Jumalan voimasta

"Yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea.” (2. Kor. 13:4)

Paavali oli tottunut elämään kaikenlaisissa olosuhteissa - niin köyhyydessä kuin runsaudessa (Fil. 4:12). Hän ei pelännyt loukkauksia, vaikeuksia, vainoja ja ahdinkoja, joihin hän joutui Jeesuksen tähden, vaikkei niitä tarkoituksella tavoitellutkaan. Hän oli oppinut tuntemaan, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa (12:9-10). Tämä ei kuitenkaan merkinnyt surkeilua, arkailua ja Jeesuksen kirkkauden piilottelua. Hän teki tunnustekoja, ihmeitä ja voimatöitä yhden toisensa jälkeen osoittaen, että hänessä puhuu Kristus (12:12). Silti hän ei ylpeillyt, vaan toimi aina ja kaikkialla niin, ettei kukaan ajattelisi hänestä enempää kuin hänestä näki tai kuuli (12:6). Mekin olemme itsessämme heikkoja, mutta elämme Kristuksessa Jumalan voimasta, jotta maailma voisi tuntea sen.

Tunnetaan ja annetaan tuntua.

Muistisääntö

”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä." (Saarn. 12:1)

Nuoruus on jännittävää aikaa. Elämä kaikkine mahdollisuuksineen on edessäpäin valmiina koettavaksi. Helposti käy kuitenkin niin, että kaikki se, mitä maailmassa on, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä vievät huomaamatta mukanaan ja suhde Jumalaan unohtuu (1. Joh. 2:16). Elämä ilman elävää yhteyttä Jumalaan voi tuoda mukanaan katkeran, yksinäisen ja toivottoman vanhuuden, mutta elämä Jeesuksessa Kristuksessa antaa iankaikkisen turvan pahoihin päiviin, joita väistämättä kohtaamme. Sen tähden ei kannata viivytellä ja käyttää kalliita elämän hetkiä tarkoituksettomaan touhuiluun väärien asioiden parissa. Jeesus haluaa antaa meille yltäkylläisen elämän yhteydessään (Joh. 10:10).

Seuraa Häntä.

Kaikki, mitä tarvitset

”Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” (2. Kor. 9:8)

Jumala on rikas antaja ja Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Jeesuksessa Kristuksessa (Ef. 1:3). Hänellä on runsaasti lahjoja annettavana meille, eikä Hänen varastonsa tyhjene. Meillä on aina kaikki tarvittava. Varat. Kyvyt. Rakkaus. Taidot. Armolahjat. Tieto. Sydämen palo. Työvälineet. Mahdollisuudet. Kaikki saamamme hyvä ei ole tarkoitettu pelkästään meitä itseämme varten, vaan sitä varten, jotta voisimme tehdä hyvää muille. Ei siis pihtailla ja pidetä kaikkea itsellämme. Laittaessamme lahjamme käyttöön, Jumala moninkertaistaa niiden vaikutuksen ja työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan (9:10-12). Tehdään siis kaikin tavoin hyvää ja osoitetaan maailmalle Herramme rakkautta.

Meillä on jo kaikki, mitä tarvitsemme.

Saviastioita

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.” (2. Kor. 4:7)

Jumala on uskonut meidän tehtäväksemme maailmankaikkeuden suurimman sanoman välittämisen - pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Hän asuu meissä Pyhän Henkensä kautta valaisten itse meidän sydämemme Kristuksen kirkkaudella (4:6). Vaikka olemme heikkoja saviastioita, Jumalan valtava ja mittaamaton voima vaikuttaa meissä ja me saamme levittää tuota kirkkautta siellä, missä olemme. Kun ymmärrämme, ettei tuo valtava voima ole peräisin meistä itsestämme, se saa meidät pysymään päivittäin yhteydessä Herraamme. Kiinnitetään katseemme Jeesukseen Kristukseen, eletään Hengen täyteydessä ja annetaan ihmisille mahdollisuus kohdata Jeesus Kristus kauttamme.

Hän on voimamme.

