Uudistuksia

”Uudista päivämme entiselleen.” (Valit. 5:21)

Kun katselemme kaikkea menoa ympärillämme, tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa, saatamme pohtia, että tietääkö enää kukaan, missä maailma oikein makaa. Yhteiskunnan arvot ja moraali murenevat käsittämätöntä vauhtia ja yhä useampi ihminen on valmis kannattamaan asioita, jotka ovat olleet ja ovat edelleen väärin ja sotivat luonnollista oikeudentajua vastaan. Kasvavan kaaoksen ja laittomuuden keskellä on hyvä muistaa, että Jumala on edelleen kaikkien Isä, joka hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa (Ef. 4:6). Jeesus on edelleen ylempänä kaikkia valtoja, voimia ja mahteja niin tässä kuin tulevassakin maailmassa (Ef. 1:21-22). Saamme Hänen lapsinaan rukoilla ja pyytää Häntä uudistamaan päivämme entiselleen ennen kaikkea omassa, henkilökohtaisessa elämässämme kuin myös yhteiskunnassamme ja kirkossamme. Ei mukauduta tämän maailman menoon, vaan annetaan Jumalan uudistaa mieltämme niin, että osaamme arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja täydellistä (Room. 12:2). 

Ollaan valona ja suolana.

Täydellinen turva

”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” (Valit. 3:24)

Valitusvirren kirjoittajalla oli kokemusta siitä, että elämä ei ole aina helppoa ja mukavaa (3:1-21). Hän ei kuitenkaan menettänyt toivoaan kaiken vaivan keskellä, sillä hän ymmärsi, että jokainen päivä on lahja Jumalalta. "Herran armoa on se, että vielä elämme, Hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on Hänen uskollisuutensa." (3:22-23) Hän tiesi, mitä on Jumalan armo ja rakkaus, siksi hän turvautui ahdinkonsa keskellä Jumalaan luottaen, että Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa Häneen ja etsii Häntä (3:25-26). Jumala pelasti meidät Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me Hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän (Tiit. 3:5-7). Tällaiseen Vapahtajaan on turvallista luottaa, ja saamme antaa elämämme Hänen käsiinsä jo nyt, sillä Hän pitää meistä huolen niin hyvinä kuin pahoina päivinä (Fil. 1:6).

Saakoon Hän olla kaikkemme.

Totuuden tiellä

”Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä. Tulethan tuekseni!” (Ps. 101:2)

Kuningas Daavid oli esimerkillinen hallitsija. Hän halusi noudattaa totuutta ja toimia vilpittömästi kaikessa, mikä kuului hänen valtaansa. Hän halusi välttää kaikkea sitä, mikä on lähtöisin pahasta ja pysyä erossa juonitteluista (10:2-4). Miltä maailmamme näyttäisikään, jos presidenteillä, kuninkaallisilla, kansanedustajilla, pormestareilla, kaupunginjohtajilla, ministereillä ja kaikilla niillä, joille on annettu suurta vastuuta ja vaikutusvaltaa, olisi samanlainen sydämen asenne kuin Daavidilla? Sitoutunut pyrkimys totuuteen ja vilpittömyyteen? Olisiko silloin vähemmän oman tai puolueen edun tavoittelua, hyvävelikerhoja, korruptiota, sotia, riistoa, nälänhätää ja köyhyyttä? Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään siitä, että odottaisimme vain muiden elävän viisaasti ja jumalisesti. Me saamme päättää Daavidin tavoin, että teemme kaikkemme elääksemme Jumalan mielen mukaan. Hän antaa meille siihen voimaa.

Herra, tulethan tueksemme.

Aikuisten oikeasti

”Leikkiähän se vain oli.” (Snl. 26:19)

Leikkiähän se vain oli - älä nyt leikistä suutu. Sehän oli vain vitsi - älä nyt siitä loukkaannu. On helppoa vähätellä sanomisiaan ja tekemisiään vetoamalla leikkiin tai vitsailuun silloin, kun petämme ystävän tai läheisen luottamuksen. Voimme loukata toisia vahingossa ja huomaamatta, mutta vielä pahempaa on se, jos haluamme loukata toisia tarkoituksellisesti ja peittelemme huonon käytöksemme syyttämällä toisia huumorintajuttomuudesta. Näin toimiva henkilö on sananlaskujen mukaan kuin järkensä menettänyt jousimies, joka kylvää tuhoa ympärilleen palavilla nuolilla (26:18). Sanoissamme on valtava voima! Jaakob kirjoittaa kirjeessään, kuinka voimme kielellämme kerskua ja sytyttää suuria paloja ympärillemme (Jaak. 3:5-6). Ollaan siis tarkkoja siitä, millaisia sanoja päästämme suustamme (tai kirjoitamme), sillä ei ole sopivaa, että samasta suusta lähtevät niin kiitos kuin kirouskin (Jaak. 3:9-11). Opetellaan kiittämään Herraa ja Isäämme ja siunaamaan Jumalan kuvaksi luotuja lähimmäisiämme riippumatta siitä, ansaitsevatko he sen. Aletaan näyttää hyvää esimerkkiä myös puheissamme (1. Tim. 4:12).

Aikuisten oikeasti.

Häivähdys kirkkautta

”Näytä itse esimerkkiä hyvän tekemisessä.” (Tiit. 2:7)

Jeesuksen omina olemme Jumalan valtakunnan edustajia siellä, missä elämme ja liikumme, joten ei ole yhdentekevää, miten elämme (2:2-6). Olimmepa rivikristittyjä, vapaaehtoisia vastuunkantajia tai työntekijöitä, meidän tulee olla muille esimerkkinä. Se ei tarkoita sitä, että olisimme aina täydelliset ja antaisimme itsestämme joka tilanteessa äärettömän hyvän kuvan, mutta se on pyrkimistä sitä kohti Jumalan antamin voimin. Se on täydellisen armahduksen synnyttämää aitoa iloa. Se on tulevan kirkkauden toivoa ja luottamusta epävarman ajan keskellä (2:13). Se on Pyhän Hengen hallintaan annettua elämää, joka kirkastaa Jeesusta Kristusta (Gal. 5:16). Se on Jumalan armon vaikutusta, joka kasvattaa meitä elämään oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa (2:12). Se on Jeesuksen rakkauden vaikuttamia sanoja, tekoja ja ihmeitä, jotka tuovat Jumalan valtakunnan todellisuuden kosketusetäisyydelle.

Ollaan esimerkkinä hyvässä.

Täsmäajoitus

”Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.” (Tiit. 1:3)

Juuri oikeaan aikaan ja täsmälleen Jumalan suunnitelman mukaisesti tapahtui maailmankaikkeuden suurin ihme: meille syntyi Vapahtaja (Luuk. 2:10-11). Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme Jeesuksessa Kristuksessa, kun Hän tuli sovittamaan syntimme ja antamaan meille elämän (1. Joh. 4:9-10). Tämä, jos mikä, on suuri ilo kaikelle kansalle - jokaiselle ihmiselle ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai synteihin katsomatta. Jumala lähetti Poikansa, että jokainen meistä pääsisi lapsen asemaan (Gal. 4:4-7). Niin kuin Isä lähetti meille Jeesuksen, niin on Jeesus lähettänyt meidät kertomaan tätä ilosanomaa (Joh. 20:21). Saamme lähteä liikkeelle Pyhän Hengen voimassa julistaen: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1:15).

Nyt on oikea aika toimia.

Astu esiin

”Julista evankeliumia.” (2. Tim. 4:5)

Paavali kiteyttää Jeesuksen antaman lähetyskäskyn kahteen sanaan: julista evankeliumia. Hieman aiemmin hän kehottaa julistamaan sanaa ja astumaan esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan (4:2). Milloin on sopiva aika? Äkkiseltään näet vaikuttaa siltä, että useimmiten suurin syy vaikenemiseemme on siinä, että aika on aina meille sopimaton. On kiire hoitaa omat asiamme, joten emme ehdi pysähtyä tarvitsevan lähimmäisen kohdalle. Emme ole koskaan sillä tuulella tai emme ole valmiit julistamaan. Päätämme toisten ihmisten puolesta, milloin heidän on sopivaa kuulla Jeesuksesta. Ajattelemme enemmän sitä, mitä ihmiset ajattelevat meistä kuin sitä, mitä Jumala ajattelee heistä. Pitäisikö meidän oikeasti heittää tekosyyt syrjään ja tehdä tietoinen päätös, että aina on hyvä ja sopiva hetki kertoa Jeesuksesta, kun siihen avautuu mahdollisuus? Ihmiset ovat näet paljon halukkaampia kuulemaan Jeesuksesta kuin me olemme halukkaat kertomaan heille Hänestä. 

Astutaan esiin.

Typerää ja asiatonta

”Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja.” (2. Tim. 2:23)

On helppo päätyä tilanteeseen, jossa keskustelu muuttuu asiattomaksi ja turhanpäiväiseksi väittelyksi, jossa kummallakin osapuolella on varma mielipide, josta ei aio luopua. Etenkin sosiaalinen media keskusteluketjuineen on mahdollistanut aivan uudenlaisen alustan riidellä 'kasvottomasti' milloin mistäkin. Sana kehottaa meitä kuitenkin pysymään syrjässä riitaa aiheuttavista väittelyistä, sillä meidän tulee olla ystävällisiä ja kärsivällisiä (2:24). Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun keskustelemme henkilöiden kanssa, jotka eivät ole vielä Jeesuksen omia. Voimme kenties voittaa väittelyn, mutta saatamme menettää ihmisen. On erityisen tärkeää muistaa, ettemme taistele ihmisiä vastaan (Ef. 6:12). Meidän tulee sen tähden opetella keskustelemaan rakentavasti ja toisia lempeästi ojentaen, sillä silloin Jumala voi vaikuttaa toisissa mielenmuutoksen (2:25-26).

Keskustellaan kunnioittavasti.

Kuningasten kuningas

”Herra on kuningas! Mahti on hänen viittanaan, hän on vyöttäytynyt, kietonut vyötäisilleen voiman!” (Ps. 93:1)

Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa, joka syntyi ihmiseksi, jotta me pääsisimme Jumalan lapsen asemaan (Gal. 4:4-5). Jeesuksen, meidän Vapahtajamme, syntymä oli suuri ilo kaikelle kansalle (Luuk. 2:10-11). Herrain Herra ja kuningasten Kuningas ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan, otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja eli ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti (Fil. 2:6-8). Kun Jeesus sanoi ristillä: "Se on täytetty" (Joh. 19:30), Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet. Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa on meidän syntiemme sovitus. Sen tähden Jumala on korottanut Hänet yli kaiken ja kaikkien on kerran polvistuttava Jeesuksen nimeä kunnioittaen ja tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:9-11).

Herra on kuningas!

