tuntee syyllisyytensä ja kaipaa pelastusta. Tämän pelastuksen Jumala on antanut meille Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 5:6-11).

Kiitos, Jeesus!

Aamurukoushetki

”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.” (Mark. 1:35)

Rukous oli Jeesukselle tärkeää, joten Hän vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoillakseen (Mark. 6:46; Luuk. 4:42; 5:16; 6:12). Jos rukous kerran oli näin tärkeää Jeesukselle, sen tulisi olla sitä myös meille. Ajan löytäminen rukoukselle kiireisen arjen keskellä ei ole kuitenkaan aina helppoa. Ehkäpä meidän tulisi ottaa enemmän mallia Jeesuksesta ja vetäytyä säännöllisesti yksinäisyyteen keskustelemaan Jumalan kanssa ilman häiriötekijöitä. Saadakseen olla rauhassa, Jeesus nousi ylös varhain, eikä mikään estä meitäkään heräämästä aiemmin. Aamulla rukoilemisessa ennen päivän muita tehtäviä on puolensa. Voimme kääntää heti herättyämme sydämemme Jumalan puoleen ja pyytää tulevaan päivään Hänen apuaan ja johdatustaan. Voimme pyytää Häntä täyttämään meitä Hengellään ja auttamaan meitä elämään koko päivä Hänen tahdossaan. Herran kasvojen edessä on hyvä aloittaa uusi päivä.

Rukoillaan.

Sana leviää

”Hänen maineensa levisi kohta kaikkialle, ympäri koko Galilean.” (Mark. 1:28)

Hyvät uutiset leviävät nopeasti. Jeesus osoitti Jumalan valtakunnan todellisuutta ja voimaa kaikessa, mitä teki. Tämä sai ihmiset hämmästelemään ja Hänen maineensa levisi niin, että kaikkialta tuli ihmisiä Hänen luokseen (1:45). Sama jatkuu yhä edelleen. Siellä, missä Jumalan valtakunta murtautuu esiin, ihmiset tulevat etsimään Häntä. Etiopiassa Darimun kaupungissa Jeesus paransi sairaan, minkä seurauksena sana levisi ja moni tuli paikalle seuraavana päivänä sairauksiensa kanssa. Kaksi sokeaa lasta ja yksi kuuromykkä parantuivat, mikä johti siihen, että seuraavana päivänä koko tapahtuma-alue oli ahdettu täyteen väkeä (http://suuressamukana.fi/ihmeita-tapahtuu/). Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr. 13:8). Hän toimii yhä edelleen kutsuen, pelastaen, parantaen ja vapauttaen. Annammehan Hänen toimia tahtomallaan tavalla?

Tulkoon valtakuntasi!

24/7

”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:20)

Jeesus on kanssamme! Joka päivä. 24 tuntia. 1440 minuuttia. 86400 sekuntia. Joka viikko. 168 tuntia. 10080 minuuttia. 604800 sekuntia. Joka hetki. Aina ja kaikkialla. Kyse ei ole kauniista ajatuksesta tai rohkaisevasta mielikuvasta, vaan Pyhän Hengen väkevästä, elämää muuttavasta voimasta ja läsnäolosta. Me olemme Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 3:16), jossa Jumala on asuva ja kulkeva (2. Kor. 6:16). Jeesus lupasi, ettei Hän jätä meitä orvoiksi, vaan lähettää meille toisen Puolustajan, Pyhän Hengen, jonka tunnemme, koska Hän pysyy luonamme ja on meissä ja kanssamme ikuisesti (Joh. 14:16-18). Jos kerran Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (28:18), on Pyhän Henkensä kautta meidän kanssamme kaikki päivät, niin olisiko meidän korkea aika alkaa elämään sellaista Jeesuksen opetuslapsen elämää, josta käy ilmi tämä häikäisevän kirkas salaisuus? (Kol. 1:27)

Kristus meissä - kirkkauden toivo.

