Luota lupaukseen

”Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.” (Hepr. 3:19)

Israelilaiset eivät päässeet luvattuun maahan, koska he eivät uskoneet Jumalan varjelukseen ja kykyyn auttaa heitä maan haltuun ottamisessa. Kahdestatoista tiedustelijasta vain Joosua ja Kaaleb luottivat Jumalaan, mutta kymmenen muuta saivat epäuskossaan kansan pelkäämään ja kapinoimaan Jumalaa vastaan. Niinpä he joutuivat harhailemaan erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan ja vain Joosua ja Kaaleb saivat aikanaan astua luvattuun maahan (4. Moos. 13-14). Surullinen vaihtoehto loistavalle tulevaisuudelle, joka oli varattu koko kansaa varten. Luottamuksen puute ja epäusko esti saamasta kaikkein parhaimman. Uskotaan ja otetaan todesta Jumalan sanan lupaukset, vaikka elämämme olosuhteet puhuisivatkin päinvastaista. Usko on luja luottamus siihen, että Jumala voi.

Ei anneta minkään estää.

Mahdotonta?

”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” (Mark. 16:15)

Mahdotonta! Kaikkialle maailmaan! Kaikille luoduille! Et voi olla tosissasi! Usein ajattelemme evankeliumin julistamista ensin koko maailmalle, koko maalle tai koko kaupungille, jolloin Jeesuksen meille antama toimeksianto tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Mutta jos lähdemmekin liikkeelle voittamaan yhden henkilön kerrallaan Kristukselle, tehtävän mittasuhteet ovat realistisella tasolla. Ja siltikään me emme kykene työn suorittamiseen omassa voimassa ja viisaudessa. Me olemme onneksi saaneet Jumalalta voiman olla Kristuksen todistajia lähipiiristä aina maitten ääriin saakka (Apt. 1:8). Kaikkialle maailmaan alkaa oman kerrostalohuoneiston, rivi- tai omakotitalon oven ulkopuolelta. Naapurista. Ystävästä. Koulukaverista. Lähdetään liikkeelle Pyhän Hengen voimassa kohtaamaan ja rakastamaan ihmisiä yksi kerrallaan Jumalan valtakuntaan. 

Mahdollista!

Ajan merkkejä

”Milloin se kaikki tapahtuu? Kerro meille, mikä on merkkinä siitä, että sen toteutuminen on lähellä.” (Mark. 13:4)

Mikä on merkkinä lopun ajoista? Netti on pullollaan erilaisia sivustoja ja ryhmiä, jotka kuumeisesti tulkitsevat aikamme uutisia ja tapahtumia nähden kaikkialla merkkejä niin uudesta maailman järjestyksestä, illuminaatista, antikristuksesta kuin maailmanlopusta. Joka sukupolvessa on ollut aina niitä, jotka ovat ilmoittaneet tietävänsä varmuudella, koska Jeesus tulee takaisin. On tarjottu vuosilukuja ja päivämääriä. Ja kun kyseiset ajankohdat on ohitettu, tarjotaan selitys ja uusi ajankohta. Yksikään näistä arvauksista ei ole vielä osunut kohdalleen, koska Jeesus palaa tarkalleen Jumalan aikataulussa ja suunnitelmassa (2. Piet. 3:9). On toki hyvä seurata aikaa, jossa elämme, mutta Jeesuksen paluu ei jää keneltäkään huomaamatta, sillä Hän tulee pilvien keskellä suuressa voimassa ja kirkkaudessa (13:26). Ei siis anneta kaiken maailman arvuuttelijoiden pelotella tai johtaa meitä harhaan (2. Tess. 2:2-3). Käytetään meille annettu aika evankeliumin julistamiseen, jotta mahdollisimman moni voisi saada elävän uskon Jeesukseen.

Hän tulee takaisin!

Välipala-automaatti

”Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.” (Mark. 11:24)

Jeesus rohkaisee meitä rukoilemaan. Pyytämään mitä tahansa. Voimme rukoilla uskalluksella, koska meillä on rukouksia kuuleva Isä, joka voi tehdä jopa paljon enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella (Ef. 3:20). Mikä olisikaan mukavampaa kuin saada aivan kaikki, mitä ikinä osaamme pyytää ja vielä enemmän? Jumala ei ole kuitenkaan välipala-automaatti. Meidän rukouksemme ovat usein hyvin minäkeskeisiä ja pyyntöjämme ohjaavat itsekkäät tarpeemme ja halumme. Jaakob sanookin, ettemme saa, koska pyydämme väärässä tarkoituksessa kuluttaaksemme kaiken mielihaluissamme (Jaak. 4:3). Jeesuksen rukouksen keskiössä oli aina Isän tahdon tapahtuminen ja näin Hän opetti meitäkin rukoilemaan: Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa (Matt. 6:10). Me saamme rukoilla uskossa rohkeasti luottaen, että rukouksemme kuullaan. Jumalan tahdon tapahtuminen asioissamme on aina paras mahdollinen rukousvastaus.

Rukoillaan hengessä ja totuudessa.

Huuda riemusta

”Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton." (Ps. 98:1)

"Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.” (98:4-9) Herra on kaiken ylistyksemme arvoinen, sillä Hän on tehnyt, tekee ja tulee tekemään ihmeellisiä tekoja. Annetaan kaikki kunnia Jumalalle, joka voi. Julistetaan kaikille kaikkialla: Hän on voimallinen.

Kohota Herralle riemuhuuto!

Johdatusta etsimässä

”Pyydä Herraa, Jumalaasi, ilmoittamaan meille, mihin meidän on mentävä ja mitä meidän on tehtävä.” (Jer. 42:3)

Kansa johtajineen tuli pyytämään profeetta Jeremiaa kysymään Jumalalta neuvoa tulevaan. Jeremia lupasi rukoilla ja kysyjät totella, olipa Jumalan tahto mikä tahansa. Kymmenen päivän kuluttua Jeremialle tuli sana Herralta, jonka hän ilmoitti kysyjille lupauksen kera, että Jumala on heidän kanssaan ja pelastaa heidät. Jeremia näki, ettei vastaus ollut se, jota he odottivat, joten hän kysyi, aikovatko he hylätä Jumalan sanan ja olla tottelematta Häntä (42:4-21). Niin juuri he tekivät. Jeremian sanat kyseenalaistettiin, päälliköt ja kansa kieltäytyivät tottelemasta ja he toimivat lopulta vastoin Jumalan tahtoa (43:2-7). Meillä on kiusauksena vääntää ja selittää Raamattu monelle mutkalle, jos emme halua taipua noudattamaan sitä ja sen selviä ohjeita. Otetaan siis Sana kokonaan vastaan, annetaan sen tulla kohti ja ojennetaan elämäämme sen ohjeiden mukaan.

Raamattu on Jumalan sana.