Älä häpeä

”Älä siis häpeä todistaa Herrastamme.” (2. Tim. 1:8)

Timoteus oli seurannut Paavalin opetusta, elämäntapaa, pyrkimystä, uskoa, kärsivällisyyttä, rakkautta ja kestävyyttä (3:10). Hänelle oli taatusti tullut selväksi, millaista on kokosydäminen antautuminen Herran työhön ja palava halu voittaa uusia ihmisiä Jeesukselle. Timoteuksella oli varmasti myös hetkiä, jolloin hän mieluummin väisti takavasemmalle kuin todisti Jeesuksesta, joten Paavali rohkaisi näkemään vaivaa evankeliumin vuoksi. Miten on meidän laitamme? Häpeämmekö me todistaa Herrastamme syystä tai toisesta? Monet tahot haluavat kyllä siirtää Jeesuksen ja Hänestä puhumisen marginaaliin, mutta meillä ei ole mitään syytä hävetä - päinvastoin. Jokainen ihminen on kadotettu ilman Jeesusta ja meitä ei ole kutsuttu katsomaan vain sivusta ja ajattelemaan, että omapa on asiansa. Meidät on kutsuttu julistamaan Jeesusta Pyhän Hengen voimassa sanoin ja teoin. Lähdetään siis rohkeasti liikkeelle.

Saamme voiman Jumalalta.

Antaudu!

”Kuule nyt Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle sanon. Jos antaudut, sinulle käy hyvin ja saat pitää henkesi.” (Jer. 38:20)

Jeremia välitti Jumalalta poikkeuksellisen neuvon kuningas Sidkialle. Jos hän antautuisi Babylonian kuninkaan sotapäällikölle, hän ja hänen perheensä säilyttäisivät henkensä eikä Jerusalemia tuhottaisi. Mutta ellei hän antautuisi, kaupunki poltettaisiin tuhkaksi eikä hänkään pelastuisi. Joskus antautuminen on paras vaihtoehto. Niin myös meillä. Jos antaudumme tottelemaan jotakuta, olemme juuri sen orjia, jota tottelemme. Me joko palvelemme syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon tai me suostumme antautumaan ja olemaan kuuliaiset Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon (Room. 6:16). Me emme voi koskaan voittaa omassa voimassamme taistelua syntiä vastaan, mutta jos Jeesus saa vapauttaa meidät, me olemme todella vapaita (Joh. 8:34-36). Kuullaan siis Herran ääntä ja antaudutaan Hänelle, niin meille käy hyvin ja saamme elää ikuisesti (Joh. 3:16).

Antaudutaan!

Seireenilauluja

”Kuin liattu lähde ja pilattu kaivo on hurskas, joka taipuu jumalattoman edessä.” (Snl. 25:26)

Jeesukseen uskovien periaatteita haastetaan jatkuvasti ja kovan paineen alla voi tulla kiusaus sortua kompromisseihin. Esiin tuodaan niin omia ajatuksia puoltavaa Raamatun tulkintaa, viimeisimpiä tieteen tutkimustuloksia kuin kaiken hyväksyvää suvaitsevaisuutta, mikä suvaitsee kaikkea muuta paitsi niitä, jotka ottavat Jeesuksen ja Raamatun tosissaan. Pysytään näiden ja muiden seireenilaulujen keskellä kuitenkin lujina ja rohkeina, sillä niissä ei ole mitään uutta (1. Tim. 4:1-2). Pidetään Pyhän Hengen avulla kiinni Jumalan sanan terveistä opetuksista ja säilytetään se usko ja rakkaus, jonka Jeesus Kristus saa aikaan (2. Tim. 1:13-14). Ja vaikka joutuisimme kärsimään vanhurskauden tähden, ei pelätä eikä hämmennytä, vaan pyhitetään Jeesus Kristus sydämissämme ja ollaan aina valmiit antamaan sävyisä vastaus niille, jotka haastavat periaatteemme (1. Piet. 3:14-17). Ei taivuta, mutta rakastetaan. 

Maailma tarvitsee meitä.

Ulkoruokinnassa

Parempi talossa

”Parempi katolla taivasalla kuin talossa toraisan vaimon kanssa.” (Snl. 25:24)

Salomo kirjoitti sananlaskun todennäköisesti oman kokemuksensa perusteella. Keskusteluilmapiiri sisätiloissa oli ilmeisesti kiristynyt sen verran, että hän näki parhaaksi paeta palatsinsa katolle katselemaan tähtitaivasta. Riitaan ja erimielisyyteen tarvitaan yleensä kaksi, joten Salomollakin oli varmaan oma osansa tilanteessa. Pakenemisen sijaan parempi vaihtoehto olisi ollut syntyneen tilanteen kohtaaminen ja riidan sopiminen. Kristityt avioparit on kutsuttu alistumaan toistensa tahtoon Kristusta totellen. Miehellä ja vaimolla on omat paikkansa ja tehtävänsä avioliitossa, mutta miehiä kehotetaan rakastamaan vaimojaan samalla tavoin kuin Kristus rakasti seurakuntaa - antamalla henkensä sen puolesta (Ef. 5:21-25). Miehen tulee ottaa oma paikkansa ja vastuunsa parisuhteesta, sillä vaikea tilanne tai riita ei ratkea sillä, että mies pakenee katolle, autotalliin tai keilahalliin. Otetaan ensimmäinen askel ja sovitaan erimielisyydet ennen kuin aurinko laskee (Ef. 4:26).

Parempi talossa.

Mahdotonta?

”Sinä tiedät, että minä olen Herra, kaikkien luotujen Jumala. Onko minulle mikään mahdotonta?” (Jer. 32:27)

Jumala esittää Jeremialle retorisen kysymyksen, jonka vastaukseen meidänkin on helppo yhtyä. Hän on maan ja taivaan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja ja kaikkien luotujen Jumala. Hänelle ei ole mikään mahdotonta. Mutta mitä vastaamme, jos meiltä kysytään, onko jotain, mitä Jumala ei voi tehdä kauttamme? Uskallammeko edelleen sanoa, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta? Jos katsomme pelkästään itseemme kaikkine puutteineen, me epäröimme. Mutta jos katsomme Jeesukseen ja ymmärrämme, että Hän asuu meissä Pyhän Henkensä kautta, voimme nähdä asian toisin. Kolmiyhteinen Jumala tekee työtään meissä ja meidän kauttamme, sillä meissä uskovissa vaikuttaa sama mittaamaton ja väkevä voima, jota Jumala osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista (Ef. 1:19-20). Saamme lähteä rohkeasti liikkeelle ja muistaa, että se, mikä on mahdotonta ihmiselle, on mahdollista Jumalalle (Matt. 19:26).

Et ole mahdoton.

Esirukouksen aika

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta.” (1. Tim. 2:1)

Jeesuksen omina meitä kehotetaan kiittäen rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta. Aivan kaikkien. Ystävien, sukulaisten, ventovieraiden, työtovereiden, vihamiesten, naapureiden, uskonveljien ja -sisarten puolesta. Meidän tulee rukoilla hallitsijoiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti (2:2). Poliittisesta kannastamme riippumatta saamme rukoilla hallituksen, eduskunnan ja tasavallan presidentin puolesta, jotta Jumala antaisi heille viisautta tehdä oikeita päätöksiä ja johtaa kansaamme oikeaan suuntaan. Saamme rukoilla piispojemme puolesta, jotta Jumala antaisi heille rohkeutta pitää kiinni Raamatun sanasta ja johtaa kirkkoamme noudattamaan Jumalan tahtoa kaikessa. Unohdetaan hetkeksi valittaminen ja pahan puhuminen ja aletaan sen sijaan rukoilla ja siunata kaikkia ihmisiä, sillä siihen meidät on kutsuttu (1. Piet. 3:9).

Rukouksessa on voimaa.

Parhain päin

”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.” (Jer. 29:7)

Profeetta Jeremia lähetti Babyloniassa pakkosiirtolaisuudessa oleville papeille, profeetoille ja koko kansalle (29:1), jossa hän kehotti heitä toimimaan ja rukoilemaan sen kaupungin puolesta, johon Herra oli siirtänyt heidät. Vaikka heidät oli siirretty vasten tahtoisesti uuteen paikkaan, koti-ikävä vaivasi ja haaveena oli paluu kotiin, tuli siunata sen hetkistä asuinpaikkaa ja jatkaa elämää normaalisti (29:5-6). Jeesuksen omat ovat taivaan kansalaisia (Fil. 3:20), jotka eivät kuulu maailmaan, koska Jeesus on valinnut heidät omikseen (Joh. 15:19). Meidän ei tule silti antaa maailman mennä menojaan, sillä me olemme maailman valo ja maan suola (Matt. 5:13-16). Me saamme toimia kaikessa kaupunkiemme ja maamme parhaaksi. Saamme myös rukoilla, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:1-4).

Ollaan siunaukseksi.

Vauhtia hommaan

”Rukoilkaa puolestamme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja pääsisi muualla samaan kunniaan kuin teidän keskuudessanne.” (2. Tess. 3:1)

Jos haluamme nähdä maassamme hengellisen herätyksen, meidän tulee alkaa rukoilla ja tehdä työtä sen eteen. Paavali tiesi, että rukous on tärkein asia, kun on kyse evankeliumin eteenpäin menemiseksi. Hän kehottaa rukoilemaan joka hetki Hengen antamin voimin (Ef. 6:18). Hän pyytää rukoilemaan, että Jumala avaisi oven sanan julistamiseen (Kol. 4:3) ja että sana leviäisi nopeasti. Meidän on turha voivotella, kuinka asiat menevät huonommaksi ja kuinka vaikeaa evankelioimistyö on. Käännetään mieluummin katseemme Jumalaan ja Hänen rajoittamattomaan voimaansa ja pyydetään läpimurtoa, jotta sana leviäisi nopeasti. Paavali tiesi myös, että Jeesus on käskenyt meidän tehdä kaikista ihmisistä opetuslapsia (Matt. 28:19). Siksi hän oli tehnyt kaiken mahdollisen pelastaakseen edes muutamia (1. Kor. 9:22). Otetaan mallia Paavalista ja tartutaan toimeen.

Rukoillaan ja lähdetään liikkeelle.

Neuvonpidossa

”Jos he olisivat olleet läsnä ja kuulleet, mitä minä päätin tehdä, he julistaisivat kansalleni minun päätökseni.” (Jer. 23:22)

Jumala puhui Jeremian kautta kovia sanoja vääristä profeetoista ja se oli todella tarpeen, sillä he julistivat Jumalan nimessä silkkaa valhetta. He julistivat omia pettäviä kuvitelmiaan ja kopioivat toistensa puheita ja julistivat niitä Jumalan sanana. Jumala ei ollut lähettänyt heitä, eikä ollut antanut heille tehtävää, joten heistä ei ollut kansalle mitään hyötyä (23:25-32). Tilanne olisi ollut aivan toinen, jos he olisivat viipyneet Herran kasvojen edessä rukoillen ja kuunnellen, mitä Hän halusi heidän puhuvan. Heidän sanansa ei olisi silloin turruttanut kansaa väärään turvallisuuteen, vaan olisi johtanut sen parannukseen (23:22). Saamme ja itse asiassa meidän täytyy itsekin tulla Herran kasvojen eteen, jotta osaisimme kertoa ihmisille oikealla tavalla Jeesuksesta. Ei tuomiten, vähätellen, paaduttaen tai sanaa vesittäen, vaan Hengessä ja totuudessa niin, että ihmiset kääntyvät ja uskovat hyvän sanoman (Mark. 1:15).

Lähestytään Jumalaa.