Uskon tunnustus

"Tämä oli todella Jumalan Poika!" (Matt. 27:54)

Jeesuksen kuolema ei jäänyt huomaamatta. Keskipäivällä tuli pimeys koko maan ylle (27:45). Jeesuksen antaessa henkensä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti, osoittaen, että Jeesuksen uhrin tähden voimme vapaasti lähestyä Jumalaa (Hepr. 10:19-22). Maa vavahteli ja kalliot halkeilivat. Haudat aukenivat ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös ja näyttäytyivät Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen monille. Kun sadanpäällikkö ja Jeesusta vartioineet miehet näkivät kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja totesivat, että Jeesus oli todella Jumalan Poika (27:50-54). Jeesuksen elämä ja kuolema tekivät lähtemättömän vaikutuksen monien ihmisten elämään. Ylösnoussut Jeesus Kristus on muuttanut vielä useamman ihmisen elämän ja muuttaa yhä.

Mitä sinä ajattelet Hänestä?

Kansalleni

”Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra." (Ps. 33:12) 

Kansakuntamme onni ei löydy ajallisista asioista, vaikka nekin ovat tärkeitä. Soteuudistus, rajasopimus, nuorisotakuu, digiloikka, työnäytekokeilu, veroparatiisit tai nopeat laajakaistayhteydet eivät tee meitä onnellisiksi kuin hetkeksi. Jumala katsoo meitä taivaastaan, valvoo maatamme ja sen asukkaita, joiden kaikki teot Hän tuntee (33:13-15). Hilja Aaltonen kysyy runossaan: "Miksi unohdat Jumalasi näin, vaikka auttoi Hän, vierellemme jäi?" Kansamme ja kansakuntamme ainoa todellinen apu tulee Jumalalta, sillä Herran silmä on niiden yllä, jotka palvelevat häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa. (33:16-18). Ei käännetä selkäämme Hänelle, vaan tunnustetaan nöyrästi, että me tarvitsemme Jumalaa - yksilöinä ja kansakuntana. Laitetaan toivomme Häneen (33:22).

Hän on meidän turvamme ja kilpemme.

Kaksi tietä

Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun. (Matt. 26:75)

Kaksi miestä. Kaksi pettymystä. Kaksi johtopäätöstä. Kaksi tietä. Pietari kielsi Jeesuksen. Juudas Iskariot kavalsi Jeesuksen. Pietari muisti Jeesuksen sanat. Juudas Iskariot palautti rahat. Pietari tajusi virheensä, mutta uskoi saavansa anteeksi. Juudas Iskariot tajusi virheensä, mutta uskoi saavansa rangaistuksen. Pietari valitsi tien, joka vei elämään. Juudas Iskariot valitsi tien, joka vei kuolemaan. Pietari katui, meni ulos ja puhkesi itkuun. Juudas Iskariot katui, meni pois ja hirttäytyi (27:3-5). "Ristin luona kiusatulla, langenneella, vaivatulla, paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden, ristin luota pois. Ristin luona pohja kestää, armo putoomasta estää kauhun kuiluihin. Ristin luona lepo koittaa, toivo epätoivon voittaa, sydän puhdistuu."

Ristin luona on paras paikka.

Puhtaaksi pesty

”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois." (Ps. 32:1)

Daavid puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Niin kauan kuin hän vaikeni synnistään, hänen ruumiinsa riutui ja kuihtui. Hän huusi tuskissaan päivät päästään, kun Jumalan käsi painoi raskaana öin ja päivin omantunnon syyttäessä häntä. Syyllisyys vaikutti jopa ruokahaluun, niin että hänen elämänvoimansa haihtui kuin kosteus kesän helteessä. Daavid tiesi, että vain yksi asia voisi tuoda vapauden. Hän tunnusti syntinsä Jumalalle, eikä yrittänyt enää salata pahoja tekojaan. Jumala armahti häntä antaen pahat teot anteeksi ja ottaen pois syntien taakan. Synnin aiheuttama syyllisyys vaihtui Jumalan lapsen vapauteen. Kuinka onnellinen onkaan ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä (32:2-5). 

Ristin luona sydän puhdistuu.