Ilon aika

Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!" (Mark 1:3)

Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa maailmaan (Gal. 4:4). Tuona maailman historian täydellisesti muuttavana yönä enkelit kuuluttivat ilosanoman, joka kuuluu kaikille: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11) Kun Johannes Kastaja muutama kymmenen vuotta myöhemmin aloitti toimintansa, moni ajatteli hänen olevan profeettojen lupaama Messias. Johannes ei kuitenkaan ollut tuo seimeen syntynyt Vapahtaja, vaan pelkkä sanansaattaja, joka julisti: "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.” (1:7-8) Jeesus Kristus, Vapahtaja, asuu meissä Pyhän Henkensä kautta. Hän on Immanuel, Jumala kanssamme (Matt. 1:23).

Halleluja!

Ihan ajallaan

”Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi?" (2. Piet. 3:4)

Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava meidän, jotka odotamme Jumalan päivää ja joudutamme sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Meillä on hänen lupauksensa ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. Kun me tätä kaikkea odotamme, pyrkikäämme siihen, että Herra aikanaan voisi havaita meidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja meillä olisi rauha (3:10-14)

Herra ei vitkastele täyttäessään lupaustaan.

Loppu on lähellä

”Kaiken loppu on lähellä." (1. Piet. 4:7)

Loppu lähestyy. Sotia. Talouden romahdus. Maanjäristyksiä. Vainoja. Ilmastonmuutos. Luopumus. Jeesuksen paluu. Mitä tehdä? Hätääntyä? Lamaantua? Ei suinkaan. Pietari kehottaa olemaan ymmärtäväinen ja raitis, jotta voisimme rukoilla (4:7). Saamme ymmärtää, mitä aikaa elämme, mutta meidän ei pidä olla huolissamme, koska saamme rukoillen heittää kaikki murheemme - omat ja koko maailman - Hänen kannettavakseen. Hän pitää meistä huolen (5:7). Jumala itse myös varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa meidät (5:10). Vielä on aikaa rakastaa ja palvella lähimmäisiämme niillä armolahjoilla, jotka olemme saaneet ja sillä voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Hän tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta (4:8-11).

Rukoillaan ja tehdään työtä.

Ilosanoma

”Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu.” (1. Piet. 1:25)

Jumala on armossaan synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista (1:3). Meitä ei ole lunastettu isiltä perimästämme tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä (1:18-19). Jumala myös varjelee voimallaan meidät uskossa, niin että me saavutamme uskon päämäärän, sielujen pelastuksen (1:5, 9). Me saamme kerran perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna meille taivaissa (1:4). Pidetään sen tähden ajatuksemme kirkkaina ja pannaan täysi toivomme siihen armoon, joka annetaan meille Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä (1:13).

Mikä ilosanoma!

Mahdotonta

”Suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi sinä olet luonut taivaan ja maan. Mikään ei ole sinulle mahdotonta!" (Jer. 32:17)

Jeremia tiesi, ettei Jumalalle ole mikään mahdotonta. Hän on suuri ja väkevä. Hänen ajatuksensa ovat suuret. Hänen tekonsa ovat voimalliset (32:18-19). Mikään ei ole Hänelle mahdotonta. Ei mikään. Meidän on helppoa vastata Jeremian sanoin, kun meiltä kysytään, onko Jumalalle mikään mahdotonta. Mutta mitä vastaamme silloin, jos meiltä kysytään, onko Jumalan mahdotonta toimia meissä tai meidän elämämme kautta. Kovin helposti tekisi mieli sanoa, että löytyy moniakin syitä, mutta meidän mahdottomuutemme ei ole ongelma Hänelle. Jumala voi tehdä meissä vaikuttavalla voimallaan monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella (Ef. 3:20).

Mikään ei ole mahdotonta.

Jumalan avulla

”Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni." (Apt. 26:22)

Paavali tiesi, että ilman Jumalan apua hänen työnsä on mahdotonta. Kukaan meistä ei selviä vain omassa viisaudessaan ja voimassaan. Ei ainakaan Jumalan valtakunnan asioissa (Joh. 15:4-5). Jeesuksessa meillä on kuitenkin kaikki, mitä tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen, sillä tunnemmehan Hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan (2. Piet. 1:3). Saamme pyytää Häntä täyttämään meidät Pyhällä Hengellään (Ef. 5:18). Hän antaa meille kaiken voiman, viisauden ja kyvyn Kristuksen todistajana toimimiseen.

Jumalan avulla eteenpäin.

Tämän kaupungin Herra

”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt." (Jer. 29:7)

Jeesuksen omina meitä ei ole kutsuttu vetäytymään ympärillämme olevasta maailmasta, vaikka emme kuulukaan maailmaan (Joh. 17:16). Meitä ei ole kutsuttu myöskään mukautumaan ympärillämme olevan maailmaan ja sen arvoihin (Room. 12:1-2). Meidät on kutsuttu toimimaan paikkakuntamme parhaaksi ja rukoilemaan sen puolesta, sillä sen menestys on meidänkin menestyksemme (29:7). Ei siis pelkästään valiteta tai synkistellä, vaikka syitä ja aiheita olisikin, vaan siunataan. Suostutaan siihen, että Jumala saa vaikuttaa meissä sekä tahtomista että tekemistä hyvän tarkoituksensa mukaan. Pidetään ennen kaikkea esillä elämän sanaa Jeesuksesta Kristuksesta, sillä se on parasta, mitä jokainen ihminen tarvitsee (Fil. 2:13-16). 

Hän on tämän kaupungin Herra.

Normaalia elämää

”Poika vietiin elävänä kotiin, ja kaikki olivat iloissaan ja rohkealla mielin.” (Apt. 20:12)

Paavali puheen venähtäessä pikkutunneille Eutykos-niminen nuorukainen nukahti ja tippui kolmannen kerroksen ikkunasta maahan ja kuoli. Paavali meni alas, painautui häntä vasten, kietoi kädet hänen ympärilleen, totesi pojan olevan elossa, palasi yläkertaan ja keskusteli opetuslasten kanssa vielä pitkään (20:7-11). Hän ei tehnyt asiasta numeroa, sillä sehän oli vain normaalia Jumalan valtakunnan elämää. Tuota ihmettä olivat varmaan muiden mukana todistamassa myös Timoteus ja Trofimos (20:4). Timoteus, jota Paavali kehotti käyttämään viiniä vatsavaivojen vuoksi (1. Tim. 5:23) ja Trofimos, joka jätettiin sairastamaan Miletokseen (2. Tim. 4:20). Parantuminen ja ihmeet eivät olleet Paavalille joko-tai-vaihtoehto, vaan pikemminkin sekä-että. Hänelle ei ollut ongelmaa siinä, että toisinaan Jumala paransi ihmeen kautta (19:11-12) ja että toisinaan inhimilliset lääkintäkeinot ja lepo olivat tarpeen. Mitäpä, jos mekin voisimme ajatella samalla tavoin?

Meillä on ihmeitä tekevä Herra.