Kirkastettua tavaraa

”Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen nimeä ja hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti.” (2. Tess. 1:12)

Meillä on Jumalan lapsen identiteetti (Room. 8:15), sillä me olemme syntyneet vedestä ja Hengestä uuteen elämään (Joh. 3:5). Olemme uusia luomuksia Kristuksessa (2. Kor. 5:17) ja uudistumme jatkuvasti oppiaksemme tuntemaan Herramme paremmin ja tullaksemme enemmän Hänen kaltaisikseen (Kol. 3:10). Jumala vahvistaa Pyhän Henkensä voimalla meitä ja meidän haluamme hyvään, Jumalan tahdon mukaiseen elämään ja saattaa päätökseen teot, jotka todistavat uskostamme (1:11). Näin me loistamme tässä maailmassa kuin tähdet taivaalla (Fil. 2:15), Jeesuksen nimi tulee kaikessa kirkastetuksi ja Hän kirkastaa myös meidät. Ja tuo kirkkaus on jotain niin ylivoimaista, että sen rinnalla himmenee kaikki muu. Ei siis yritetä peitellä armosta annettua kirkkautta, vaan tunnustaudutaan rohkeasti Jeesuksen seuraajiksi (2. Kor. 3:10-12). 

Olet maailman valo.

Pidetään hyvä

”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” (1. Tess. 5:21)

Koetteleminen on haastavaa, sillä helposti voi käydä niin, että koettelun lähtökohtana ovat ennemminkin omat ennakkoluulot ja kokemukset yli- tai alilyönteineen kuin Jumalan sana (Apt. 17:11-12). On helppoa syyttää muita asiayhteydestään irroitettujen Raamatun jakeiden käyttämisestä ja puolustaa samalla omaa kantaansa käyttämällä asiayhteydestä irroitettuja jakeita. Sosiaalinen media tarjoaa otollisen maaperän koettelemiselle, sillä ajatukselle kuin ajatukselle löytyy välittömästi kannattajajoukot peukkuineen. Someraivon keskellä voikin sitten helposti unohtua yksi jos toinenkin Raamatun ohje (Matt. 18:15-17) ja lopulta saatamme sortua samaan, mistä toisia arvostelemme. Ajassamme tarvitaan koettelemista ja kaikkea tulee voida koetella - myös koettelijoita. Tehdään tämä kaikki kuitenkin rakentavasti ja rakkaudellisesti. Varotaan sammuttamasta Henkeä (5:19) ja yritetään pitää se, mikä on hyvää. 

Pyritään hyvään.

Miellyttävä elämä

”Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin.” (1. Tess. 4:1)

Jeesuksen opetuslapsen elämään kuuluu laadullinen kasvu, sillä Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään maailmallisten himojen ohjaaman jumalattoman elämäntavan (Tiit. 2:12). Jumalan tahto näet on, että me pyhitymme eläessämme Jeesuksen omina (4:3). Kun suostumme Jeesuksen hallintavaltaan elämässämme ja sallimme Pyhän Hengen tehdä meissä työtään, elämme Jumalan mielen mukaan ja Hän muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisuuteen (Room. 8:29). Me voimme olla toinen toisillemme malleina ja rohkaisijoina siinä, miltä todellinen opetuslapseus ja kokosydäminen Jeesuksen seuraaminen näyttää. Vaikka kasvuprosessimme ei tulekaan täydelliseksi täällä ajassa, saamme kuitenkin pyrkiä yhä parempaan (4:1). Se, että uskomme näkyy muuttuneena elämänä, on voimallinen todistus Jumalan muutosvoimasta myös niille, jotka eivät vielä usko (1. Piet. 2:12).

Eletään niin kuin opetamme.

Lisää rakkautta

”Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan.” (1. Tess. 3:12)

Rakkaus on tärkeää, kohdistuipa se sitten toisiin uskoviin tai niihin, jotka eivät vielä ole Jeesuksen omia. Rakkaus toisia uskovia kohtaan on sekä tuntomerkki että voimallinen todistus siitä, että olemme Jeesuksen opetuslapsia (Joh. 13:34-35). Tarvitsemme myös lisääntyvää rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan, sillä vihaiset ja takakireät Jeesuksen seuraajat eivät anna oikeaa kuvaa rakastavasta ja armollisesta Jumalasta. Rakkaus ei kuitenkaan turhenna totuutta, mutta ilman rakkautta totuudesta tulee kovuutta, joka työntää ihmisiä kauemmas Jumalasta, vaikka tarkoituksemme olisi päinvastainen. Rakkautemme toisia kohtaan voi kasvaa vain silloin, kun olemme itse kohdanneet Hänet, joka on rakkaus. Kaiken rakkautemme lähtökohtana on se, että Jumala on rakastanut ensin meitä ja lähettänyt Jeesuksen meidän syntiemme sovitukseksi (1. Joh. 4:7-10). Me olemme armahdettuja ja rakastettuja.

Rakastetaan ihmisiä Jeesukselle.

Toimivaa uskoa

”Usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa.” (1. Tess. 1:3)

Ilosanoma Jeesuksesta ei ollut pelkkää puhetta ja hyvin muotoiltuja lauseita, kun se saapui Tessalonikaan (1:5). Pyhä Henki avasi ihmisten sydämet evankeliumille ja Jumalan voima muutti heidän elämänsä, kun apostolit julistivat sanaa rohkeasti. Uusi elämä Jeesuksen opetuslapsina ja Pyhän Hengen voimassa sai aikaan sellaisen muutoksen, että heidän uskonsa tultiin tuntemaan laajalla alueella (1:8). Usko Jeesukseen näkyy ja kuuluu. Se ei jähmetä meitä paikoillemme kirkon penkkeihin neljän seinän sisään, vaan se saa meidät toimimaan ja näkemään vaivaa, että mahdollisimman moni pääsisi osalliseksi Jumalan ihmeellisestä armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Saako usko meidät toimimaan ja otammeko Jeesuksen niin tosissaan, että siitä puhutaan kylillä? Annetaan Pyhän Hengen sytyttää ja innostaa meitä Jumalan sanan kautta. Aletaan toimia Hänen voimassaan niin, että Jumalan valtakunta saa tulla näkyväksi siellä, missä ikinä olemmekaan. Lähdetään rohkeasti liikkeelle odottaen, että Herra vaikuttaa kanssamme ja vahvistaa sanan sitä seuraavien merkkien kautta (Mark. 16:20).

Usko toimii.

Sopivasti

”Käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne.” (Kol. 4:5)

Meitä ei ole kutsuttu Jeesuksen omina elämään vain omaa elämäämme ja katselemaan tyynesti, kun ympärillämme olevat ihmiset ovat matkalla iankaikkiseen kadotukseen ilman Jeesusta. Ei! Me olemme Kristuksen lähettiläitä siellä, missä olemme ja meitä rohkaistaan käyttämään hyväksemme jokainen sopiva hetki kertoa uskostamme Jeesukseen ja kutsua muitakin Hänen opetuslapseuteen. Ja sopivia hetkiä kyllä avautuu, kun alamme rukoilla, että Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen, niin että saisimme puhua Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Saamme pyytää itsellemme myös taidollisuutta tähän, että osaisimme puhua niin kuin meidän pitäisi (4:3-4). Meitä ei ole kutsuttu pahoinpitelemään ihmisiä sanoillamme, vaan suostuttelemaan ihmisiä sovintoon Jumalan kanssa. Kun näemme jokaisen ihmisen ympärillämme Jumalan luomina ainutlaatuisina yksilöinä, voimme kohdata heitä rakkaudella, ystävällisesti puhuen ja sopivalla tavalla ilosanomaa julistaen (4:6).

Tunnetaan Hänet ja tehdään Häntä tunnetuksi.

Armon lähettiläät

”Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13)

Mistä tunnistat Jeesukseen uskovan? Sydämellisestä armahtavaisuudesta? Ystävällisyydestä? Nöyryydestä? Lempeydestä? Kärsivällisyydestä? (3:12) Olisimmeko ajatelleet ensimmäisenä näitä ominaisuuksia? Emme välttämättä, eikä varmaan moni ulkopuolinenkaan. Valitettavan usein me uskovat edustamme aivan toisenlaista julkisuuskuvaa. Olemme kovia, armottomia, vihamielisiä ja ryppyotsaisia joka suuntaan sormellaan heristelijöitä, vaikka meidän pitäisi tulla toimeen keskenämme ja antaa anteeksi toisille, vaikka meillä olisi moittimisen aihettakin (3:13). Armahtavan mielenlaadun omaksumista voi helpottaa se, kun muistaa, ettei Jumala ole pelastanut ketään meistä hyvien tekojen tähden, vaan pelkästä armosta (Tiit. 3:5). Annetaan siis Pyhän Hengen uudistaa meitä jatkuvasti, jotta oppisimme tuntemaan yhä paremmin Herraamme ja saisimme tulla yhä enemmän Hänen kaltaisekseen (3:10). 

Ollaan armon lähettiläitä.

Valitaan oikein

"Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.” (Jer. 6:16)

Israelin kansa tiesi oikean, Jumalan viitoittaman tien, mutta he kieltäytyivät kulkemasta sitä ja valitsivat mieluummin elämälleen omat polkunsa. He elivät erossa Jumalasta, mutta uskottelivat itselleen valheellisin hokemin, että suhde oli kunnossa (7:8-11). Katsommeko me, minne olemme menossa? Kelpaako meille vanha, luotettava ja totuuteen perustuva tie, josta löydämme rauhan ja levon sielullemme? Kun tunnemme Jeesuksen Kristuksen, meidän ei tarvitse etsiä hengellisyyttä elämäämme mistään muualta. Jeesus yksin antaa meille todellisen elämän, koska Hän on elämä (Joh. 14:6). Hänessä on kaikki tiedon ja viisauden aarteet kätkettynä (Kol. 2:3). Jeesuksessa on itse asiassa kaikki, mitä tarvitsemme, sillä Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään ja Hänen yhteydessään olemme tulleet tästä täyteydestä osallisiksi (Kol. 2:9-10). 

Jeesus on oikea tie.

Nouse ja loista

"Kristus teissä kirkkauden toivo." (Kol. 1:27)

Kristus meissä ja meidän keskellämme. Miten häikäisevän kirkas onkaan tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus? Se on jotain niin valtavaa, että meidänkin on vaikea uskoa sitä, mutta niin se vaan nyt on: Kristus asuu meissä ja on kirkkauden toivo kaikille niille, joiden parissa me olemme ja vaikutamme. Pitäisikö meidän, jotka kutsumme itseämme Jeesuksen opetuslapsiksi ja uskoviksi, antaa Pyhän Hengen kirkastaa meille tämä huikaiseva totuus? Ja kun alamme oivaltaa, mistä on kyse, antaisimme Jeesuksen kirkkauden loistaa ja alkaisimme elää kutsumuksemme mukaista elämää. Ihmiset ympärillämme tarvitsevat enemmän kuin koskaan elämänsä pimeyteen, toivottomuuteen ja rakkaudettomuuteen kosketusta taivaasta. Annetaan siis uskomme näkyä lohduttavina sanoina, rakkaudellisina tekoina ja vastaväitteet hiljentävinä tunnustekoina. Tämän kaiken saamme tehdä Hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa meissä (1:29).

Jumalan kansa - nouse ja loista.