Hyötykäyttöä

”Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä.” (Saarn. 5:18)

Koko elämämme on lahjaa ja Jumalan suurta armoa. Siihen sisältyy myös kaikki ajallinen rikkaus, jota Hän on antanut meidän käyttöömme ja saamme iloita siitä. Me olemme vauraassa lännessä etuoikeutetussa asemassa verrattuna suureen osaan maapallon väestöstä. On hyvä muistaa, ettemme voi viedä mukanamme iäisyyteen mitään siitä, minkä olemme vaivaa nähden koonneet (5:14). Siksi meidän tulee varoa, ettemme ylpeilisi ja panisi toivoa rikkauteen, vaan Jumalaan. Meille on annettu mitä parhaimmat edellytykset jakaa meille uskotusta hyvästä anteliaasti eteenpäin (1. Tim. 6:17-18). Yksi erityisen hyvä tapa käyttää meille uskottua rikkautta ja omaisuutta on tukea lähetystyötä lähellä ja kaukana, jotta mahdollisimman moni saisi kuulla ilosanoman Jeesuksesta.

Laitetaan varamme hyötykäyttöön.

Työmaa-alue

”Minulle on avautunut laaja ja lupaava työmaa. Tosin myös vastustajia on paljon.” (1. Kor. 16:9)

Kun Jumalan valtakunnan työ menee eteenpäin ja ihmisiä tulee elävään uskoon Jeesukseen Kristukseen, se herättää usein myös vastustusta. Uskonnolliset ihmiset vihastuvat, kun he tajuavat, että heidän hartaasta puuhastelustaan kristillisten asioiden ympärillä puuttuu jotain ratkaisevan tärkeää. Maailman ihmiset vihastuvat, kun he näkevät uudestisyntyneiden muuttuneet elämät, jotka haastavat heidän oman elämäntapansa. Penseät uskovat vihastuvat, kun he näkevät ensi rakkauden palon, josta he ovat itse luopuneet. Vihastumisen ja vastustuksen takana on kaipaus saada kokea samaa, todellista elämää Jeesuksessa Kristuksessa. Ollaan sen tähden lujia ja järkähtämättömiä ja tehdään aina innokkaasti Herran työtä. Vaivannäkömme ei ole turhaa (15:58).

Tervetuloa hommiin työmaalle!

Huolettomasti

”Lakatkaa te huolehtimasta!" (Ps. 46:11)

Kuinka paljon me murehdimmekaan moninaisista asioista, vaikka tiedämme, ettemme voi lisätä sillä tavoin elämäämme pituutta (Matt. 6:27)? Mahdollisesti päinvastoin. Pienestäkin asiasta kasvaa valtava, kun sitä alkaa murehtia yön pimeinä tunteina ja suurikaan asia ei ratkea murehtimalla. Jumala kehottaa meitä heittämään kaikki murheemme Hänen kannettavakseen, sillä Hän on luvannut pitää meistä huolen (1. Piet. 5:7). Hänen sanoillaan on katetta, sillä Hän on kaikkivaltias - korkein koko maailmassa (Ps. 46:11). Ei yritetä selvitä omin neuvoin, vaan kerrotaan Herralle kaikki huolenaiheemme - niin pienet kuin suuret. Luotetaan Hänen apuunsa, sillä Hän kykenee tekemään moninverroin enemmän kuin osaamme edes pyytää (Ef. 3:20).

Hän pitää meistä huolen.

Yhteiseksi hyödyksi

”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:7)

Armolahjoja, palvelutehtäviä ja Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia (12:4-6). Jumala on suunnitellut paikkamme ja Pyhä Henki jakaa itse kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo, jotta seurakunta olisi toimiva ja puoleensavetävä. Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta ja toinen kyvyn jakaa tietoa. Toiselle Henki suo uskon voiman ja toiselle parantamisen lahjan. Joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan ja joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan. Joku saa kielillä puhumisen lahjan ja joku toinen kyvyn tulkita tällaista puhetta (12:8-11). Meidän tehtävämme on käyttää saamiamme lahjoja ja virittää ne palaviksi.