Ota itse selvää

”He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” (Apt. 17:11)

Beroian juutalaiset ovat meille hyvänä esimerkkinä. Heille ei riittänyt vakuudeksi pelkästään se, mitä Paavali ja Silas julistivat, vaan he tutkivat kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. Aivan liian moni ei lue Raamattua päivittäin. Oman Raamatun tutkiminen on korvattu niin Radio Dein ja TV7:n opettajilla, kristillisillä blogeilla ja sivustoilla kuin Facebookissa ja Youtubessa leviävillä mielipiteillä. Kaikkiin näihin mahtuu hyvää, Jumalan sanan mukaista opetusta, mutta myös kyseenalaisia, jopa epäraamatullisia ajatuksia. Valitettavan moni hyväksyy varauksetta kaiken, mitä he kuulevat tai lukevat ja valitettavan moni näkee harhaoppeja ja vaaroja kaikkialla. Ei sorruta äärimmäisyyksiin, vaan otetaan Sana vastaan ja tutkitaan itse, mitä Raamattu asioista sanoo. 

Raamattu on elämän ja opin ylin ohje.

Kapuloita rattaisiin

”Heidän puheensa johdosta suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon.” (Apt. 14:1)

Paavali ja Barnabas julistivat Ikonionissa Jeesusta Kristusta ja suuri joukko sai tulla uskoon. Kaikki eivät kuitenkaan iloinneet evankeliumin menestyksestä. Sellaiset juutalaiset, jotka eivät uskoneet evankeliumia, lietsoivat suuttumusta kaupunkilaisten keskuudessa. He myrkyttivät ihmisten mielet ja yllyttivät heitä vastustamaan Paavalia ja Barnabasta (14:2). Ilosanoma ei saanut kaikkia iloiseksi. Vastustus tuleekin usein suunnasta, josta sitä on odotettavissa. Joskus se tulee yllättäen suunnasta, jota ei ensimmäisenä ajattele. Omien joukosta. Kauhistellaan, että uskoontulo tapahtui väärällä tavalla, väärässä seurakunnassa tai väärän julistajan kautta. Uudestisyntymisen ihme ei saakaan meitä iloitsemaan yhdessä enkelien kanssa (Luuk. 15:10). Vastustuksesta huolimatta apostolit jatkoivat työtään, puhuivat rohkeasti, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta (14:3). 

Ei lannistuta!

Full HD näkyjä

”Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi.” (Apt. 12:9)

Pietari oli väkevä hengen mies. Joppessa ruokaa odottaessaan hän rukoili ja joutui hurmoksiin (10:10). Pohtiessaan saamaansa ilmestystä, Pyhä Henki antoi hänelle tarkat ja yksityiskohtaiset ohjeet, mitä tulisi tehdä (10:19-20). Kun Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin seurakunnan jäseniä kohtaan, hän vangitutti Pietarin (12:1-3). Jumala lähetti kuitenkin enkelin vapauttamaan Pietarin, joka oli unessa kahden sotilaan välissä. Kahleet putosivat, Pietari pukeutui ja seurasi enkeliä ulos vankilasta kaikkien vartijoiden ohi (12:6-10). Pietari ymmärsi vasta ulkona, että se, mitä tapahtui, oli totta (12:11). Kuinka realistiset ja voimakkaat mahtoivatkaan olla Pyhän Hengen Pietarille antamat näyt ja ilmestykset, kun hän luulee todellista tapahtumaa näyksi (12:9). Mahtaisiko hän tänä päivänä mahtua lainkaan oikeaoppisten kategoriaan, jos erehtyisi kertomaan kokemuksistaan? Sama Pyhä Henki, joka puhui Pietarille, toimii yhä edelleen, mutta onko meillä halua kuulla Häntä?

Puhu, Herra!

Kaikki ei ole kaupan

Mutta Pietari sanoi hänelle: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!" (Apt. 8:20)

Samarian pääkaupungissa asui Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta. Ihmiset olivat juosseet hänen perässään, koska hän oli hämmästyttänyt heitä noitatempuillaan. Tilanne muuttui, kun Filippos tuli julistamaan hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta ihmeiden ja tunnustekojen kera. Aidot Pyhän Hengen vaikuttamat ihmeet ja voimateot saivat monet, myös Simonin, hämmästyksestä suunniltaan ja kääntymään elävän Jumalan puoleen (8:5-13). Pietari ja Johannes lähetettiin kaupunkiin ja kun Simon näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Pyhän Hengen, hän halusi ostaa tuon voiman (8:17-19). Pietari nuhteli Simonia kovin sanoin ja kehotti häntä tekemään parannuksen (8:22-23). Jumalan anteeksiantamus ja Pyhän Hengen voima eivät ole kauppatavaraa, jota myydään tai ostetaan. Ne lahjoitetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen tähden.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Kokemusteologiaa

”Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte?" (Apt. 4:7)

Ramman parantaminen vei apostolit vastaamaan kysymykseen valtuutuksesta, jota oli kysytty myös Jeesukselta (Mark. 11:28). Millä voimalla ja kenen nimissä te toimitte? Tämä on varsin tarpeellinen kysymys edelleenkin, sillä ajassamme liikkuu monenlaisia toimijoita ja on aina hyvä varmistaa, mikä on toiminnan vaikutin ja lähde. Valitettavasti monelle kyselijälle ei riitä sama vastaus, jonka apostolit antoivat: ”Se tapahtui Jeesuksen Kristuksen nimessä." (4:10) Teemme aivan liian usein teologiaa kokemuksistamme, mutta aivan yhtä usein myös kokemuksen puutteesta. Arvioinnin perusteena ei olekaan enää Raamatun sanan opetus ja lupaukset, vaan henkilökohtaiset kokemuksemme. Tätä kokemustamme tukemaan poimimme sitten sopivia raamatunkohtia, vaikka syytämme juuri samanlaisesta valikoivasta Raamatun käytöstä niitä, jotka ovat mielestämme väärässä. Ojennetaan omaa elämäämme Jumalan sanan mukaan ja annetaan sen muokata ajatteluamme enemmän kuin kokemuksemme tai niiden puuttuminen (Ef. 4:23-24).

Pysy sanassa.

Ei hätäillä

”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet.” (Apt. 1:4)

Pitkänperjantain tappio oli vaihtunut ylösnousemuksen riemuun, jota seuranneiden neljänkymmenen päivän ajan Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ja puhui heille Jumalan valtakunnasta (1:3). Opetuslasten innon saattaa aistia ja olisi odottanut, että Jeesus olisi kehottanut heidän lähteä heti valloittamaan maailmaa. "Varatkaa Jerusalemin stadion, jakakaa kutsuja kaikille ja järjestäkää evankelioimiskokous." Sen sijaan he saivatkin kehotuksen odottaa Isän lupausta. Jeesus tiesi, ettei opetuslasten innostus ja persoonalliset kyvyt ja taidot pelkästään riitä annetun tehtävän suorittamiseen (Mark. 16:15). He tarvitsevat Pyhän Hengen, Puolustajan, joka on ja pysyy heissä (Joh. 14:17). Hän antaa voiman ja tekee sen, mihin he eivät itse pysty (1:8). Opetuslapset tottelivat, odottivat ja muuttivat maailman. 

Maltammeko me odottaa?