Palaa takaisin

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, minä parannan teidät luopumuksestanne!” (Jer. 3:22)

Vaikka Israelin kansa oli kulkenut vääriä teitä unohtaen Jumalan, Jumala kutsui heitä armossaan ja rakkaudessaan palaamaan takaisin, jotta saisi uudistaa heidän uskonsa. Kuinka moni Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettu mahtaakaan olla Israelin kansan tavoin kaukana luopumuksen tiellä ilman elävää suhdetta Herraansa? Maailman henki näet valtaa ihmisen sydämen, ellei Pyhä Henki saa hoitaa häntä Kristuksen yhteydessä seurakunnassaan. Kuten Jumala toimi Israelin kansan kohdalla, Hän toimii samoin meidän kanssamme: Hän kutsuu meitä palaamaan takaisin luokseen. Silloin kun elämässämme on aika, jolloin koemme Jumalan kutsuvan meitä, ei paeta, vaan otetaan Jumalan armo vastaan, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1). Saamme israelilaisten tavoin sanoa: "Herra, me tulemme luoksesi, sillä sinä olet meidän Jumalamme."

Palaa takaisin.

Mahdolliset odottavat

”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13)

Jeesuksessa Kristuksessa meillä on kaikki, mitä tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen (2. Piet. 1:3). Paavali oppi kokemuksen kautta, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa (2. Kor. 12:9). Hän kesti kaiken elämässään Jeesuksen avulla, joka antoi hänelle voimaa. Meidänkään ei tarvitse, emmekä edes voi, selvitä yksin, sillä tuo sama, mittaamaton voima on myös meidän apumme (Ef. 1:19). Selviämme Paavalin tilanteessa kuin tilanteessa, koska Jeesus vuodattaa meihin Pyhän Hengen voimaa. Meidän ei tarvitse juuttua ympäröiviin olosuhteisiin, elämän ja työn vaikeuksiin tai omaan heikkouteemme. Meidän ei tarvitse olla myöskään huolissamme mistään (4:6-7). Saamme nostaa katseemme itsestämme Jeesukseen Kristukseen, joka voi tehdä meissä vaikuttavalla voimallaan monin verroin enemmän kuin me ikinä osaamme edes pyytää tai ajatella (Ef. 3:20). Saamme lähteä liikkeelle Hänen voimassaan tekemään tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut (Ef. 2:10).

Mahdolliset odottavat meitä.

Matka jatkuu

”Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.” (Fil. 3:16)

Moni jättää matkan kesken syystä tai toisesta. Joku väsyy omin voimin yrittämiseen ja pettyy itseensä. Toinen puolestaan kiintyy liikaa tähän maailmaan ja sen viettelyksiin. Paavali tiesi olevansa monella tavalla vajavainen - kuten jokainen meistä. Hän tiesi, ettei ollut vielä saavuttanut päämäärää tai tullut täydelliseksi, mutta hän pyrki kaikin voimin saavuttamaan sen, koska kuului Jeesukselle Kristukselle (3:12). Hän ei puutteistaan huolimatta jättänyt matkaansa kesken, vaan päinvastoin kehottaa muitakin jatkamaan eteenpäin kompuroinnista huolimatta. Tekosyiden ja selittelyjen sijaan saamme elää Pyhän Hengen voimassa todeksi sen, minkä jo olemme oppineet luottaen, että Jumala saattaa aloittamansa hyvän työn päätökseen (1:6). Noudatetaan Paavalin antamaa esimerkkiä ja otetaan oppia toisista uskovista, jotka haluavat kasvaa uskossaan ja haluavat mennä eteenpäin (3:17).

Jatketaan matkaa.

Kutsu taisteluun

”Te, jotka huudatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa!” (Jes. 62:6)

Jesajan sydän oli täynnä intoa ja paloa kansansa puolesta. Hän halusi nähdä Jumalan puuttuvan ja toteuttavan hyvät suunnitelmansa, joten hän kehotti muureille asetettuja vartijoita huutamaan herpaantumatta Herran puoleen, kunnes tämä vastaisi (62:6-7). Kaipaammeko me Jumalan tahdon tapahtumista ja Hänen valtakuntansa ilmestymistä myös maan päällä niin kuin taivaassa? Saako tuo kaipaus meidät huutamaan Herran puoleen hellittämättä? Murtumaan kadotukseen matkalla olevien puolesta? Pyytämään, että Hänen tahtonsa tapahtuisi kodeissamme, perheissämme, oppilaitoksissamme, taloyhtiöissämme, työpaikoillamme ja seurakunnissamme? Kaipaamaan koko sydämestä herätyksen näkemistä? Anomaan, että Hänen valtakuntansa murtautuisi esiin kaupungeissamme? Rukoilemaan varmana siitä, että Jumala ei viivytä apuaan valituiltaan, jotka huutavat Häntä avuksi päivin ja öin? Mutta löytääkö Hän uskoa? (Luuk. 18:7-8).

Oletko valmis rukoustaisteluun?

Edunvalvontaa

”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.” (Fil. 2:4)

Jokaisessa meissä on luontaisesti vakiovarusteena pyrkimys vaalia omaa etua tilanteessa kuin tilanteessa. Jeesuksen omina meidät on kuitenkin kutsuttu elämään toisella tavoin - epäitsekkäästi ja nöyrästi. Ottaen mallia Jeesuksesta, joka luopui oikeudestaan olla Jumalan kaltainen eläen ihmisenä ihmisten keskellä (2:3-7). Itse asiassa meidän tulee elää samalla tavalla kuin Hän eli (1. Joh. 2:6). Jos yritämme jäljitellä Jeesuksen luonteenlaatua, elämää ja tekoja omassa voimassamme, kompastumme jo lähtötelineisiin. Jos Jeesus, Jumalan Poika, toimi Pyhän Hengen voimassa (Luuk. 4:1), niin mikä saa meidät ajattelemaan, että voisimme toimia toisin? Meille on annettu Puolustaja, Pyhä Henki, joka pysyy luonamme ja on meissä (Joh. 14:16-17). Eletään siis Pyhän Hengen täyteydessä ja annetaan Hänen ohjata elämäämme ja vaikuttaa meissä Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Kun Jeesus saa olla myös elämämme Herra, voimme tavoitella aidosti muiden parasta.

Tuodaan arvoa toisille.

Toisenlainen paasto

”Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.” (Jes. 58:4)

Todellinen elämä uskossa on enemmän kuin ulkoiset uskonnolliset rituaalit. Vaikka kansa kävi kirkossa ja paastosi, he eivät oivaltaneet kaikkein tärkeintä - elävää suhdetta Jumalaan. He olivat kyllä etsivinään Jumalaa päivästä päivään ja kyselivät tietoa Hänen teistään, mutta paastopäivinäkin he etsivät vain omaa etuaan (58:2-3). Jumala näki heidän hurskaan esityksensä läpi ja kutsui kansaa toisenlaiseen paastoon, joka näkyisi aitona myötätuntona köyhiä, avuttomia ja taakoitettuja kohtaan (58:5-6). Me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden, mutta uskostamme puuttuu jotain, ellei se kosketa, vaikuta ja tavoita muita. Usko ei ole pelkästään henkilökohtaista, sisäistä kasvua, vaan se tulee näkyväksi arjen keskellä rakkautena ja myötätuntona. Mitä tahansa teemmekin sanoin tai teoin, tehdään kaikki Jeesuksen nimessä ja Jumalan kunniaksi (1. Kor. 10:31).

Aito elämä koskettaa.

Ruoka-aineympyrä

”Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?” (Jes. 55:2)

Terveellinen ravinto on tärkeää, sillä ei ole aivan sama, mitä syömme. Voimme napostella erilaisia herkkuja ja pikkupurtavaa, mutta se ei tee meitä kylläiseksi. Pikaruoat, irtokarkit, perunalastut, leivokset ja jäätelöt ovat aina silloin tällöin paikallaan, mutta niistä ei synny terveellistä ruokavaliota. Pelkästään herkkuja syömällä ennen pitkää sairastumme tavalla tai toisella. Tarvitsemme päivittäin hyvää perusruokaa, josta löytyy kaikki se, mitä elimistömme tarvitsee. Sama pätee myös siihen, millä ja miten ruokimme uskoamme. Moni ajattelee selviävänsä, kun käy hengellisessä buffetpöydässä kerran viikossa tai vielä harvemmin, mutta tarvitsemme päivittäin myös hengellemme ravintoa. Luetaan siis päivittäin Raamattua, rukoillaan lakkaamatta ja lauletaan ylistystä Herralle kiitollisin mielin (Kol. 3:16).

Muistetaan syödä.

Meidän tähtemme

”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:5)

”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois. Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.” (Jes. 53:3-10) Miksi? Siksi, että meillä olisi elämä!

Kiitos, Jeesus.

Pistää vihaksi

”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4:26)

Paavali ei sano, ettemme saisi vihastua tai olla vihaiset, mutta hän kertoo meille, kuinka tärkeää on käsitellä vihaamme oikealla tavalla. Jos vihamme purkautuu hallitsemattomasti, voimme loukata toisia todella pahasti ja jopa tuhota ihmissuhteita; sen tähden meidän ei tule tehdä syntiä vihastuessamme. Jos puolestaan pidämme tunteemme sisällämme, se voi saada meidät katkeroitumaan ja jopa tuhota omaa elämäämme sisältäpäin; sen tähden meidän tulee sopia riitamme pian. Paavali kehottaa meitä käsittelemään vihamme välittömästi ja sillä tavoin, että se ennemmin vahvistaa kuin heikentää ihmissuhteitamme. Jos me alamme helliä vihaamme ja katkeruuttamme, annamme sielunviholliselle tilaisuuden erottaa, jakaa, rikkoa ja tuhota (4:27). Tunteiden hallinnankaan kohdalla meidän ei tarvitse yrittää selvitä omassa voimassamme. Saamme antaa Hengen uudistaa ja tehdä työtään meissä, jotta voimme elää totuuden mukaista ja pyhää elämää Jumalan tahdon mukaan (4:23-24). Ollaan herkät Hengen kuiskauksille ja jos Hän kehottaa meitä sopimaan riitamme ennen päivän päättymistä, tehdään niin.

Vihastutaan oikein.

Kutsun arvoista

"Kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti." (Ef. 4:1)

Me olemme Jeesuksen Kristuksen edustajia siellä, missä ikinä olemme, elämme ja liikumme. Siksi meidän ei tule elää miten tahansa. Meidät on kutsuttu olemaan pyhät ja täydelliset kaikessa, mitä teemme niin, että tuomme kunniaa Jumalalle elämämme jokaisella osa-alueella (1. Piet. 1:15). Siksi meidän tulee hylätä entinen elämäntapamme ja vanha minämme, ja uudistua mieleltämme ja hengeltämme (4:22-23). Kutsumme arvoiseen elämään kuuluu nöyryys, lempeys, kärsivällisyys ja rakkaus niin toinen toisiamme kuin ulkopuolisia kohtaan (4:2). Tarvitsemme näitä ominaisuuksia, etenkin kärsivällisyyttä, koska kukaan meistä ei ole täydellinen. Itsestämme emme niitä kuitenkaan voi puristaa, sillä emme saa aikaan mitään ilman Jeesusta (Joh. 15:5). Pyhä Henki antaa meille kaiken tarvitsemamme avun ja voiman, mutta meidän tulee suostua Hänen ohjaukseensa ja tehdä se, mihin Hän meitä kutsuu.