Tiedätkö lahjasi?

Voi meitä!

”Voi minua, ellen evankeliumia julista!” (1. Kor. 9:16)

Paavali totesi, että hänen evankeliumin julistamisessa ei ollut mitään syytä ylpeilyyn, sillä hänen oli pakko tehdä sitä (9:16). Paavali oli luullut olevansa Jumalan asialla, mutta elävän Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen muutti Paavalin elämän täydellisesti (Apt. 9:1-22). Hän sai siirtyä pimeyden valtakunnasta Jeesuksen valtakuntaan (Kol. 1:13). Paavalista tuli taivaan kansalainen, joka ei voinut olla hiljaa Jumalan pelastussuunnitelmasta. Hän teki kaikkensa voittaakseen edes muutamia Jeesukselle, sillä kysymys oli ihmisten iankaikkisesta kohtalosta (9:19-22). Ymmärrämmekö me, että on kyse iankaikkisen tärkeästä asiasta? Onko meillä paloa sielujen voittamiseen niillä lahjoilla, mitä meille on annettu? Tarvitsisimmeko me Jeesuksen uudistavaa kosketusta, jotta Hän saisi sytyttää meidät? 

Voi meitä.

Kurittomat villit

”Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, onnellinen se, joka Herran lakia seuraa.” (Snl. 29:18)

Siellä, missä Jumalan Sanan ilmoitus unohdetaan, kansa käy kurittomaksi ja synti rehottaa. Jeremia kertoo tilanteesta, jossa kansa oli sulkenut korvansa Herran ääneltä eikä piitannut Hänen sanastaan. Jopa ne, joiden olisi pitänyt julistaa Sanan totuutta, puuduttivat häpeilemättä ihmisten sydämet valheellisilla rauhan sanoilla. Herra pyysi heitä pysähtymään ja katsomaan, mihin suuntaan he olivat menossa. Hän kehotti heitä valitsemaan oikean tien ja kulkemaan sitä, mutta he eivät tahtoneet (Jer. 6:10-17). Me tarvitsemme hengellistä uudistusta ja palaamista Jumalan Sanaan niin yksilöinä kuin kansakuntana. Mutta löytyykö maastamme profeetallista ääntä, joka rohkeasti kutsuu meitä parannukseen, Kristuksen seuraamiseen ja Jumalan mielen mukaiseen elämään Pyhän Hengen voimassa?

Jos löytyy, tahdommeko kuunnella?

Retoriikkaa

”Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa." (1. Kor. 2:4)

Puhetaito on tärkeää, jotta sanomamme tavoittaisi kuulijan. Voimme kiinnittää huomiota kielen käyttöön ja oikeiden sanojen valintaan. Voimme tehdä kaikkemme, jotta vakuuttaisimme kuulijat uskottavuudestamme. Voimme laittaa itsemme likoon ja yrittää vedota kuulijoiden tunteisiin, jotta saisimme suostuteltua heidät puolellemme. Kaikki nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä taitoja, mutta emme saa unohtaa kaikkein tärkeintä. Paavali tunsi aikansa retoriikan ja osasi puhua vakuuttavasti, mutta hän ei halunnut vakuuttaa kuulijoitaan pelkällä puhetaidolla, jotta heidän uskonsa ei perustuisi vain ihmisviisauteen (2:5). Hän julisti ristiinnaulittua Kristusta siten, että se ilmensi Pyhän Hengen voimaa.

Mihin meidän puheemme painottuu?

Taustahälyä

”Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.” (Job 33:14)

Emme voi välttyä huomaamasta Raamattua lukiessamme, että Jumala puhuu tavalla jos toisella. Palavassa pensaassa. Unessa. Kuuluvalla äänellä. Näyssä. Kuiskaten. Profeetan kautta. Kansojen vaiheissa. Profetian sanoissa. Kärsimyksessä. Sanassaan. Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhän Hengen kautta. Ei ole siis kyse siitä, etteikö Jumala puhuisi, vaan siitä, mitä Hän puhuu. Ympärillämme on vain niin paljon melua, virikkeitä, ärsykkeitä ja viihdykettä, että Jumalan ääni saattaa kadota elämämme taustahälyyn. Voisimmeko löytää päivästämme hetken tai hetkiä, jolloin vain hiljennymme kuuntelemaan? Voisimmeko oppia kulkemaan jatkuvasti kuunnellen?

Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.

Sekalainen seurakunta

”Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.” (Room. 14:1)

"Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on", lauletaan lasten virressä. Jumalan sydämessä on tilaa kaikille ja kaikenlaisille keskeneräisille Jeesuksen seuraajille, mutta niin ei aina välttämättä ole meidän keskellämme. Seurakunnan tulisi ehdottomasti olla paikka, jonne jokainen saa tulla sellaisena kuin on. Heikkona tai vahvana. Vasta uskoon tulleena tai aina tiellä kulkeneena. Sairaana tai terveenä. Epäilijänä tai varmana uskossaan. Valitettavasti tämä ei aina toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäämme huomaamatta Jumalan Sanan opetusten rinnalle omasta kirkollisesta perinteestä nousevia vaatimuksia siitä, kuinka meidän joukkoomme kuulutaan. Annetaan Jumalan armon kasvattaa niin toisia kuin meitä itseämme elämään Jumalaa kunnioittaen (Tiit. 2:11-12). Me kaikki joudumme kerran tekemään Jumalalle tilin itsestämme, ei toisista (14:10-12). 

Kaikille on tilaa.

Kävisikö niin?

”Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella." (Ps. 40:6)

Daavid oli ymmärtänyt, ettei kukaan ole Jumalan vertainen. Jumalan, joka on tehnyt suuria tekoja ajatellen vain meidän parastamme (40:6). Tämän totuuden kirkastuminen sai aikaan sen, ettei Daavid voinut olla hiljaa ja pitää Jumalan armoa ja rakkautta vain omana tietonaan. Hän julisti Jumalan vanhurskautta lakkaamatta ja puhui Hänen uskollisuudestaan ja pelastusteoistaan (40:10-11). Eikö meillä ole mitään kerrottavaa vai minkä tähden vaikenemme niin usein? Mitä tapahtuisikaan, jos antaisimme Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa sytyttää meidät niin, ettemme vain voi olla hiljaa? Kävisikö niin, että joku saisi kuulla keneen tulisi uskoa? Kävisikö niin, että joku uskaltaisi huutaa avukseen Jeesusta? (Room. 10:13-15) Kävisikö niin, että saisimme nähdä ympärillämme herätyksen - pienen tai suuren? Onko meillä varaa olla vaiti?

Kerrotaan Herran teoista.

Ei mikään

”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 8:1)

Ei mikään! Aivan mahtavaa ja ihmeellistä! Jumala lähetti oman Poikansa syntiemme sovitukseksi (8:3). Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan yksin armosta (Kol. 1:13). Eikä siinä vielä kaikki. Meitä odottaa häikäisevän kirkas perintö yhdessä Kristuksen kanssa (8:17). Eikö tässä ole niin hyvät uutiset, että se saa meidät hymyilemään päivästä päivään aina ja kaikkialla? Ei peitellä pelastuksen riemua, vaan annetaan sen näkyä ja kutsutaan muitakin tulemaan uskon kautta osalliseksi Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa.

Ole turvassa Kristuksessa.

Lupa syntiin?

”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina?” (Room. 6:15)

Ei tietenkään! Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä ja elämme Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa, kuinka voisimme edelleen elää synnissä (6:2). Me olimme ennen synnin orjia, mutta olemme tulleet koko sydämestämme kuuliaisiksi Jumalan sanan opetukselle ja saamme antautua palvelemaan Hänen tahtoaan (6:17-19). Meidän tulee myös ajatella itsestämme Jeesuksen omina uudella tavalla, uudesta todellisuudesta käsin. Synti ei ole enää herramme, koska olemme armon alaisia. Tästä syystä meidän ei tarvitse enää antaa ruumiimme jäseniä vääryyden aseiksi synnin käyttöön, vaan voimme antaa itsemme kokonaan Jumalan käyttöön. Saamme antaa ajatuksemme, sanamme, tekomme, kätemme ja jalkamme - kaikki ruumiimme jäsenet vanhurskauden aseiksi Jumalalle (6:11-14).