Sijaistoimintoja

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19)

Menkää siis ja rakentakaa valtavan suuria kirkkorakennuksia kuvastamaan Jumalan suuruutta. Menkää siis ja laatikaa hienot kaavat, jotka yrittävät välittää Jumalan rakkautta. Menkää siis ja muotoilkaa opillisesti puhtaat ja steriilit käsitteet selittämään uskoanne. Menkää siis ja laatikaa byrokratia, jonka pyörittämisessä saatte aikanne kulumaan. Olemmeko onnistuneet rakentamaan Jeesuksen meille antaman lähetyskäskyn ympärille toimintaa ja toimintoja, jotka vievät meitä sivuun opetuslasten tekemisestä? Opetuslasten, jotka elävät läheisessä suhteessa Jeesukseen kasvaen Sanan ja Hengen vaikutuksesta Hänen kaltaisuuteensa. Opetuslasten, jotka noudattavat kaikkea, mitä Jeesus käski noudattaa ja elävät sen mukaan rakastaen, palvellen, parantaen ja julistaen. Opetuslasten, jotka tekevät opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia. Kaikki kansat eivät ole vielä Jeesuksen opetuslapsia, joten palataan alkuperäiseen tehtävään.

Työmme on kesken.

Äkkiherätys

”Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.” (Matt. 25:5)

Jeesus kertoi vertauksen kymmenestä morsiusneidosta, jotka lähtivät sulhasta vastaan. Sulhasen viipyessä he nukahtivat ja havahtuivat vasta, kun kuulivat huudon: "Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!"  Morsiusneidot heräsivät ja alkoivat laittaa lamppujansa kuntoon, jolloin tyhmät huomasivat, ettei heillä ole öljyä. Heidän ollessaan ostoksilla sulhanen tuli, joten he jäivät oven ulkopuolelle, eivätkä päässeet mukaan hääjuhlaan (25:1-12). Jeesus kehottaa meitä valvomaan, sillä emme tiedä Hänen paluunsa päivää emmekä hetkeä (25:13). Vertaus osoittaa, että jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa sielunsa tilasta. Jeesuksen paluu tapahtuu yllättäen, joten viimeisen minuutin varaan ei voi laskea (1. Tess. 5:2-3). Meillä on vain tämä hetki. Käännytään sen tähden Jumalan puoleen, pyydetään syntejämme anteeksi ja annetaan elämämme Jeesukselle?

Onhan sinulla öljyä?

Voi teitä!

”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät." (Matt. 23:13)

Jeesus nuhteli kovin sanoin aikansa ammattiuskovia siitä, että he asettivat ehtoja Jumalan valtakuntaan pääsemiselle ja mukana olemiselle. Sama ongelma vaivaa paikoitellen edelleen. Etenkin sosiaalisen median parista löytyy oikean uskon ja sen harjoittamisen määrittelijöitä. Väärin tulkittu. Väärin julistettu. Väärin parannettu. Väärin uskottu. Ei pidä nostaa käsiä. Ei pidä käyttää armolahjoja. Ei saa innostua liikaa. Koska minä en jaksa innostua, ei muidenkaan pidä. Minä tiedän. Minä olen kaiken mittari. Minä! Ettemme vain sulkisi käytöksellämme taivasten valtakunnan ovea jonkun edestä? 

Voi meitä!

Kädet taskussa

”Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?" (Matt. 20:6)

Jumala kutsuu ylitsevuotavassa armossaan seuraamaan Jeesusta ja palvelemaan Häntä. Joku on saanut armon tulla uskoon jo vuosikymmeniä sitten ja joku viikko sitten. Jokaista, joka turvaa Jeesukseen syntiensä sovittajana odottaa perintöosa Kristuksen kanssa, riippumatta siitä, kuinka pitkään olemme olleet tällä tiellä. Jumalan lapsi on perillinen (Room. 8:17). Meidän tehtävänä ei ole määritellä, kuka on kelvollinen saamaan armon osakseen ja kuka ei. Meidät on kutsuttu Jumalan työhön viemään eteenpäin ihmeellistä sanomaa Jumalan armosta, joka on Jeesuksen tähden tarjolla jokaiselle, joka uskoo Häneen (Room. 3:22-25). Meidän ei ole tarkoitus jäädä seisoskelemaan tai istuskelemaan toimettomina, vaan olemaan Kristuksen todistajat siellä, missä elämme ja olemme, jotta mahdollisimman moni saisi pelastuksen armon.

Tartutaan toimeen!

Sinapinsiemeniä

”Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta." (Matt. 17:20)

Opetuslapset eivät olleet kyenneet ajamaan pahaa henkeä kuunvaihetautisesta pojasta (17:14-16). Kun he olivat myöhemmin keskenään, opetuslapset kysyivät Jeesukselta syytä epäonnistumiseensa. Jeesus sanoi, että heillä oli liian vähän uskoa. Kuinkahan vähän sitä oli, jos kerran pienen sinapinsiemenen verran riittäisi siirtämään vuoria (17:19-20)? Oliko haasteellinen tilanne pelottanut heitä? Oliko väkijoukko lisännyt suorituspainetta? Oliko tullut näyttämisen tarvetta? Olivatko he erehtyneet toimimaan omassa voimassaan, sen sijaan että olisivat toimineet uskossa? Olisiko yksinkertainen käsky "Lähde, Jeesuksen nimessä!" riittänyt? Pienikin usko riittää, kun meillä on suuri Jeesus.

Herra, lisää uskoamme.

Tätä aikaa varten

”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut.” (Jer. 1:5)

Jumala tunsi Jeremian jo ennen syntymää, sillä olihan Hän muovannut Jeremian jo äidin kohdussa. Jumalan kutsuessa häntä työhönsä Jeremia koki olevansa liian nuori. Niinpä hän sai kuulla: "Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.” (1:6-7) Eikö olekin helppoa keksiä syitä, miksi olisi kelpaamaton Jumalan työhön? Liian nuori. Liian vanha. Liian pitkä. Liian lyhyt. En osaa. En ehdi. En jaksa. En uskalla. En tiedä tarpeeksi. Jumala on muovannut meidät juuri tätä aikaa varten ja Hän tuntee meidät, sillä Hän on valinnut myös meidät kantamaan hedelmää (Joh. 15:16). Menemään sinne, minne Hän meidät lähettää. Puhumaan sitä, mitä Hän käskee meidän puhua. Tekemään tekoja, joita tekemään Hän on meidät tarkoittanut (Ef. 2:10).

Olet valittu.

Ihmispelkoa

”Älkää siis pelätkö ihmisiä.” (Matt. 10:26) 

Jeesus ei luvannut, että todistajan tehtävämme olisi aina helppoa. Meidät on lähetetty kuin lampaat susien keskellä ja Jeesuksen nimen tähden meitä voidaan tulla myös vihaamaan. Voimme joutua uskosta puhumisen tähden oikeuteen, hallintoelimien ja päättäjien eteen. Uskosta voi tulla myös perheitä ja sukuja jakava asia (10:16-22). Mutta niin kuin Jeesusta vainottiin, tullaan meitä vainoamaan (Joh. 15:20). Opetuslapsi ei ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä (10:24). Mahdollisista vaikeuksista huolimatta meidän ei tarvitse pelätä ihmisiä, vaan saamme rohkeasti tunnustautua Jeesuksen omiksi (10:32). Meistä pidetään huolta ja meille on annettu Puolustaja, Pyhä Henki, joka auttaa meitä kaikessa. Julistetaan siis rohkeasti aina ja kaikkialla, että taivasten valtakunta on tullut lähelle (10:6-8)

Ei pelätä.