Eletään kutsumme arvoisesti.

Koe elämä

"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa." (Ef. 3:12)

Jeesuksen omina ja Häneen uskoen voimme lähestyä Jumalaa. Ajattele, mikä etuoikeus. Kyseessä ei ole pelkästään kaunis ajatus, vaan se on todellista elämää Jeesuksessa Kristuksessa, josta vakuutena on meissä asuva Pyhä Henki, joka todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Ja koska olemme lapsia, saamme lähestyä Isää luottavaisina (Room. 8:15-16). Pyhä Henki vaikuttaa meissä syvimmän mahdollisen kokemuksen Jumalan rakkaudesta. Hän vahvistaa ja voimistaa meidän sisäistä olemustamme niin, että voimme uskoa Jeesuksen asuvan sydämissämme (3:16-17). Hän auttaa meitä myös kokemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Rakkauden, joka on paljon enemmän ja paljon todellisempaa kuin opinkappaleet ja teologiset ajatukset. Se on rakkauden ja läsnäolon, Jumalan koko täyteyden valtaamaa elämää Pyhän Hengen kautta Jeesuksessa Kristuksessa (3:19).

Koe elämä.

Teot odottavat

”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:10)

Jumala rakasti meitä niin paljon, että Hän lähetti meille Jeesuksen ja teki meidät rikkomustemme tähden kuolleet eläviksi Hänessä. Ennen kuin meistä tuli Jeesuksen omia, me elimme tämän maailman menon mukaan noudattaen oman luontomme haluja ja totellen sitä henkivaltojen hallitsijaa, joka yhä vaikuttaa niissä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Jumala antoi meille paikan taivaassa osoittaakseen kaikille ihmisille kaikkina aikoina, kuinka äärettömän runsas Hänen armonsa ja hyvyytensä on. Pelastus ei ole lähtöisin meistä, vaan se on Jumalan lahja, jonka Hän lahjoittaa meille armosta antamalla meille uskon (2:1-9). Se ei perustu tekoihin, mutta vaikuttaa meissä tekoja. Jumala on tehnyt meidät eläviksi Jeesuksessa Kristuksessa, jotta voisimme tehdä niitä tekoja, joita tekemään meidät on luotu. Ei siis jäädä istumaan ja uskomaan, vaan lähdetään liikkeelle.

Jumalan teot odottavat meitä.

Et ole yksin

"Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä." (Jes. 40:27)

Kun elämä koettelee ja asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, epätoivo ja masennus voivat vallata mielen. On yritetty selviytyä kaikkia mahdollisia keinoja käyttäen, mutta lopputuloksena on vain tuska ja uupumus. Synkimmällä hetkellä mieleen voi nousta myös ajatus, että välittääkö edes Jumala siitä, mitä elämässä tapahtuu. Lannistuneena ja väsyneenä on kuitenkin lohdullista tietää, että Jumala ei väsy eikä uuvu, ja Hänen viisautensa ylittää meidän rajallisen käsityskykymme. Me emme ole yksin kysymystemme ja kamppailujemme kanssa, vaan saamme lähestyä Jumalaa, jonka rakkaus ja hyvyys meitä kohtaan on mittaamaton. Ei kiirehditä ja hätäillä, vaan odotetaan levollisin mielin Herraa ja Hänen apuaan. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa uuden voiman niin, että voimme kohota siivillemme kuin kotkat ja nähdä asiamme uudella tavoin (40:28-31).

Et ole yksin.

Kurinpalautusta

”Jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä.” (Gal. 6:1)

Jeesuksen opetuslapsen elämään kuuluu taistelu kiusauksia ja syntiä vastaan. Meidän ei ole tarkoitus selvitä kamppailuistamme yksin, sillä meitä kehotetaan kantamaan toistemme taakkoja. Jos uskonveli tai -sisar elää lihallisen luonnon vallassa, silloin niiden, jotka elävät Hengen ohjauksessa tulisi rakkaudellisesti ja lempeästi ohjata hänet oikealle tielle. Paavali kehottaa kuitenkin olemaan varuillaan, ettemme joudu itse kiusaukseen (6:1-2). Kyse ei liene siitä, että sortuisimme kyseiseen asiaan, josta toista nuhtelemme, vaan siitä, että asetamme itsemme toisen yläpuolelle kuvitellen olevamme parempia. On helppoa nuhdella toista kovalla asenteella ja jakaa hänen lankeemuksiaan ihan vain rukousaiheiksi. Meidän tulee ojentaa toisia nöyrästi ja pystymme siihen paremmin, kun tutkimme rehellisesti omaa vaellustamme (6:4). Kun näemme itsemme oikein Jumalan sanan valossa, osaamme suhtautua armollisemmin myös toisiin.    

Armo riittää - kaikille.

Sisällissota

”Antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.” (Gal. 5:16)

Meillä on kristittyinä mahdollisuus elää kahdella tavalla: Hengen johdossa tai oman itsekkään luontomme vallassa. Kyseessä on eräänlainen sisällissota, sillä liha haluaa toista kuin Henki ja Henki toista kuin liha (5:17). Se, kumman johdossa elämme, on selvästi nähtävissä. Itsekkään luontomme aikaansaannosta ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Hengen hedelmää ovat puolestaan rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (5:19-23). Pyhä Henki on voimakkaampi kuin lihallinen luontomme. Me emme kuitenkaan kykene elämään oikein omassa viisaudessamme ja voimassamme. Siksi meidän tulee antautua päivittäin Pyhän Hengen johtoon. Hän saa aikaan hyvää ja kestävää jälkeä elämässämme.

Kumman johdossa elämme?

Kurittomuutta

”Voi tottelemattomia lapsia", sanoo Herra. "He laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun, solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta ja niin lisäävät synnin synnin päälle.” (Jes. 30:1)

Jumala varoitti Juudaa siitä, että turvautuminen Egyptin tai muiden kansojen apuun ei pelastaisi heitä, sillä vain Jumala voisi tehdä sen. Mutta he halveksivat Jumalaa ja Hänen sanaansa ja elivät elämäänsä suunnitelmiaan tehden Jumalan tahdosta piittaamatta. Heidän luottamuksensa kierouteen oli kuin kasvava halkeama korkeassa muurissa - se sortuu ja luhistuu arvaamatta (30:12-14). Usein mekin saatamme ajatella, ettei ole suuremmin väliä, kuinka elämme ja mihin suuntaan kuljemme - yksilöinä ja kansakuntana. Toimimalla tällä tavoin, kartutamme vihaa, joka kohtaa meidät Jumalan oikeudenmukaisen tuomion päivänä. Samalla myös halveksumme Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, kun Hän kutsuu meitä kääntymykseen (Room. 2:4-6). Ei olla tottelemattomia lapsia, vaan käännytään ja turvaudutaan Jeesukseen Kristukseen. Hiljainen luottamus Häneen on meidän voimamme (30:15).

Ollaan tottelevaiset.

Tarvetta uudistua

”Minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja.” (Jes. 29:14)

Elämme aikaa, jossa on paljon ulkonaista hurskautta, mutta todellinen uskon voima on kateissa (2. Tim. 3:5). Elävä usko on vaihtunut muotoihin, joissa elävän Jumalan kohtaaminen jää puheiden tasolle, kuten oli käynyt Jesajan aikana. Kansa lähestyi ja kunnioitti Jumalaa vain sanoillaan, koska sen sydän oli vetäytynyt kauas Jumalasta ja kuuliaisuus oli vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista ilman todellista suhdetta Häneen (29:13). Saamme tarttua Jumalan lupauksiin ja rukoilla, että Hän vahvistaisi ja voimistaisi Hengellään meidän sisäistä olemustamme niin, että voisimme kokea Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon (Ef. 3: 16-19). Usko Jeesukseen on paljon enemmän kuin teoriaa, teologiaa tai Raamatun tulkintaa. On kysymys Pyhän Hengen synnyttämästä aidosta suhteesta ja elämästä. Rukoillaan, että Hän ilmestyisi kansamme keskellä voimassaan ja tekisi ihmetekoja meidän kauttamme, jotta monet pelastuisivat ja pääsisivät elävään suhteeseen Jeesuksen kanssa.

Elävä usko koskettaa.

Tulevaisuuden hallintaa

”Jos sen teet, sinulla on tulevaisuus eikä toivosi raukea tyhjiin.” (Snl. 23:18)

Moni äiti ja isä suunnittelee lapsiensa tulevaisuutta ja tekee kaikkensa luodakseen heille parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Moni nuori suunnittelee tulevaisuuttaan ja tekee kaikkensa päästäkseen haluamaansa opiskelupaikkaan ja unelma-ammattiin. Moni työssä käyvä suunnittelee tulevaisuuttaan ja tekee kaikkensa varmistaakseen hyvän elintason eläkepäiviä varten. Tärkeitä ja hyviä periaatteita, joiden eteen moni on myös valmis venyttämään omaatuntoaan, rikkomaan sääntöjä ja tallaamaan toisia jalkoihinsa. Tarjolla on parempikin tie. Kun elämme joka päivä Jumalaa kunnioittaen, meillä on lupaus varmasta tulevaisuudesta ja toivosta (23:17). Kadehtimisen, hamuamisen ja himoitsemisen sijaan saamme etsiä ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan. Näin tehdessämme Hän on luvannut antaa meille kaiken tarvittavan (Matt. 6:33).

Turvaa Häneen.

Elämän voima

”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” (Gal. 2:20)

Mikä valtava totuus! En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Et enää elä sinä, vaan Kristus elää sinussa. Meidät on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa ja vapautettu elämään Jumalalle (2:19). Tämän totuuden todeksi eläminen ei ole aina helppoa. Olemme usein yhtä mielettömät kuin galatalaiset, jotka pyrkivät päämäärää kohti omin avuin sen sijaan, että olisivat eläneet ja vaeltaneet Hengen varassa (3:2-3). Yritämme aivan liikaa selvitä omassa viisaudessamme ja voimassamme. Yritämme pitää yhteytemme Jumalaan palavina. Yritämme palvella ja todistaa uskostamme. Muistetaan, että Jeesus Kristus elää meissä Pyhän Hengen kautta. Hän yksin voi tehdä sen, mihin me emme pysty. Me emme pysty palamaan Hengessä emmekä pysty voittamaan sieluja, mutta Pyhä Henki pystyy kaiken tämän. Luotetaan enemmän Häneen ja annetaan Hänen vaikuttaa enemmän meissä. 

Kristus elää sinussa.

Mitä näet?

”Käske tähystäjä vartioon, hän kertokoon mitä näkee.” (Jes. 21:6)

Kaupunkien muureilla olevilla tähystäjillä oli tärkeä tehtävä. He näkivät ensimmäisenä kaupunkia uhkaavan vaaran. Siksi heidän tuli olla tehtävässään tarkkana (21:7-8). Mekin saamme olla omalla paikallamme hereillä. Kun avaamme päivän lehden tai television ja eteemme vyöryy uutisaiheiden tulva, mitä näemme? Kun kävelemme kaupunkiemme kaduilla ja kohtaamme elämän eri tavoin kolhimia ihmisiä, mitä ajattelemme? Näemmekö kaikessa tässä vain tuskaa, kipua, vaikeuksia ja kärsimyksiä, jotka saavat meidät ahdistuneina päivittelemään maailman menoa? Entä jos katsoisimme kaikkea uusin silmin ja näkisimmekin rukousaiheita, joiden puolesta rukoilla, sillä meitä kehotetaan anomaan, rukoilemaan, kiittämään ja pitämään esirukouksia kaikkien ihmisten puolesta (1. Tim. 2:1)? Saamme seistä omalla vartiopaikallamme rukoillen öin ja päivin Herran tahdon mukaisesti, sillä se on mieluisaa Jumalalle, joka tahtoo kaikkien parasta (1. Tim. 2:3-4).