Ollaan kuuliaiset Jumalalle.

Luomisen Nobel

”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille." (Room. 1:19)

Jumala on ilmaissut itsensä meille luomakunnassaan, mutta aivan erityisesti Sanassaan ja Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan (1:20). Nähtävissä ja havaittavissa. Kun Paavali Pyhän Hengen johtamana kirjoitti nämä sanat, hän ei tiennyt vielä mitään nykyisestä tieteen tutkimuksesta ja siitä, kuinka kerran tutkisimme luomakuntaa solutasolla. Pekka Reinikainen kirjoittaa vuoden 2015 kemian Nobel palkinnon saajista, että he löysivät DNA:n korjausjärjestelmän, jota ilman tuntemaamme elämää ei voisi olla olemassa, jos solut eivät osaisi korjata DNA:taan. Näemme kaikessa, pienimmissä yksityiskohdissakin, että kaiken takana on Suunnittelija, Luoja, jonka teot ovat nähtävissä ja havaittavissa, jos vain haluamme nähdä. Eikä meidän tarvitse tyytyä vain luomakunnan tarkkailuun, sillä voimme tuntea Hänet myös henkilökohtaisesti.

Haluammeko nähdä?

Ei ne suuret sanat

”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin.” (Luuk. 22:33)

Pietarilla oli suuret luulot itsestään. Hän oli valmis vaikka kuolemaan Jeesuksen nimen tähden. Toisin kuitenkin kävi. Tosipaikan edessä oli liiankin helppoa kieltää tuntevansa Jeesus (22:56-62). Usein mielessämme ajattelemme, että olemme toisenlaisia kuin Pietari. Innostavan tilaisuuden jälkeen olemme valmiit lähtemään ja valloittamaan maailman evankeliumilla. Mutta kun pitäisi astua esiin ja puolustaa uskon asioita, vaikenemme. Kun joku nauraa uskovaisille, emme uskalla sanoa, että kuulumme samaan joukkoon. Kun joku lähellämme kaipaa kipeästi rukousta, sanat juuttuvat kurkkuun ja emme uskalla ehdottaa koko asiaa. Me emme pysty tähän omassa voimassamme. Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen Pietari oli muuttunut Jeesuksen seuraaja (Apt. 2:14-41), joka myös meni vankilaan ja kuolemaan Herransa tähden. Pyhä Henki antaa meille voiman ja rohkeuden olla Kristuksen todistajat (Apt. 1:8).

Hänen tekee meidät kykeneviksi.

Mainiota!

Kuningas sanoi hänelle: "Mainiota! Olet hyvä palvelija." (Luuk. 19:17)

Olemme kukin saaneet Jumalalta erilaisia lahjoja - kykyjä, taitoja ja armolahjoja. Niitä ei ole kuitenkaan annettu keskinäisen vertailun välineiksi eikä pönkittämään uskonnollista minäämme. Ne on annettu käytettäviksi Jumalan työssä, jotta valtakunnan sanoma leviäisi ja sen vaikutus laajenisi. Paavali oli ymmärtänyt tämän ja se oli hänelle jopa tärkeämpää kuin eloonjääminen. Hän toivoi vievänsä loppuun Jeesukselta saamansa palvelutehtävän kuullakseen olevansa hyvä palvelija (Apt. 20:24). Kysymys ei ollut pelkästään Paavalin sisusta, innosta ja ahkeruudesta, vaan Jumalan armosta, joka oli Hänen voimansa (1. Kor. 15:10). Sama armo on myös meidän voimamme, kun laitamme saamamme lahjat käyttöön.

Ollaan hyviä palvelijoita.