Suuret luulot

”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu." (Matt. 26:33)

Pietarilla oli suuret luulot itsestään. Hän aikoi seistä Jeesuksen rinnalla loppuun asti. Jeesus kertoi Pietarille, että tämä tulisi kieltämään Hänet. Pietari vakuutti ennemmin kuolevansa kuin kieltävänsä (26:34-35). Toisin kuitenkin kävi. Pelko sai Pietarin kieltämään Herransa (26:69-75). Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen hän päätyi lukittujen ovien taakse muiden opetuslasten kanssa (Joh. 20:19). Pietaria riisuttiin omasta voimasta. Rohkeus, itsevarmuus ja uho olivat poissa. Kunnes koitti helluntai ja Pietari sai uuden voiman. Hän julisti rohkeasti evankeliumia ja kutsui ihmisiä parannukseen (Apt. 2:1-41). Se, mikä oli Pietarille itsessään mahdotonta, oli Pyhän Hengen voimassa mahdollista. Kieltäjä ja pelkuri julisti rohkeasti täynnä Pyhää Henkeä, ettei kukaan muu voi pelastaa kuin Jeesus (Apt. 4:8-12). Miksi yrittämme toimia omassa voimassamme, kun Pyhä Henki on annettu avuksemme?

Hengen voimassa.

Vihaa pahaa

”Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa.” (Snl. 8:13)

Mitä enemmän ihminen pelkää ja kunnioittaa Jumalaa, sitä enemmän hän vihaa pahaa. Salaisten syntien helliminen tarkoittaa, että sallii pahan vaikuttaa elämässään. Meidän pitää päinvastoin kuuliaisten lasten tavoin tulla pyhiksi kaikessa, mitä teemme, sillä meidät on lunastettu kalliilla hinnalla (1. Piet. 1:14-19). Meitä kutsutaan tekemään selvä pesäero syntiin, sillä mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä tai mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä. Me olemme elävän Jumalan temppeli ja saamme antautua palvelemaan Jumalaa ehyellä sydämellä (2. Kor. 6:14-16). Hänen katseensa kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä (2. Aik. 16:9). Herra auttaa meitä pyrkiessämme siihen, että meidät aikanaan havaitaan puhtaiksi (2. Piet. 3:14).

Vihataan pahaa.

Henkivakuutus

”Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.” (Ps. 31:6)

Me sanomme usein uskovamme Jumalaan, mutta luotammeko todella Häneen? Daavidin sanat henkensä uskomisesta Jumalan käsiin kertoo täydellisestä luottamuksesta Jumalaan ja Hänen suunnitelmiinsa. Jeesus sanoi ristillä riippuessaan nämä sanat osoittaen täydellisen riippuvuuden Isästä ja ylösnousemuksen todellisuudesta (Luuk. 23:46). Stefanos rukoili lähes samoin sanoin varmana siitä, että hän pääsee Herransa luo taivaaseen: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni." (Apt. 7:59) Me saamme luovuttaa itsemme kokonaan Jumalalle ja uskoa henkemme Hänen käsiinsä, tietäen, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota (2. Kor. 5:6). Kuolema on nielty ja voitto on saatu (1. Kor. 15:54)

Anŋa elämäsi Hänen käsiinsä.

Oletko valmis?

”Samalla tavoin te kaiken tämän nähdessänne tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella.” (Matt. 24:33)

"Kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut.” (24:29-31) Jeesus on tulossa takaisin ja se tapahtuu yllättäen (24:27). Koittaa hetki, jolloin kaikkien on polvistuttava Jeesuksen nimeä kunnioittaen ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:10-11).

Oletko valmis?