Nähdään ja rukoillaan näkemämme puolesta.

Muutos innostaa

”Ja Jumalaa ylistettiin siitä, mitä minulle oli tapahtunut.” (Gal. 1:24)

Paavali oli ollut juutalaisuudessa pidemmällä kuin moni muu ja oli vainonnut Jeesukseen uskovia. Jumala kohtasi hänet armossaan ja kutsui työhönsä julistamaan evankeliumia Jeesuksesta (1:13-16). Ei kestänyt kauan, kun kaikkialla kuiskittiin, että entinen vainooja julisti Jeesusta Kristusta ja Jumalaa ylistettiin tuosta suuresta ihmeestä (1:23). Jumalalle ei kukaan ole mahdoton tapaus, vaikka me liian usein niin ajattelemmekin (Luuk. 18:27).Olipa sitten kyseessä nimikristitty, ateisti, muslimi, hindu, agnostikko, materialisti, alkoholisti tai miljonääri, mikään ei ole yhtä innostavaa kuin se, että joku saa uudestisyntyä. Sillä kohtaa voi kohottaa jo hieman kättäkin, kun kiittää Jumalaa tapahtuneesta. Kaikkein suurin riemu nousee kuitenkin taivaassa, jossa enkelit iloitsevat jokaisesta syntisestä, joka kääntyy Jumalan puoleen (Luuk. 15:10). Julistetaan sen tähden häpeilemättä evankeliumia Jeesuksesta siellä, missä olemme ja kutsutaan rohkeasti ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle.

Täytetään taivas ilolla.

Tutkimustuloksia

”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.” (2. Kor. 13:5)

Koetteleminen on tärkeää. Meidän tulee koetella kaikkea ja pitää se, mikä on hyvää (1. Tess. 5:21). Meidän ei tule uskoa kaikkea ja jokaista, vaan tutkia, onko asia Jumalasta (1. Joh. 4:1). Tärkein koetteleminen ja arviointi kohdistuu ennen kaikkea omaan itseen, mihin Paavali haastoi korinttilaisiakin. Fyysistä kuntoa on helppo testata lihaskunto-, UKK-kävely- tai Cooperin testillä, mutta kuinka voimme tutkia hengellistä tilaamme? Paavali kehottaa tarkkailemaan sitä, että näkyykö elämässämme se, että Jeesus on meissä ja meidän keskellämme? Meidän tulisi havaita kasvavaa tietoisuutta Jeesuksen läsnäolosta ja voimasta niin omassa elämässämme kuin seurakunnissamme, ettemme sortuisi pelkästään esittämään uskovaisia. Muistetaan, että Pyhä Henki asuu jokaisessa Jeesukseen uskovassa (Joh. 14:17). Eletään ja suostutaan Hengen johtoon, niin Hän vie meidät yhä kasvavaan ja syvenevään Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen. 

Hänen avullaan selviämme.

Aika loistaa

"Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin toivon, ja silloin tekin saatte nähdä minut toisenlaisena kuin toivoisitte." (2. Kor. 12:20)

Korintti asuinympäristönä ei tukenut kristillistä elämäntapaa. Kaupunki oli politiikan ja kaupankäynnin keskus, joka tunnettiin moraalittomuudestaan ja jonka temppelissä osallistuttiin epäjumalanpalvelukseen siveettömin menoin. Paavali pelkäsi syystäkin, ettei tapaisi uskovia sellaisina kuin toivoi. Ei siksi, etteikö Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa Pyhän Hengen kautta olisi voinut kasvattaa heitä hylkäämään kaiken jumalattomuuden (Tiit. 2:12), vaan siksi, että olivatko he suostuneet siihen. Valitettavan usein maailma evankelioi uskovia enemmän kuin uskovat maailmaa. Mekin elämme maailman keskellä aikana, jolloin Jumalan sanasta ja kristillisistä arvoista halutaan irti hinnalla millä hyvänsä. Vaikka yhteiskunta muuttuu, Jeesukseen uskovien ei tule mukautua tämän maailman menoon, vaan antaa Jumalan uudistaa (Room. 12:2). Eletään Pyhän Hengen täyteydessä ja julistetaan rohkeasti Kristusta, joka yksin voi muuttaa ihmissydämen (Apt. 4:29-31).

On aika loistaa.

Turhuuksien turhuus

"Älä rehki rikastuaksesi, älä tuhlaa ajatuksiasi siihen." (Snl. 23:4)

Lisää, lisää! Enemmän, enemmän! Osta, osta! Erilaiset mainokset ympärillämme houkuttavat meitä hankkimaan yhä enemmän tavaraa itsellemme ja läheisillemme. Lapsesta ei kasva ikinä kunnon aikuista ellei hänellä ole riittävästi Brioa, Legoa, Matchboxia ja Littlest Pet Shopia. Koululainen ei selviä koulumatkastaan, ellei hänellä ole merkkirepussaan viimeisintä versiota älypuhelimesta, tietysti merkkikuulokkeilla varustettuna. Uutiset ja sää eivät pääse oikeuksiinsa, ellei niitä katso 60 tuuman 4K-taulutelevisiosta Bosen äänentoistolla. Ollakseen hyvä ihminen pitää rehkiä yhä enemmän ja rahoittaa puuttuva osa käyttöluotolla. Miksi annamme elämästämme parhaamme vain ansaitaksemme rahaa, jonka voimme tuhlata katoavaan roinaan (23:5). Mitä jos alkaisimme oikeasti kerätä aarteita taivaaseen? Sillä siellä, missä on aarteemme, siellä on sydämemme (Matt. 6:19-21).

Ei rehkitä turhaan.

Syytä kerskua

”Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani.” (2. Kor. 11:30)

Kuinka usein tulemmekaan sanoneeksi, kuinka rankkaa elämä on? Vastuut painavat niin työssä kuin seurakunnassa, kalenteri on täyteen buukattu ja jotenkin pitäisi saada elämää kevennettyä. Usein kuultua elämän kiireellä kerskailua - eikö totta. Paavalilla, jos kenellä piti kiirettä. Hän oli raatanut kovemmin kuin moni muu. Hän oli ollut vankilassa ja häntä oli ruoskittu ylenmäärin. Hän oli ollut monta kertaa kuolemanvaarassa. Hän oli haaksirikkoutunut kolme kertaa, oli ajelehtinut vuorokauden meressä ja oli ollut vaarassa hukkua. Hän oli ollut yhtenään matkoilla, valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa ja palellut vähissä vaatteissa. Hän oli ollut vaarassa kaupungeissa ja niiden ulkopuolella niin tuttujen kuin tuntemattomien joukossa. Kaikkien näiden hankaluuksien keskellä, häntä painoi lisäksi huoli kaikista seurakunnista, joiden hyväksi hän oli nähnyt vaivaa (11:23-28). Mutta Paavali ei valittanut, vaan kerskui heikkoudestaan, jotta häneen asettuisi Kristuksen voima. Hän oli heikkona voimakas (12:9-10).

Niin olemme mekin.

Ei mitään uutta

Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." (Ps. 53:2)

Ei ole mitään uutta auringon alla (Saarn. 1:9). Noin tuhat vuotta Daavidin jälkeen Paavali kirjoittaa, että kaikki halukkaat voivat oppia tuntemaan Jumalan, sillä Hänen näkymättömät ominaisuutensa, Hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa Hänen teoissaan. Silti monien ajatukset ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän sydämensä on pimentynyt ja he ovat todenneet, ettei Jumalaa ole (Room. 1:19-22). Sama jatkuu yhä edelleen. Monet torjuvat olemassaolevan todistusaineiston ja kääntävät selkänsä Jumalalle. Perimmäinen syy ei ole siinä, etteivätkö he näkisi ja ymmärtäisi, vaan siinä, etteivät he halua nöyrtyä Jumalan edessä, sillä he rakastavat enemmän maailmaa ja sen tarjoamia nautintoja. Toki mukaan voi mahtua uskonnon harjoittamistakin sopivassa määrin, mutta se on vain ulkonaista hurskautta ilman todellista uskon voimaa (2. Tim. 3:4-5). Jumala ei ole antanut periksi, sillä Hän etsii yhä niitä, jotka haluavat löytää Hänet, voidakseen armahtaa heidät Jeesuksen tähden.

Tie on valmis.

Muotomenoja?

”Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on.” (Jes. 1:18)

Jumala nuhtelee kansaa kovin sanoin ja kutsuu heitä palaamaan vilpittömään uskoon. Uskonnolliset uhrit, kokoukset ja juhlat vedettiin huolella läpi, mutta sydämessään he olivat uskottomat Jumalalle. Uhreista oli tullut vain merkityksettömiä rituaaleja, koska sydämen usko Jumalasn puuttui (1:13-15). Miksi he kuitenkin jatkoivat uhrejaan? Samasta syystä kuin monet ihmiset nykyäänkin. He olivat innostuneet enemmän muotomenoistaan kuin elävän Jumalan kohtaamisesta. Jumala ei kuitenkaan halunut jättää heitä säälittävään tilaansa, vaan kutsui heitä parannukseen luvaten, että kaikki synti pyyhittäisiin pois (1:18). Mekin saamme nöyrtyä Jumalan edessä, puhdistaa sydämemme tunnustamalla syntimme ja uskomalla ne Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksiannetuiksi. Saamme lähestyä Jumalaa luottaen, että Hän lähestyy meitä (Jaak. 4:7-10). Ei siis tyydytä pelkkiin muotoihin, kun aito ja elävä yhteys on tarjolla yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden.

Selvitetään välit.

Iloiset antajat

”Iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:7)

Jumala on pitänyt meistä huolta ja on siunannut meitä runsailla lahjoillaan. Ei sen tähden, että käyttäisimme kaiken vain itsekkäästi omaan itseemme ja elintasomme kasvattamiseen vaan siksi, että voisimme tehdä sillä runsaasti kaikkea hyvää myös toisille. Paavali muistuttaa korinttilaisia ja meitä tärkeästä periaatteesta: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Hän ei kehota meitä kuitenkaan antamaan omastamme vastentahtoisesti tai pakosta, sillä antamisen tulee tuottaa iloa myös meille. Saamme rukoillen pohtia Herran edessä rajat omalle antamisellemme ja antaa sitten sen mukaan meille uskotuista varoista Jumalan valtakunnan työhön (9:6-8). Suomessa ja maailmalla on vielä paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. Voimme sitoutua rukoilemaan ja tukemaan taloudellisesti niin kotimaassa kuin lähetyskentillä tehtävää työtä, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi kuulla ilosanoman.

Ollaan iloisia antajia.