Liioittelematta

”Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan." (Job 13:8)

Job kysyy ystäviltään, että yrittävätkö he puolustaa valheella Jumalaa ja ajaa vilpillä hänen asiaansa (13:7). Meillä on alituiseen houkutuksena kaunistella ja selittää asioita parhain päin - jopa seurakunnassa. Kun on kyse tilaisuuksiimme osallistujista, lukumäärät on kiva pyöristää reilusti ylöspäin. Kun meillä on hyvä keskustelu jonkun kanssa ja saamme kenties rukoillakin yhdessä, on kiusaus jakaa somessa, että taas tuli yksi uskoon, vaikkei siitä ollutkaan kyse. Jumala ei tarvitse meidän apuamme siinä, että yritämme tahallaan tai tahattomasti suurennella Hänen tekojaan. Saamme rohkaista toisiamme kertomalla Jumalan suurista teoista, mutta ei liioitella, vaikka se kiillottaisikin omaa sädekehäämme.

Ollaan kaikessa totuudelliset.

Armoton arvostelija

”Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa.” (Luuk. 13:13)

Jeesus oli opettamassa synagogassa, jossa oli nainen, jota oli vaivannut kahdeksantoista vuotta sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja paransi hänet. Ihme ei tehnyt kaikkia iloiseksi. Synagogan esimies, joka näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, sanoi suutuksissaan paikalla olijoille, että tulisivat arkena parannettavaksi (13:10-14). Armoton arvostelun lahja toimi. Esimies ei kyennyt näkemään sairaan hätää uskonnollisten perinnäissääntöjensä läpi ja sai myöhemmin hävetä sanojaan (13:16-17). Kuinka usein mahdammekaan rajoittaa itseämme ja toisia toimimasta uskossa? Ei meillä ole tapana. Ei niin voi toimia. Ei pidä herättää väärää toivoa. Ei pidä innostua liikaa. Annetaan perinteiden ja tekosyiden olla ja ojennetaan kätemme uskossa.

Jumalan valtakunta on tullut lähelle.

Valvova katse

”Herran silmä on niiden yllä, jotka palvelevat häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa." (Ps. 33:18)

Herra katsoo meitä taivaastaan ja Hän näkee kaikki ihmiset. Hän valvoo maata ja kaikkia, jotka siinä asuvat. Kaikkia meitä, joiden sydämet Hän itse on luonut ja joiden teot Hän kaikki tuntee (33:13-15). Me odotamme hartaasti Herraa, sillä Hän on meidän turvamme. Hän on meidän sydämemme ilo ja me luotamme Hänen pyhään nimeensä (33:20-21). 

Herra, tue meitä, kun me panemme toivomme sinuun.

Tylsää - ei

Hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" (Luuk. 7:14)

Jeesus kohtasi Nainin kaupungin portilla ruumissaaton, jossa kannettiin leskiäidin kuollutta poikaa. Jeesus käski kuolleen nousta ja antoi hänet takaisin äidille (7:11-15). Jeesuksen seurassa ei ollut tylsää. Hautajaiset muuttuivat ilojuhlaksi. Häissä tarjoiltiin parasta vuosikertaviiniä (Joh. 2:1-10). Piknikillä ei tarvinnut huolehtia riittääkö ruoka (Matt. 14:16-20). Hänen sanansa osuivat ja upposivat (Mark. 1:22). Lääkäriin ei tarvinnut jonottaa, sillä Jeesus paransi kaikki taudit ja vaivat (Matt. 9:35). Jeesuksen seurassa ei vain saanut nähdä ja kokea kaikkea tätä, vaan Hän antoi opetuslapsilleen auktoriteetin ja voiman toimia samoin (Luuk. 9:1; 10:9). Mitäpä jos ihmiset innostuisivat samalla tavoin meidän lähellämme nähdessään meidän ojentautuvan ja toimivan Sanan lupausten mukaan. 

Julistetaan loppu tylsyydelle.

Olisiko jo aika?