Vapaita paikkoja tarjolla

”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän.” (Matt. 9:37)

Nähdessään väkijoukot, jotka seurasivat Häntä, Jeesuksen valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä (9:36). Hän näki, että satoa oli, muttei sadonkorjaajia. Siksi Jeesus kehotti pyytämään Jumalalta lisää työmiehiä elonkorjuuseen (9:38). Hän tuntee samaa sääliä yhä tänäänkin nähdessään ihmisjoukot kaduilla ja toreilla, ostoskeskuksissa ja automarketeissa. Satoa on ja monet ihmiset olisivat valmiit antamaan elämänsä Jeesukselle, jos vain joku kertoisi heille, kuinka se tapahtuu. Ihmiset kaduillamme ovat paljon halukkaampia kuulemaan evankeliumin Jeesuksesta kuin me uskovat olemme halukkaat kertomaan. Ihmiset ostoskeskuksissa ovat paljon valmiimpia ottamaan vastaan rukousta kuin me uskovat olemme valmiit tarjoamaan sitä heille. Mitäpä jos rukoilisimme lisää työmiehiä ja olisimme itse valmiit olemaan yksi heistä.

Tässä olen. Lähetä minut.

Yli vai ali

”Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.” (Matt. 4:23 )

Kun Jeesus aloitti toimintansa kasteen (3:13-17) ja kiusausten jälkeen (4:1-11), Hän julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta täynnä Hengen voimaa (Luuk. 4:14). Julistus ei jäänyt vain sanojen varaan, vaan Hän osoitti julistamansa valtakunnan todellisuuden parantaen kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Miksi meidän on niin paljon helpompaa uskoa syntien anteeksiantamukseen ja iankaikkiseen elämään kuin uskoa, että meidän tulee elää samalla tavalla kuin Jeesus eli (1. Joh. 2:6)? Miksi meidän on niin paljon helpompaa innostua Matteuksen kirjaaman lähetyskäskyn kastamisesta ja opettamisesta (Matt. 28:19-20) kuin Markuksen kirjaaman lähetyskäskyn lupaamista tunnusmerkeistä, jotka seuraavat uskovaa (Mark. 16:15-18)? Miksi meidän on niin paljon helpompaa nimittää ylihengellisiksi niitä, jotka haluavat elää Jeesuksen esimerkkiä seuraten kuin tunnustaa, että syyllistymme usein alihengellisyyteen kangistuessamme riskittömiin perinteisiin? 

Niin miksi?

Vaikea päätös

”Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.” (Matt. 1:24)

Joosef, joka oli lakia kunnioittava mies, oli vaikean päätöksen edessä huomattuaan kihlattunsa olevan raskaana. Joosefilla oli mielessään kaksi vaihtoehtoa: luovuttaa Maria kivitettäväksi tai purkaa kihlaus kaikessa hiljaisuudessa. Jumala kuitenkin osoitti, että on kolmaskin vaihtoehto. Joosefille ilmestyi unessa Herran enkeli, joka kehotti Joosefia menemään Marian kanssa naimisiin (1:18-21). Moni muu olisi varmaan toiminut toisin, mutta Joosef päätti totella Jumalaa mahdollisesta pilkasta ja heihin kohdistuvista syytöksistä huolimatta. Joosef teki sen, minkä tiesi olevan Jumalan tahto. Olemme usein tilanteissa, joissa haluamme välttää toimimasta uskomme mukaan, koska mietimme liikaa sitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat. Mutta ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä (Apt. 5:29)

Toimitaan oikein.

Rekisterimerkintä

”Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.” (Ilm. 20:15)

Millaisista paikoista nimesi löytyy? Henkilötietorekisteristä? Oppilaitoksen tai ammattialan matrikkelista? Pankin asuntolainapaperista? Takuukuitista? Kauppojen bonusjärjestelmistä? Rekisteriotteesta? Poliisin rikosrekisteristä? Linkedinistä? Facebookista? Instagrammista? Pinterestistä? Twitteristä? Googlesta varmaankin? On yksi kirja, josta oman nimen löytyminen on tärkeää. Löytyykö nimesi elämän kirjasta? Jos tiedät, ettei sitä löydy sieltä tai et ole varma asiasta, voit pyytää Jumalaa kirjoittamaan sen sinne. Voit rukoilla: "Jeesus. Kiitos, että kuolit minun syntieni tähden. Anna kaikki syntini anteeksi. Tule nyt sydämeeni ja ole Herrani ja Vapahtajani. Täytä minut Pyhällä Hengelläsi ja opeta minua seuraamaan sinua."

Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa.

Hukkainvestointi

”Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?" (Jes. 55:2)

Moni käyttää koko elämänsä ja kaiken energiansa edetäkseen urallaan ja saadakseen parempaa palkkaa, jotta voisi hankkia yhä enemmän tavaraa ympärilleen. Uudet hankinnat saattavat tuottaa hetken iloa, mutta pian ne menettävät hohtonsa. Uusi puhelin hidastuu päivityksen myötä. Uuden television terävä kuva ei tee uusinnoista parempia. Uuden auton tuoksu katoaa. Voimme kerätä ympärillemme kaikenlaista tavaraa, mutta mikään ajallinen ja katoava ei lopulta tyydytä sydämemme kaipausta. Monelta puuttuu elämästään tärkein ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisäinen tunteminen. Jumala kutsuu kaikkia janoisia elävän veden ääreen tyydyttämään janonsa (55:1). Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä (Ilm. 22:17).

Missä on aarteesi?

Kuka olisi uskonut?

”Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?” (Jes. 53:1)

Kuka olisi uskonut, että Jumala pelastaisi maailman nöyrän ja kärsivän palvelijan kautta. Ajatus on aivan käsittämätön inhimillisestä näkökulmasta, joka haluaisi nähdä voitokkaan kuninkaan kaikessa loistossaan. Jeesus tuli nöyränä ja koki monien halveksunnan ja torjunnan. Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme ja kärsi meidän rikkomustemme tähden, jotta meillä olisi rauha. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet (53:2-6). Puhe Jeesuksen rististä on meille, jotka pelastumme, Jumalan voima, mutta se on edelleen monien mielestä käsittämätöntä (1. Kor. 1:18). Joudumme usein pohtimaan, kuka uskoo meidän sanomamme. Ei anneta periksi. Julistetaan Jeesusta Kristusta Pyhän Hengen voimassa ja jätetään vastuu tuloksista Jumalalle.

Moni tulee vielä uskomaan.