Innosta piukkana

”Kiitos Jumalalle, joka on sytyttänyt myös Tituksen sydämeen saman innon toimia teidän hyväksenne.” (2. Kor. 8:16)

Voimme rohkaista ja kannustaa, kenties jopa uhkailla ja painostaa, mutta ellei Jumala sytytä sydämiämme Pyhällä Hengellään, niin mikään ei auta. Jumala oli synnyttänyt Tituksen sydämeen innon, joka sai hänet myös lähtemään liikkeelle (8:17). Maailmamme kaipaa enemmän kuin koskaan uskovia, joiden sydämet ovat palavat. Uskovia, jotka eivät häpeä tunnustaa uskoaan Jeesukseen. Uskovia, jotka viipyvät polvillaan Herran edessä ja anovat palavasti herätystä. Uskovia, jotka osoittavat Jumalan rakkautta lähimmäisilleen sanoin ja teoin, jotta nämä löytäisivät henkilökohtaisen uskon Jeesukseen. Uskovia, jotka laskevat kätensä epäröimättä sairaiden päälle, jotta Jumalan valtakunnan todellisuus voisi murtautua kipumme ja rikkinäisyytemme keskelle. Uskovia, jotka ovat valmiit tekemään kaiken, mihin Herra heitä kutsuu. Saakoon Jumala sytyttää sydämiimme uuden innon?

Tuli langetkoon.

Kestävää innostusta

”Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan!” (2. Kor. 8:11)

On helppoa innostua hetkellisesti asiasta jos toisestakin. Uuden harrastuksen aloittaminen on mukavaa, mutta ellei siinä edisty kuvittelemallaan tavalla, se saattaa loppua lyhyeen. Vuoden vaihtuessa moni innostuu painonpudotuksesta, mutta tammikuun loppupuolella dieetit ovat saaneet unohtua. On helppoa innostua myös Jumalan valtakunnan asioista. Lähetystyöntekijä vierailee seurakunnassa, kertoo innostavasti työstään ja monet laittavat nimensä lähettäjälistaan luvaten rukoilla työn puolesta ja tukea sitä taloudellisesti. Korinttilaiset olivat lupautuneet yhteiseen rakkaudentyöhön, mutta into oli hiipumassa, vaikka heillä oli yllin kyllin aineellista hyvää, jolla tukea puutteessa olevia (8:14). Paavali muistutti heitä Makedonian uskovista, jotka osoittivat äärimmäisessä köyhyydessäänkin runsasta anteliaisuutta (8:2-5) ja kehotti heitä viemään työnsä päätökseen. Maailman evankelioiminen on vielä kesken. Meillä on runsaasti kaikkea hyvää, jolla voimme tukea evankeliumin työtä lähellä ja kaukana.

Mahdollistetaan työn tekeminen.

Katse eteenpäin

”Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt.” (Saarn. 7:10)

Ennen kaikki oli paremmin! Talvet olivat oikeita talvia, sillä oli aina riittävästi lunta ja pakkasta. Kesät olivat kuumia ja aurinkoisia, vettä ei satanut juuri koskaan ja koulusta oltiin kesälomalla täydet kolme kuukautta. Ruoka oli paremman makuista ja terveellisempää, voi oli voita ja maito maistui maidolta. Vaatteet olivat laadukkaita ja kestivät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Miehet olivat herrasmiehiä, naiset olivat naisellisia ja lapset hyvätapaisia. Kirkot olivat täynnä ihmisiä, synti sanottiin synniksi, armo armoksi ja aina oli herätystä. Ennen kaikki oli paremmin! Vai onko aika kullannut muistot? Liian usein vaivumme epätoivoon ja päivittelemme, kuinka huonosti asiat nykyään ovat ja muistelemme vanhoja hyviä aikoja. Taustapeiliin tuijottelu ei kannata. Nyt on nyt ja Jeesus Kristus on edelleen sama, kuten Hän oli eilen ja on ikuisesti (Hepr. 13:8). Nyt meidän on aika jättää muistelot ja mennä rohkeasti eteenpäin Pyhän Hengen voimassa. Maailma tarvitsee yhä edelleen elämää muuttavaa sanomaa Jeesuksesta.

Katse eteenpäin!

Yhteistoimintaa

”Kaksin on parempi kuin yksin.” (Saarn. 4:9)

On paljon parempi tehdä asioita yhdessä kuin yksin. Elämä on suunniteltu elettäväksi yhteydessä toisiin - ei eristyksissä. Sen tähden Jumala alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi (Matt. 19:4), koska Hän näki, että ihmisen ei ole hyvä olla yksinään, vaan hän tarvitsee kumppanin, joka sopii hänen avukseen (1. Moos. 2:18). Meidän ei siis ole tarkoitus elää elämäämme maan päällä itsekkäästi omaa etuamme tavoitellen, vaan Jumalaa ja lähimmäisiämme rakastaen ja palvellen. Meidän ei myöskään tule yrittää selviytyä uskonvaelluksestamme ja Jumalan valtakunnan työstä yksin, vaan saamme kulkea yhdessä toisten kanssa. Kun Jeesus lähetti seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta julistamaan evankeliumia ja parantamaan sairaat, Hän lähetti heidät tarkoituksella kaksittain, sillä he saivat tukea toisistaan (Luuk. 10:1). Ollaan valmiit tukemaan, rohkaisemaan ja lohduttamaan toisia. Ollaan myös itse valmiit ottamaan vastaan apua, kun olemme sen tarpeessa.

Yhdessä voimme enemmän.

Etsikkoaikoja

”Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2)

Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala vetää häntä erityisesti puoleensa. Pyhä Henki herättelee surutonta syntistä niin elämänkohtaloilla, kärsimyksillä, toisten esimerkillä kuin Jumalan sanallakin. Tällaista aikaa elämässä kutsutaan etsikkoajaksi, sillä meitä kutsutaan etsimään Jumalaa, kun hänet voi vielä löytää ja huutamaan häntä avuksi, kun hän on lähellä (Jes. 55:6). Voimme kuitenkin hylätä Jumalan kutsun ja esittää mitä erilaisempia puolusteluja voidaksemme välttää tulemasta valkeuteen ja Jumalan kasvojen eteen. "En ole huonompi kuin muutkaan." "Ei Jumala ole niin tarkka." "Ei tämä ole enää väärin." "Raamatun syntikäsitys on vanhentunut." Näin toimimalla paadutamme sydämemme ja vaivumme yhä syvemmälle suruttomuuteen. Älä enää pakene Hänen armoaan ja rakkauttaan, vaan ota Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa vastaan niin, ettei se jää turhaksi (6:1).

Tänään on pelastuksen päivä.

Lähetetyt

”Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.” (2. Kor. 5:20)

Meidät on lähetetty julistamaan Jumalan valtakunnan evankeliumia sanoin ja teoin. Meitä ei ole kelpuutettu tuohon tehtävään oman erinomaisuutemme tai innokkuutemme takia, vaan Jumala on armossaan uskonut meille sovituksen sanan (5:20). Kristuksen rakkaus pakottaa meitä, jottemme eläisi enää itsellemme vaan Hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista meidän tähtemme (5:14-15). Me edustamme aina ja kaikkialla Jumalan valtakuntaa, joten meidän tulee elää saamamme kutsun arvoisesti aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä (Ef. 4:1-2). Jumala puhuu meidän kauttamme ja me saamme kertoa Pyhän Hengen voimassa, että taivasten valtakunta on tullut lähelle parantaen sairaita, herättäen kuolleita ja ajaen pois pahoja henkiä (Matt. 10:7-8). Hänen lähettiläinään pyydämme Kristuksen puolesta ihmisiä suostumaan sovintoon Jumalan kanssa (5:20).

Sinut on lähetetty.

Shoppailukierroksella

”Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.” (2. Kor. 4:18)

Näkyvä houkuttaa, vaikka tiedämme, että meitä odottaa taivaassa perintö, joka ei turmellu, tahraannu eikä kuihdu (1. Piet. 1:4). Kiinnitämme katseemme helposti ajallisiin ja alamme rakentaa elämäämme enemmän omaisuutemme kuin Jumalan varaan. Naurahdamme shoppailukierroksellamme mieleemme nousevalle ajatukselle, ettemme voi palvella kahta herraa (Matt. 6:24) ja vakuutamme itsellemme, että arvojärjestyksemme on oikea. Kyseessä ei ole kuitenkaan leikin asia, sillä Demas jätti nämä hommat tähän maailmaan ja sen tarjontaan rakastuneena (2. Tim. 4:10). Kiinnitetään katseemme näkymättömään eikä siihen, mikä on maailmassa, sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se ei ole Isästä. Näkyvä kestää vain aikansa, sillä maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti (1. Joh. 2:15-17). Kerätään aarteita taivaaseen (Matt. 6:20-21), jonne Jeesus on valmistanut meille tien.

Mihin sinä katsot?

Elä täysillä

”Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu.” (2. Kor. 4:1)

Paavalilla ei ollut syytä lannistua, sillä hän ei toiminut petollisesti ja salakähmäisesti eikä vääristellyt Jumalan sanaa. Hän tiesi palvelevansa Jumalaa, joka näkee ja kuulee kaiken. Hän tiesi olevansa vastuussa Jumalalle jokaisesta sanasta, joten hän ei loiventanut sanomisiaan eikä tehnyt kompromisseja miellyttääkseen kuulijoitaan. Hän toi esiin totuuden ja jätti jokaisen tehtäväksi omissatunnoissaan arvioida hänet Jumalan edessä. Paavali tiesi, ettei julistanut sanomaa itsestään vaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Herra, jotta Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opittaisiin tuntemaan ja se levittäisi valoaan (4:2-6). Meidät on lähetetty julistamaan täyttä evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15-20). Ei laimenneta, ohennella, tulkita tai vääristellä Jumalan selvääkin selvempää sanaa. Luetaan sitä, annetaan sen muuttaa meitä ja eletään sitä todeksi, jotta Jumalan valtakunnan kirkkaus saa levitä kauttamme.

Eletään täysillä.

Ikä ei ratkaise

”Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.” (Job 32:9)

Elihu oli kuunnellut kaikessa rauhassa itseään vanhempien puheita, sillä hän arasteli ja pelkäsi kertoa, mitä hän tiesi nuoresta iästään huolimatta. Hän oli vaiennut kunnioituksesta vanhempiaan kohtaan, joiden odotti puhuvan viusauden sanoja elämänkokemuksensa vuoksi. Mutta elämänkokemusta ja korkeaa ikää ei seuraa automaattisesti viisaus, sillä vain Jumalan Henki tekee ihmisen viisaaksi (32:6-8). Elihu oli odottanut ja kuunnellut aikansa heidän puheitaan, jotka eivät johtaneet mihinkään (32:10-12). Hän oli täynnä sanoja ja hänen sisimpänsä kuohui niin, että hän oli pakahtua ja sisukset olivat repeämäisillään, joten hän avasi suunsa (32:17-19). Kuinka usein me vaiennamme nuoremman sukupolven edustajat seurakunnassa ja kirkossa ajatellen, että me tiedämme paremmin? Kuinka usein me toivotamme heidät tervetulleiksi toimimaan meidän ehdoillamme ja taipumaan menneiltä vuosisadoilta periytyneisiin kuiviin kaavoihimme ja kaapuihimme? Kuinka usein heidän sisimpänsä mahtaakaan kuohua, kun he näkevät, mitä pitäisi tehdä heidän sukupolvensa tavoittamiseksi, mutta heille ei anneta siihen mahdollisuutta? On aika päästää nuoret irti ja luottaa siihen, että Jumalan Henki vaikuttaa heissä ja heidän kauttaan.