”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen” (Luuk. 4:18)

Luettuaan profeetta Jesajan sanat Jeesus kertoi kuulijoilleen, että nyt tämä kirjoitus oli käynyt toteen (4:21). Se myös näkyi kaikessa, mitä Jeesus teki. Sokeat saivat näkönsä ja rammat kävelivät, spitaaliset puhdistuivat ja kuurot kuulivat, kuolleet herätettiin henkiin ja köyhille julistettiin ilosanoma (Matt. 11:5). Sanoma levisi ja ihmiset pyrkivät kosketuksiin Jeesuksen kanssa. Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen, että joka ottaa vastaan Pyhän Hengen, jonka Jeesus lähettää, ottaa vastaan sekä Hänet että Isän, joka on lähettänyt Jeesuksen (Joh. 13:20). Jos olemme syntyneet uudesti, Jumala on vuodattanut Pyhän Hengen runsaana meidän päällemme Jeesuksen Kristuksen kautta (Tiit. 3:5-6). Herran Henki, tuo mittaamaton voima, joka vaikuttaa meissä uskovissa, on siis myös meissä ja meidän yllämme. Olisiko siis jo aika elää niin kuin Jeesus eli ja tehdä, mitä Jeesus teki (1. Joh. 2:6)?

Toteutetaan sana tekoina.

Alttiit sydämet

”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa." (Luuk. 1:46-48)

Nuori tyttö, Maria, sai kokea ainutlaatuisen kutsun palvella Jumalaa. Niinpä hän puhkesi ylistämään Herraa siitä armosta, mikä oli tullut hänen osakseen. Jumala oli tehnyt hänelle, vähäiselle palvelijalle, suuria tekoja (1:48-49). Maria ymmärsi hengessään, että tulevat sukupolvet ylistävät häntä autuaaksi, toisin kuin ne, joiden parissa hän eli (Matt. 1:18-25). Jumala ei etsi vain erinomaisia, monitaitoisia, viisaita ja suurenmoisia ihmisiä työhönsä. Eivät nuo piirteet välttämättä haitaksikaan ole, mutta Hän etsii ennenkaikkea alttiita sydämiä. Sydämiä, jotka nöyrästi kuulevat Jumalan kutsun ja ovat valmiit palvelemaan Häntä vilpittömin sydämin (2. Aik. 16:9). Maksoi, mitä maksoi.

Herra, tässä olen.

Rukousongelma

”Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa.” (Jaak. 4:2-3)

Jaakob kertoo meille kolme ongelmaa rukoukseen liittyen. Me emme pyydä, pyydämme vääriä asioita tai pyydämme väärässä tarkoituksessa. Rukoilemmeko? Pyydämmekö Jumalaa vastaamaan pyyntöihimme? Jos ja kun pyydämme, pyydämmekö Häntä pelkästään täyttämään omat halumme ja tarpeemme? Etsimmekö Jumalan tahtoa vai pyydämmekö Häntä vain siunaamaan asiamme, jotka olemme päättäneet jo etukäteen? Rukouksiimme tulee uutta syvyyttä, kun pyydämme vilpittömästi Hänen valtakuntansa tulemista ja tahtonsa tapahtumista. Pyhä Henki voi opettaa meitä rukoilemaan niin, että pyyntömme ovat Jumalan tahdon mukaisia. ”Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.” (1. Joh. 3:22)

Vanhurskaan rukous on voimallinen.

Olemmeko viisaat?

”Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee.” (Jaak. 3:13)

Kun Jaakob kirjoittaa meille viisaudesta, hän ei tarkoita sillä terävää älyä tai oppineisuutta. Hän tarkoittaa ylhäältä tulevaa viisautta, joka on puhdasta, pyhää, lempeää, sopuisaa, tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Taivaallinen viisaus on täynnä armahtavaisuutta ja se rakentaa myös rauhaa (3:17). Väärä sydämen asenne saa toimimaan tavalla, jonka itse kuvittelee usein olevan viisasta. Viisaus ei ilmene kuitenkaan suurina puheina ja kerskailuna, vaan se näkyy ennen kaikkea ihmisen luonteen laadussa ja tulee ilmi uskonvaelluksessa ja teoissa (3:13-14). Jotta saavuttaisimme rikkaimman ja syvimmän tiedon, meidän tulee oppia tuntemaan Jeesus Kristus, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä (Kol. 2:2-3).