Tiedämme tärkeimmän

”Sulje sinetillä se, mitä seitsemän ukkosta puhuivat, älä kirjoita sitä muistiin." (Ilm. 10:4)

Halki historian ihmisiä on kiinnostanut tulevat tapahtumat ja Jumala on profeettojensa kautta ilmoittanut meille tulevia. Johannes kuuli ukkosten puhuvan ja alkoi kirjoittamaan kuulemaansa, kunnes häntä kiellettiin tekemästä niin (10:3-4). Kaikkea kuultua ja nähtyä ei tullut kirjoittaa muistiin. Samaan sai tyytyä profeetta Daniel, joka ei kyennyt ymmärtämään, kuinka kaikki päättyy (Dan. 12:8-9). Me emme saa täällä vastauksia kaikkiin kysymyksiimme. Opetuslapset olivat kiinnostuneet kaiken lopusta, mutta hekin joutuivat tyytymään siihen, että yksin Isä tietää päivän ja hetken (Mark. 13:32). Jumala on ilmoittanut meille kaiken tarvittavan, jotta voimme elää elämämme Hänen yhteydessään. Voimme valmistautua tulevaan parhaiten, ei arvailemalla ja ennustelemalla Jeesuksen tulemisen hetkeä, vaan antamalla elämämme Hänen käyttöönsä. Käytetään aikaamme kertomalla mahdollisimman monelle evankeliumin Jeesuksesta niin lähellä kuin kaukana.

Tiedämme tärkeimmän.

Tärkeintä elämässä

”Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.” (Ps. 73:2)

Kyse ei ollut hiekoituksen puutteesta talvikelillä, vaan kateudesta, joka oli hiipinyt huomaamatta Asafin sydämeen. Kun hän katsoi ympärillään elävien, Jumalasta piittaamattomien, ihmisten elämää, hän kadehti heidän menestystään. He näyttivät olevan aina elinvoimaisia ja terveitä, eikä heidän tarvinnut raataa toisten tavoin (73:3-5). Tämä sai Asafin pohtimaan, oliko hän pitänyt turhaan sydämensä puhtaana (73:13). Asafin tavoin meillä on kiusaus ajatella, että Jumalan omina meille kuuluisi helppo elämä ilman murheita ja vaivannäköä ja ellei näin ole, voimme katkeroitua (73:21). Asafille kuitenkin kirkastui, mikä on tärkeintä elämässä. Jumala johdattaa häntä tahtonsa mukaan ja nostaa hänet viimein kunniaan. Häntä odottaa iankaikkinen elämä ja hän saa olla aina Jumalan luona (73:23-26). Se on paljon enemmän kuin mikään ajallinen.

Onnemme on olla lähellä Jumalaa.

Tilipäivä

”Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta!” (Ilm. 6:16)

Johannes näki voimallisen näyn siitä, kuinka kaikki, niin pienet kuin suuret, rikkaat ja köyhät, kauhuissaan toivovat vuorten kaatuvan päälleen, jotta he välttäisivät Kaikkivaltiaan katseen (6:15-16). Kerran koittaa tilinteon hetki niille, jotka ovat halveksuneet Jumalan hyvyyttä ja kärsivällisyyttä eivätkä ole suostuneet kääntymään. He ovat hylänneet Jumalan armon ja torjuneet epäuskossaan Jeesuksen valmistaman pelastuksen ja ovat näin kartuttaneet vihaa Jumalan oikeudenmukaisen tuomion päivään (Room. 2:4-6). Kuka voi sen kestää (6:17)? Me, jotka olemme turvanneet Jeesukseen syntiemme sovittajana. Meille Jumalan Karitsa on Vapahtaja. Oletko Jeesuksen oma? Jos olet, sinulla ei ole mitään pelättävää nyt eikä tulevana tuomion päivänä. Ellet vielä ole, käänny teiltäsi ja anna elämäsi Jeesukselle.

Hän on turvamme. 

Se, joka voittaa

”Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi.” (Ilm. 3:11)

Se, joka voittaa, saa syödä elämän puusta (2:7). Se, joka voittaa, ei koe toista kuolemaa (2:11). Se, joka voittaa, saa valkoisen kiven, johon on kirjoitettu uusi nimi (2:17). Se, joka voittaa ja noudattaa loppuun asti Herran tahtoa, saa hallita kansoja (2:26). Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet eikä hänen nimeään pyyhitä elämän kirjasta (3:5). Se, joka voittaa, saa istua Jeesuksen kanssa valtaistuimella (3:21). Pannaan siis pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juostaan sinnikkäästi loppuun kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään (Hebr. 12:1-2). 

Juostaan niin, että voitamme palkinnon.

Kaikkea hyvää

”Rakas ystävä, toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve; sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää.” (3. Joh. 1:2)

Olipa kyseessä sitten henkilökohtaisen kirjeen kohtelias aloitus tai syvempi Jumalan siunauksen toivotus, niin Johannes osoittaa olevansa kiinnostunut Gaiuksen fyysisestä ja hengellisestä hyvinvoinnista ja toivoo, että kaikki on parhain päin. Hän tietää, että hyvinvointi ja terveys eivät ole merkityksettömiä asioita, sillä olemmehan me ihmisenä Jumalan luoma hengen, sielun ja ruumiin muodostama kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tärkeintä on kuitenkin, että meille kuuluu hyvää sisäisesti. Kun Jeesus Kristus saa olla meidän Herramme, meille käy loppujen lopuksi hyvin, sillä me saavutamme uskon päämäärän, sielujen pelastuksen (1. Piet. 1:9). Sitä odottaessamme toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve.

Kaikkea hyvää.

Musertavat taakat

”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä." (Jes. 40:27)

Elämän vaikeuksien ja ahdistusten keskellä saattaa joskus ajatella, ettei Jumala välitä. Hänellä on kaikki valta ja Hän ei ole koskaan liian kiireinen tai väsynyt auttaakseen meitä. Kun elämän vaikeudet tuntuvat musertavan meidät alleen, niin muistetaan, että saamme pyytää Jumalaa auttamaan ja antamaan uutta voimaa. "Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (40:28-31)

Odota Herraa!

Pimeää valoa

”Joka väittää olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä.” (1. Joh. 2:9)

On äärimmäisen helppoa sortua vihaamaan uskonveljeä tai -sisarta. Sosiaalinen media etenkin avaa valtaväylän käydä milloin mitäkin taistelua Jumalan perheen jäseniä kohtaan. Monia mielipiteitä ja kommentteja lukiessa rivien välistä ja joskus riveilläkin huokuu viha toisia kohtaan. Jos olemme eri mieltä joistain asioista tai tavoissa, voimme silti kohdella heitä ja puhua heistä hyvien tapojen mukaisesti. Jos näemme toisissa jotain huomautettavaa, se olisi parempi tehdä kasvotusten asianosaisen kanssa kuin sosiaalisessa mediassa peukkuja odottaen. Opetellaan siunaamaan (1. Piet. 3:9), rakastamaan (Joh. 15:12) ja kantamaan toistemme taakkoja (Gal. 6:2). Vaelletaan valossa ja tutkitaan ennen kaikkea omia tekojamme ja asenteitamme (Gal. 6:4).

Rakastetaan toisiamme Kristuksessa.