Kaikille kaikkialla

"Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14)

Armo on ilmaista, mutta Jeesuksen seuraaminen maksaa. Jeesus itse lupasi, että joudumme ahtaalle, monia meistä surmataan ja kaikki vihaavat meitä Jeesuksen nimen tähden (24:9). Saamme elää tilanteessa, jossa voimme vapaasti kertoa uskostamme Jeesukseen Kristukseen. Mutta miksi olemme niin hiljaa? Eräässä seurakunnassa, maassa, jossa kristittyjä vainotaan, videoitiin hengellinen tilaisuus, joka näytettäisiin kyseisessä maassa. Pastori pyysi, että ne seurakuntalaiset, jotka eivät haluaisi kasvojaan kuvaan vainoa välttääkseen, siirtyisivät takapenkkiin. Yksikään ei liikahtanut paikaltaan. He eivät hävenneet todistaa Herrastaan, vaan olivat valmiit julistamaan evankeliumia ja kärsimään uskonsa tähden. Meidän ei tarvitse arkailla, vaan saamme pyytää voimaa julistaa pelotta. Kun Herra täyttää meitä Pyhällä Hengellään, voimme julistaa rohkeasti Jumalan sanaa (Apt. 4:29-31).

Julistetaan kaikille!

Ei muita

”Sinulla ei saa olla muita jumalia.” (2. Moos. 20:3)

Meidän tulee palvoa vain Raamatun ilmoittamaa kolmiyhteistä Jumalaa - Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Mutta onko meillä muita jumalia? Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta odotamme kaikkea hyvää, johon turvaudumme ja johon sydämemme pohjasta luotamme ja uskomme. Valitettavan monella meistä on kuitenkin muita jumalia. Se, miten käytämme aikaamme ja mihin luotamme, paljastaa todellisen palvonnan kohteemme. Voimme viettää päiviä ja viikkoja ilman, että rukoilemme tai luemme Raamattua ja kuukausi tai kaksi voi vierähtää ilman seurakuntayhteyttä. Television ääressä istumiseen löydämme kyllä aikaa, kun pitää nähdä joka jakso lempiohjelmastamme. Luotamme elämässämme myös enemmän ajallisiin asioihin kuin Jumalan huolenpitoon. Tullaan Jeesuksen luokse ja annetaan Hänen uudistaa sydämemme ja ajatusmaailmamme, niin että rakastamme Jumalaa yli kaiken (Mark. 12:30).

Ei pidetä muita.

Vältä burnout

”Sinä vain uuvutat itsesi ja kansan, joka on ympärilläsi, sillä tämä työ on sinulle liian raskas. Et pysty tekemään sitä yksin.” (2. Moos. 18:18)

Mooseksen appi, Jetro, oli viisas mies. Hän tarkkaili Mooseksen toimintaa ja näki, kuinka paljon työtä Mooses joutui tekemään kansan eteen. Jetro tunnisti mahdollisuuden loppuunpalamiseen ja kertoi rehellisen arvionsa: "Sinä et toimi viisaasti." (18:13-17) Jetro antoi Moosekselle kullanarvoisen delegointivinkin. Mooseksen tuli valita kansan keskuudesta Jumalaa pelkääviä, rehellisiä ja lahjomattomia miehiä ja asettaa heidät erikokoisten ryhmien päälliköiksi. He voisivat ratkoa kansan asioita ja vain tärkeimmät asiat tuotaisiin Mooseksen eteen. Mooses noudatti appensa neuvoa ja teki niin kuin hän oli ehdottanut (18:19-24). Me olemme Kristuksen ruumis ja jokainen meistä on tämän ruumiin jäsen (1. Kor. 12:27). Jumalan valtakunnan työ ei ole yksilösuoritus, vaan tarvitsemme siinä toinen toisiamme.

Jaetaan vastuuta.

Läsnäoloon

”Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle.” (Ps. 27:4)

Daavid pyysi, että saisi olla lähellä Jumalaa koko elämänsä ajan. Katsella Herran ihanuutta ja odottaa Hänen äänensä kuulemista. Daavid tiesi, ettei mikään muu maailmassa ole niin tärkeää kuin se, että saa olla Jumalan läsnäolossa. Valitettavasti tämä ei ole kaikille elämän tärkein toive. Ei edes kaikille niille, jotka kutsuvat itseään kristityksi. Sanomme uskovamme Häneen, mutta elämme elämäämme kuin Häntä ei olisikaan. Moni ajallinen asia on tullut rakkaammaksi kuin Jeesus siitäkin huolimatta, että meitä kehotetaan kiinnittämään katseemme näkymättömään eikä näkyvään (2. Kor. 4:18). Jeesus kutsuu meitä kääntymään, tekemään parannuksen ja palaamaan ensi ajan rakkauteen (Ilm. 2:4-5). Pyritään siis yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksemme (2. Piet. 1:10) ja annetaan Hengen ohjata elämäämme (Gal. 5:16). 