Ollaan viisaat.

Valtakunta

”Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein." (Hepr. 12:28)

Me saamme valtakunnan, sillä me olemme Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa (Room. 8:17). Ei siis laiteta turvaamme tähän katoavaan maailmaan, vaan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen valtakuntaansa (2. Piet. 3:10). Tämä maailma ei ole oikea kotimme, vaan me odotamme osaksemme tulevaa ikuista kirkkautta (13:14). Emme kuitenkaan odota passivisena tulevaa aikaa, sillä meidät on kutsuttu elämään valtakunnan elämää todeksi päivittäin. Saamme kulkea katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään ja pitää huolen siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa (12:1-2, 15). Saamme julistaa, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja osoittaa sen todellisuutta laskemalla kätemme ihmisten päälle, kun pyydämme heidän elämäänsä Jumalan Hengen kosketusta.

Elä valtakunnan elämää.

Liian hyviä maailmaan

”He olivat liian hyviä tähän maailmaan." (Hepr. 11:38)

Monia kidutettiin hengiltä. Toiset saivat osakseen ruoskaniskuja. Monia kivitettiin kuoliaaksi, sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. Jotkut kärsivät puutetta ja heitä ahdistettiin (11:35-37). Toisia pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi. Monien omaisuus ryöstettiin (10:32-34). Kaikki tämä tapahtui Jeesuksen nimen tähden. Kaikkea tätä tapahtuu yhä Jeesuksen nimen tähden eri puolilla maailmaa. Saamme muistaa rukouksin ahtaalla olevia uskonsisariamme ja -veljiämme ja auttaa heitä, kun siihen avautuu mahdollisuus (13:3). Kun meitä pilkataan ja vainotaan uskomme tähden, ei heitetä pois rohkeuttamme, sillä se palkitaan kerran runsaasti ja saamme omaksemme sen, minkä Hän on luvannut (10:35).

Saamme valtakunnan, joka ei järky.

Nautittava sisäisesti

”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." (Hepr. 8:10)

Emme kykene omassa voimassamme noudattamaan Jumalan meille Sanassaan antamia käskyjä ja ohjeita. Uudessa liitossa Jumalan laki ei ole enää joukko ulkonaisia sääntöjä, vaan Hän on kirjoittanut lakinsa sydämiimme niin, että me kaikki, pienimmästä suurimpaan, tunnemme Hänet (8:11). Jumala vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen hyvän tarkoituksensa mukaisesti (Fil. 2:13). Pyhä Henki muistuttaa meitä Jeesuksen sanoista ja ohjaa omaatuntoamme Raamatun sanalla. Haluamme sydämestämme elää Jumalan tahdossa ja Hänen palvelemisensa on meille elämämme suurin ilo. 

Herra, uudista sydämemme.

Tätä aikaa varten

”Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten." (Ester 4:14) 

Esterin, josta oli tullut Persian kuningatar (2:17), kasvatti-isä Mordokai ei suostunut kumartamaan Hamania ja heittäytymään maahan hänen edessään. Tämä suututti Hamanin niin, että hän päätti surmauttaa ei ainoastaan Mordokaita vaan kaikki valtakunnassa asuvat juutalaiset (3:5-6). Kun Mordokai kuuli tästä, hän kehotti Esteriä menemään kuninkaan luokse ja anomaan armoa kansalleen (4:8). Esterin tulisi paljastaa sukujuurensa ja laittaa elämänsä likoon. Jumala oli asettanut hänet tuolle paikalle pelastaakseen kansansa. Kukaties Jumala on asettanut jokaisen meistäkin siihen paikkaan ja tehtävään, jossa me olemme, jotta Hänen hyvät suunnitelmansa voisivat toteutua meissä ja meidän kauttamme. Pyydetään Pyhää Henkeä johdattamaan meitä ja tuodaan rohkeasti Jumalan valtakunnan todellisuutta sinne, missä olemme ja toimimme.

Ole Jumalan suunnitelmassa.