Kuningas vai keisari

Pilatus sanoi heille: "Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne"» Mutta ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari." (Joh. 19:15)

Pilatus ei löytänyt syytä Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ja kysyi, että pitäisikö hänen ristiinnaulita heidän kuninkaansa. Ylipapit vastasivat kysymykseen: "Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari." (19:14-15) Valitettavan moni kristitty ei kaipaa elämäänsä Kuningasta. Meille kyllä kelpaa taivaspaikka, mutta emme ole valmiit suostumaan Hänen hallintavaltaansa elämässämme. Haluamme pitää langat käsissämme sen sijaan, että antaisimme koko elämämme Jeesukselle (Room. 12:1-2). Sanomme kyllä, että Jeesus on elämämme Herra, mutta elämämme valinnat osoittavat asian todellisen tilan. Raha, omaisuus, ura, turvallisuus, leimautumisen pelko, ystävät, oikeassa olemisen tarve ja itseriittoisuus voivat olla meidän "keisareitamme", jotka saavat meidät torjumaan Kuninkaamme. Jeesus ristiinnaulittiin meidän tähtemme ja saamme tulla langenneina ja selkämme kääntäneinä Hänen luokseen. Hän armahtaa ja tahtoo olla yhä uudelleen Herramme ja Kuninkaamme.

Saako Hän?

Tutisevat polvet

”Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet." (Jes. 35:3)

Me olemme maailmassa monesti ahtaalla, mutta meillä ei ole syytä epätoivoon, sillä Jeesus on voittanut maailman (Joh. 16:33). Saamme rohkaista toinen toistamme ja niitä, jotka sydämessään hätäilevät olemaan lujat ja pelottomat (35:4). Meillä ei ole pienintäkään syytä voivotella ja jäädä lamaantuneena paikoillemme. Emme ole yksin. Meille on annettu Puolustaja, Totuuden Henki, joka johdattaa meitä ja antaa meille voiman Kristuksen todistajana olemiseen (Joh. 16:13-14). Saamme voimistaa kätemme ja vahvistaa jalkamme ja astua rohkeasti omalla paikallamme siihen kutsuun ja tehtävään, joka meille on annettu. Todistetaan Jeesuksesta sanoin, teoin, ihmein ja tunnusmerkein. Pyhän Hengen voimassa. 

Vahvistu Herrassa.

Etkö tunne minua?

”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” (Joh. 14:8)

Filippus pyysi saada nähdä Jumalan. Jeesus sanoi hänelle: "Etkö sinä tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." Filippus ei ollut vielä täysin ymmärtänyt sitä, kuka Jeesus oli. Isä oli Hänessä ja Hänen sanansa ja tekonsa olivat Jumalan tekoja (14:9-10). Jeesus tuli osoittamaan meille, millainen Isä meillä on. Eikä pelkästään osoittamaan sitä, vaan Hän on ainoa tie Jumalan yhteyteen. Jos me tunnemme Jeesuksen, me opimme tuntemaan myös Jumalan (14:6-7). 

Tunne Jumala ja tee Hänet tunnetuksi.

Kuka sanoo tahdon

”Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Mutta te ette tahdo." (Jes. 30:15)

Jumala nuhteli profeettansa kautta ankarin sanoin kansaansa, koska he olivat vilpillisiä eivätkä halunneet kuulla Herran lakia. Niitä, joiden olisi tullut julistaa Jumalan totuutta, pyydettiin puhumaan vain sellaista, mitä oli mieluista kuulla. He eivät pelkästään poikenneet suoralta tieltä, vaan he halusivat toimittaa pois näkyvistä kaiken Jumalaan viittaavan (30:9-11). Varsin tuttua eikö totta? Tietyt tahot haluavat vapauttaa yhteiskuntamme ja kirkkomme turhasta painolastista - luottamuksesta Jumalan sanaan ja elämän ojentamisesta sen mukaan. Siitä ei seuraa hyvää (30:12-13). Jumala kehotti armossaan kansaansa kääntymään ja luottamaan Häneen, vaikka tiesi, etteivät he tahdo. Sama kehotus parannukseen kuuluu meille yksilöinä ja kansakuntana.

Tahdommeko me?

Paperijumala

”Minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa." (Jes. 29:14)

Herra lupasi tehdä ihmetekoja, koska kansa väitti olevansa lähellä Jumalaa, vaikkeivät olleet. He lähestyivät Jumalaa vain suullaan ja kunnioittivat Häntä vain huulillaan, koska heidän sydämensä oli vetäytynyt kauas Jumalasta ja koska suhde oli vaihtunut opittujen ihmiskäskyjen noudattamiseen (29:13). Uskonto muotoineen oli korvannut elävän ja todellisen suhteen. Onko meille päässyt käymään mahdollisesti samoin, että olemme korvanneet elävän, toimivan, voimallisen ja henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen, paperinmakuisilla liturgioilla ja kaavoilla, joita on helppo toistaa huulillaan, vaikka sydän ei olisikaan mukana? Voiko olla, että Jumala jääkin henkilökohtaisella tasolla kohtaamatta hienoista periaatteista huolimatta? Haluaisiko Pyhä Henki luoda keskellemme uutta?

Herra, tee hämmästyttäviä tekoja - uudista meidät.

Jumalan tekoja

He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?" (Joh. 6:28)

Moni vilpitön etsijä kysyy ja pohtii, mitä Jumala odottaa hänen tekevän. Maailman uskonnot ovat pohjimmiltaan ihmiskunnan yrityksiä vastata tähän kysymykseen. Ja yritykseksi ne jäävätkin, sillä emme voi miellyttää Jumalaa sillä, mitä teemme, vaan sillä, keneen me uskomme. Jeesus vastasi kyselijöille: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko." (6:29) Se on Jumalan teko, että uskomme Jeesukseen, sillä Hän on Messias, elävän Jumalan Poika (Matt. 16:16). Ei mikään uskonto, ei mitkään omat yritykset eikä kukaan muu voi pelastaa meitä kuin Hän (Apt. 4:12). Uskotaan siis Jeesukseen.

Se on Jumalan teko.

Heijastelua

”Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.” (Joh. 1:8)

"Mä tahtoisin vain olla kuin kuu, josta ikuinen valo heijastuu. Vain yksi on aurinko todellinen, joka poistaa varjot yön pimeyden." (MGtH) Johannes Kastaja tuli todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat Häneen, Jeesukseen (1:7). Hän ei itse ollut valo, mutta hän todisti siitä. Moni haluaa paistatella julkisuuden ja ihmisten huomion valokeilassa - hengellisessäkin palvelutyössä. Minä. Minun julistukseni. Minun palvelutyöni. Minun järjestöni. Minun seurakuntani. Minä. Minä. Minä. Saamme toki iloita ja meidän tuleekin iloita siitä, että saamme olla Jumalan käytössä, sillä olemmehan Hänen työtovereitaan. Muistetaan, että me olemme kutsumassa ihmisiä seuraamaan Jeesusta, ei itseämme, vaikka saammekin olla esimerkkinä Jumalan mielen mukaisesta elämästä. Kristus meissä on kirkkauden toivo (Kol. 1:27). Hänen on tultava suuremmaksi, meidän pienemmäksi (3:30).

Todistetaan Jeesuksesta.