Annetaan tilaa.

Pisaroita

”He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.” (Job 29:23)

Job muisteli tiettyä ajanjaksoa elämässään, jolloin hänen sanojaan odotettiin ja niitä kuunneltiin. Kun hän antoi neuvoja, muut olivat hiljaa ja kun hän oli puhunut, kukaan ei sanonut mitään. Hänen sanansa pisaroivat heidän ylleen ja he odottivat niitä kuin sadetta. Kun he menettivät toivonsa, hän hymyili heille ja rohkaisi heitä (29:21-24). Joku voi odottaa meidänkin sanojamme kuin sadepisaroita. Eikä pelkästään meidän sanojamme, vaan profeetallisia sanoja, joita saamme sanoa Pyhän Hengen voimassa. Siis oikeasti? Oikeasti! Jeesus itse on luvannut niin. "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat, niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Jeesus puhui Pyhästä Hengestä, jonka Hän tulisi lähettämään (7:37-39). Jumala on antanut meille voitelunsa, sillä Hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Pyhän Hengen (2. Kor. 1:21-22). Seurataan Hengen johdatusta, hymyillään ja rohkaistaan lähellämme olevia ihmisiä.

Annetaan pisaroita 

Läpinäkyvää viestintää

”Tarkoitamme kirjeissämme vain sitä, minkä voitte niistä lukea ja ymmärtää.” (2. Kor. 1:13)

Läpinäkyvyys, vilpittömyys ja aitous ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kuinka helppoa meidän olisikaan kommunikoida toistemme kanssa, jos ei tarvitsisi yrittää tulkita, mitä rivien välistä löytyy? Paavali noudatti Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä kaikkialla, missä liikkui, sillä häntä ei ohjannut inhimillinen viisaus ja pikkunäppäryys, vaan Jumalan armo (1:12). Hän ei alentunut huhujen levittämiseen, juoruiluun tai panetteluun korottaakseen itseään tai vahvistaakseen asemaansa, vaan teki kaikkensa, jotta hänellä olisi aina puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä (Apt. 24:16). Niinpä korinttilaisten ei tarvinnut arvailla Paavalin tarkoitusperiä hänen kirjeistään, sillä niiden sisältö oli juuri sitä, minkä niistä saattoi lukea ja ymmärtää. Saakoon Jumala vahvistaa myös meitä uskossamme Jeesukseen Kristukseen ja johtaa meitä Henkensä kautta sellaiseen aitouteen ja rehellisyyteen, jossa 'kyllä' on 'kyllä' ja 'ei' on 'ei' (1:17-22).

Aitous kannattaa aina.

Runsasta lohdutusta

”Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme.” (2. Kor. 1:4)

Kun toivo on kuollut ja epäilee, että tuskin aurinkokaan valaisee aamulla lempeistä tuulista puhumattakaan, ei yllätä, että lauluntekijä kyselee mietteissään: "Kuka lohduttais murheista mieltä?" Silloin kun elämä kolhii oikein kunnolla, on valtava etuoikeus olla armahtavan Isän lapsi. Isän, joka on runsaan lohdutuksen Jumala (1:3). Silloin kun saamme osamme kärsimyksistä omasta syystä tai ilman syytä, voimme olla varmat, että saamme myös osamme lohdutuksesta (1:7). Vaikeissa, yli voimiemme käyvissä tilanteissa on myös jotain hyvää, vaikkei sitä olekaan syvimmän kriisin keskellä aina helppo uskoa. Ne auttavat meitä ymmärtämään, ettemme luottaisi vain itseemme, vaan Jumalaan, joka voi meitä auttaa (1:9-10). Saamme heittää kaikki murheemme Hänen kannettavakseen, sillä Hän pitää meistä huolen (1. Piet. 5:7.) Häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia (1:4)

Hän lohduttaa.

Tosi-TV

”Hyvä maine on rikkautta arvokkaampi.” (Snl. 22:1)

Aikamme on täynnä mitä erilaisempia yrityksiä päästä nauttimaan hetken kuuluisuudesta. Viihdemaailma tarjoaa monenlaisia ohituskaistoja parrasvaloihin. Voi päästä tanssimaan tähtien kanssa tai exän kanssa rannalle. Voi tehdä ostoksia Tuurissa ja valmistaa illallisen arvosteltavaksi. Voi ajaa rekkaa jäällä tai viettää 24 tuntia ruotsinlaivalla. Voi olla morsian maajussille tai mennä ensi treffeiltä naimisiin. Voi mennä saarelle vieteltäväksi tai yrittää selvitä tähtösten kanssa viidakossa. Voi olla unelmien poikamies, poikamiestyttö tai huippumalli. Moni on valmis laittamaan kaiken peliin päästäkseen hetkeksi iltapäivälehtien otsikoihin tai ansaitakseen 'helppoa' rahaa - vaikka ilman rihmankiertämää. Maksetaan kallista hintaa omasta ja läheisten maineesta. Tärkeämpää kuin olla kaiken maailman tuntema julkkis on se, että Jumala tuntee meidät ja me tunnemme Hänet (Joh. 17:4). Jeesuksen veren puhdistamalla sydämellä ja maineella päästään pitkälle.

Aina taivaaseen asti.

Järkähtämätön

”Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.” (1. Kor. 15:58)

Se, mitä teemme vaikuttaa ikuisuuteen. Mikään, mitä teemme Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseksi, ei ole turhaa. Joskus mietimme, kannattaako vaivannäkömme tai saatamme olla haluttomat tekemään sitä, mihin Jumala meitä kutsuu, koska emme näe välittömästi tuloksia. Sen tähden onkin tärkeää säilyttää taivaallinen näkökulma asioihin ja muistaa, että me emme aina näe tuloksia. Loppujen lopuksi ei ole kysymys meistä, vaan Jumalasta, joka suo kasvun (3:7). Ei siis anneta näennäisen tulosten puuttumisen lannistaa meitä, vaan tehdään järkähtämättä ja innokkaasti Herran työtä tietäen, että sillä on iankaikkista merkitystä. Jeesus on jo voittanut ja saamme pitää sen mielessämme. Jumala antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (15:57).

Ollaan innokkaat Herran työssä.

Hukkapaloja?

”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan.” (1. Kor. 15:10)

Jumalan armo saa ihmeitä aikaan. Paavalin, joka oli vainonnut Jeesukseen uskovia, elämä muuttui, kun hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen (Apt. 9:1-3). Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa oli tehnyt Paavalista voimallisen Jumalan palvelijan eikä tuo armo ollut mennyt hukkaan, sillä hän oli tehnyt enemmän työtä kuin moni muu. Paavali ei sortunut kuitenkaan kerskailemaan ylimielisesti tehokkuudestaan ja ansioistaan, koska hän ymmärsi, että hän oli tehnyt kaiken Jumalan antamalla voimalla (15:10). Ajattelemme usein, että todellinen nöyryys on itsensä vähättelemistä ja itsensä pitämistä arvottomana. Paavali osoitti sanoissaan oikeaa nöyryyttä ymmärtäessään sen, kuka hän on Jumalan armosta ja tunnistaessaan tuon armon vaikutuksen elämässään. Ei kätketä saamiamme lahjoja, vaan laitetaan ne käyttöön Jumalan kunniaksi, (Matt. 25:14-28).

Kaikki on armoa.

Läsnäolon merkkinä

”Jumala on todella teidän keskuudessanne.” (1. Kor. 14:25)

Jumalan sana lupaa, että kaikki Jeesukseen uskovat voivat profetoida, kukin vuorollaan, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua (14:31). Aivan kaikkiko? Kaikki, sillä Jeesuksen todistajissa on profetian henki (Ilm. 19:10). Mutta, mitä siitä seuraisi? Pelkkää hyvää, jos se tapahtuu arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä (14:40). Jos uskoisimme tämän ja uskaltautuisimme jakamaan ihmisille sen ajatuksen, sanan tai ilmestyksen, jonka Henki meille ilmoittaa, mitä voisikaan tapahtua? Kokisivatko ihmiset silloin aidosti, että Jumala todella vaikuttaa keskellämme? Onhan se aivan eri asia yrittää vakuutella Jumalan läsnäoloa seurakunnassa, jos vain ulkoiset muodot ovat muistuttamassa siitä, kuin että joku ulkopuolinen ja epäuskoinen tulisi paikalle ja hänen sydämensä salaisuudet, toiveet ja unelmat tuotaisiin esiin seurakuntalaisten profetioiden kautta (14:24-25). Olisiko tämä riittävän hyvä syy tavoitella profetoimisen lahjaa ja muita armolahjoja?

Palvellaan lahjoillamme.

Profeetallista

”Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi.” (1. Kor. 14:12)

Armolahjat ovat tavoittelemisen arvoisia - myös yliluonnolliset henkilahjat. Paavali ei kehota jättämään tavoittelemista vain yhteen tai kahteen lahjaan, vaan hän kehottaa saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi. Paavali käyttää tässä sanaa 'zéloó', mikä voitaisiin kääntää 'tavoitelkaa innokkaasti'. Hän kehoittaa meitä tavoittelemaan aivan erityisesti profetoimisen lahjaa (14:1), sillä niin yksittäiset ihmiset kuin seurakuntakin tarvitsee Jumalan vaikuttamia sanoja, jotka rakentavat, kehottavat ja lohduttavat (14:3). Jumalan sana lupaa, että jokainen meistä voi profetoida vuorollaan, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua (14:31). Otetaan siis sana todesta ja aletaan pyytää itsellemme ja toinen toisillemme profetian lahjaa. Pyydetään lahjaa kärsivällisesti, tavoitellaan innokkaasti ja käytetään rohkeasti, sillä profetian lahjakin voi olla kutsumassa ihmisiä elävän Jumalan yhteyteen (14:24-25).

Viritetään lahjat palaviksi.

Suurin ja tarpeellisin

”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13)

Rakkaus on tarpeen - myös armolahjojen käytössä. Vaikka puhuisimme Hengen vaikutuksesta ruotsia, saksaa, swahilia, kiinaa, daria, amharia, hindiä, jiddišhiä tai enkelien kieltä, mutta jos meiltä puuttuisi rakkaus, se olisi vain helinää. Vaikka profetoisimme ja tuntisimme kaikki salaisuudet tai vaikka meillä olisi kaikki tieto ja vuoriasiirtävää uskoa, mutta jos meiltä puuttuisi rakkaus, emme olisi mitään. Emme voittaisi mitään edes silloin, vaikka jakaisimme kaiken omaisuutemme tarvitseville ja antaisimme polttaa itsemme tulessa (13:1-3). Voisipa ajatella, että vaikka keittäisimme parasta kahvia, hallitsisimme teologian, johtaisimme kaupungin parasta ylistysbändiä, osaisimme ulkoa Tunnustuskirjat tai meillä olisi kaupungin komeimmat urut, ilman rakkautta niistä ei ole hyötyä. Tarvitsemme Jumalan vaikuttamaa rakkautta, joka ei kadehdi, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan eikä iloitse vääryydestä, vaan on lempeää (13:4-6). Pyhä Henki vaikuttaa sen meissä. 

Ollaan rakkaudelliset.