Hän tuo Herran läsnäolon elämääsi.

Ylitsepääsemätöntä

"Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!" (2. Moos. 14:14)

Israelilaiset hätääntyivät, kun näkivät faaraon joukkojen olevan heidän kintereillään (14:10). Mooses rohkaisi kansaa sanoen, ettei heidän tarvitse hätääntyä, vaan pysyä aloillaan, jolloin he saisivat nähdä, kuinka Herra pelastaisi heidät (14:13). Mooseksella oli oikeaa asennetta! Vaikka he näyttivät inhimillisesti katsoen olevan ansassa meren ja faaraon sotajoukkojen välissä, Mooses luotti siihen, että Jumala voi auttaa heitä ennennäkemättömällä tavalla (14:16). Niinpä Mooses kohotti Jumalan käskystä kätensä ja sauvansa merta kohti ja Herra pani meren väistymään syrjään. Vedet jakautuivat kahtia ja olivat muurina kummallakin puolella, kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivin jaloin (14:21-22). Ylitsepääsemättömien vaikeuksien edessä saamme epätoivon sijaan rukoilla ja luottaa, että Jumala voi tehdä paljon enemmän kuin osaamme edes pyytää (Ef. 3:20).

Herra on auttajamme.

Vikaa näössä

”Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!" (Matt. 20:30)

Kaksi sokeaa pyysi ohikulkevaa Jeesusta armahtamaan heitä. Ihmisten kielloista huolimatta he huusivat yhä kovemmin, sillä he ymmärsivät Jeesuksen olevan kauan odotettu Messias. Jeesus pysähtyi ja kutsui heidät luokseen kysyen, mitä he haluavat Hänen tekevän heille (20:31-32). Jeesuksella oli myötätuntoa ja aikaa tarvitseville. Hän osoitti jälleen teoillaan sen, mitä oli hetkeä aiemmin opettanut opetuslapsilleen. Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta (20:28). Sokeat pyysivät saada näön silmiinsä, joten Jeesus kosketti heitä ja samassa he näkivät jälleen - ja lähtivät seuraamaan Jeesusta (20:33-34). Jeesus toimii yhä edelleen rakastaen, armahtaen ja parantaen. Hänen luonaan saamme avun sokeuteemme. Silmälääkärillä tai optikolla käynti voi tuoda tarkennusta näkökykyymme, mutta vain Jeesus voi avata silmämme näkemään totuuden, jolla on iankaikkista merkitystä elämällemme.

Saakoon Hän auttaa sinua näkemään.

Toimettomuutta

”Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?" (Matt. 20:6)

"Miksi te istutte tunnista toiseen toimettomina ruudun ääressä?" "Ei tässä aivan toimettomina olla, sillä tässä peukutetaan ja kommentoidaan kissavideoita." "En nyt ehdi kuuntelemaan elokuva alkaa juuri." "Pitää olla ajan tasalla siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Eräskin tosi-tv-tähti on ilman meikkiä." "Toimettomana? Sormenpäät ovat aivan hellänä kolmen tunnin pelirupeamasta, mutta kyllä kannatti, sillä pääsin seuraavalle tasolle." "Puuhaa riittää, sillä harhaoppeja sikiää kuin sieniä sateella ja pitää ehtiä koetella ja torjua kaikki." "Tietäisitpä, kuinka kuuma tuli, kun piti ehtiä mainoskatkon aikana tehdä meetwurstileivät?" Kenenkään ei ole pakko täyttää päiväänsä tarpeettomalla ruutuajalla, sillä tarjolla on paljon tärkeämpää ja iankaikkisesti merkittävämpää. Satoa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Saisiko Herra, jolle sato kuuluu, lähettää meidät ruutujemme äärestä elonkorjuuseen (9:37-38)? 

Nyt on aika toimia!