Varma juttu

"Tämä sana on varma." (Tiit. 3:8)

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme (3:4-7). 

Tämä sana on varma.

Vainon kohteena

”Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina.” (2. Tim. 3:12 )

Jokainen, joka haluaa olla kuuliainen Jumalalle ja elää Jeesukselle Kristukselle, tulee kohtaamaan vainoa. Parhaillaan moni uskonveljemme ja -sisaremme joutuu kärsimään ja jopa kuolemaan uskonsa tähden Kristukseen. Ei ole mitenkään tavatonta, että meitäkin ymmärretään väärin, kritisoidaan, syytellään, naureskellaan tai pilkataan uskomme ja uskonelämämme tähden. Jeesus sanoi, että jos Häntä on vainottu, tullaan Hänen seuraajiansakin vainoamaan, sillä palvelija ei ole Herraansa suurempi (Joh. 15:20). Kun koemme tai tulemme kohtaamaan vainoa eri tavoin ja eri muodoissa, ei anneta periksi. Paavali oli vainojenkin keskellä osoittanut Jeesuksen opetuslapselle ominaista uskoa, elämäntapaa, pyrkimystä, kärsivällisyyttä ja rakkautta (3:10-11). Eletään siis aina ja kaikkialla Hengen voimassa uskoamme häpeämättä.

Eletään hurskaasti.

Kertolaskuperiaate

”Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.” (2. Tim. 2:2)

Lähetystehtävämme olisi saatettu viedä jo päätökseen, jos olisimme noudattaneet Paavalin antamaa ohjetta: Kerro evankeliumi jollekin ja opeta häntä kertomaan se edelleen. Meitä ei ole kutsuttu tekemään käännynnäisiä tai kouluttamaan kirkon penkissä istujia. Meidät on kutsuttu tekemään opetuslapsia, jotka tekevät opetuslapsia (Matt. 28:19-20). Opetuslapseus on paljon enemmän kuin kadunkulmassa tai tilaisuudessa lausuttu syntisen rukous, sillä työmme ei pääty rukoukseen, vaan se vasta alkaa siitä. Uutta uskovaa tulee opettaa, tukea ja varustaa, kunnes hän on itse valmis tekemään opetuslapsia. Mitä tapahtuisikaan, jos jokainen yksittäinen uskova toimisi tällä tavoin?

Tehdään opetuslapsia.

Valvo itseäsi

”Valvo itseäsi ja opetustasi." (1. Tim. 4:16)

Paavali antoi tärkeitä ohjeita nuorelle Timoteukselle, joka oli asetettu profetian ja kätten päälle panemisen kautta tehtäväänsä (1:18; 4:14). Hänen tuli valvoa itseään ja opetustaan ja harjoittaa itseään oikeaan uskoon. On helppo lipsua Jumalan sanasta, jollei itse elä siitä. Raamatullinen oppi ja oikea opetus vahvistaa myös sen opettajaa, joka itse noudattaa ja harjoittaa sitä (4:6-7). Meidän tulee valvoa sitä, mihin me uskomme, sillä jos menemme yli tai ali sen, mitä on kirjoitettu, voimme päätyä ties minne synnin tai harhaopin pauloihin. Saamme kasvaa sanan tuntemisessa ja vaelluksessa, jotta voisimme olla hyvänä esimerkkinä toisille niin puheissa, elämäntavoissa, rakkaudessa, uskossa kuin puhtaudessakin (4:11-12). Kun toimimme tällä tavoin, pelastamme sekä itsemme että ne, jotka kuulevat meitä (4:16).

Ei aivan pieni vastuu.

Tiukat kriteerit

”Joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.” (1. Tim. 3:1)

Seurakunnan kaitsijalle eli sen paimenelle, valvojalle, piispalle tai miten nyt alkukielen sanan haluammekaan kääntää, asetetaan kovat kriteerit. Usein poimimme listasta vain yhden ominaisuuden ja ajattelemme sen riittävän. Mutta riittääkö se? Sanan mukaan hänen tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen, lempeä, sopuisa ja taitava opettamaan. Hän ei saa olla vastakääntynyt, juomiseen taipuvainen, väkivaltainen tai rahanahne. Hänen on nautittava ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus, sillä jos hän ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta (3:2-7). Pitäisikö meidän huomioida henkilövalinnoissa enemmän Jumalan asettamia ominaisuuksia kuin muodollista koulutusta?

Löytyisikö kelvollisia ehdokkaita?

Arvolliset

”Sen tähden me rukoilemme aina teidän puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä saamanne kutsun arvoisina." (2. Tess. 1:11)

Jumala pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät (Tiit. 3:5). Olemme syntyneet uuteen elämään, olemme saaneet uuden identiteetin ja meidän on tarkoitus muuttua kohti Kristuksen kaltaisuutta (Room. 8:29). Ollaksemme saamamme kutsun arvoiset meidän tulee toimia Jumalan tahdon mukaan. Jumala auttaa meitä tässä elämänpituisessa prosessissa, joka tulee täydelliseksi, kun näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin (1. Joh. 3:2). Hän vahvistaa voimallaan meidän haluamme hyvään ja saattaa päätökseen teot, jotka todistavat uskostamme. Näin saamme kaikessa kirkastaa Jeesuksen nimeä ja Hän kirkastaa meidät (1:11-12).

Eletään kutsumme arvoisesti.

Synnillistä vai pyhää

”Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää.” (1. Tess. 4:7)

Paavali tarttuu tärkeään teemaan muistuttaessaan Jeesukseen uskovia seksuaalisesta puhtaudesta, jota ei suuresti arvostettu Rooman valtakunnassa. Hän kehottaa kavahtamaan siveettömyyttä ja pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa (4:3-5). Tämä on tärkeä muistutus myös tänään, kun televisio ja netti on pullollaan seksuaalisia kiusauksia. Jumala, joka on luonut seksin, on asettanut turvalliset ja hyvät rajat seksuaalisuuden harjoittamiseen. Yksi mies, yksi nainen ja heidän välinen avioliitto. Pitäytymällä Jumalan antamissa hyvissä rajoissa, me emme pilaa suhdetta itseemme, toisiimme ja Jumalaan. Meidät on kutsuttu elämään pyhää elämää, olemaan Jumalalle mieleen ja pyrkimään yhä parempaan (4:1). Pyhä Henki auttaa meitä myös tässä.

Eletään pyhää elämää Pyhän Hengen voimassa.

Mielin kielin

”Emme ole koskaan puhuneet mielistelevin sanoin, sen te tiedätte; emme ole salaa ajaneet omia etujamme, siitä Jumala on todistajamme.” (1. Tess. 2:5)

Valitettavasti joukkoon mahtuu sellaisiakin julistajia, jotka ajavat omaa etuaan saavuttaakseen valtaa, suosiota tai taloudellista hyötyä. Näin ei tule toimia, sillä niiden, jotka julistavat Jumalan sanaa, tulee olla kaikessa vilpittömiä ja rehelisiä. Saarna, puhe tai todistus ei saa koskaan nousta epäpuhtaasta mielestä eikä vilpillisistä aikeista. Jos Jumala on katsonut kelvolliseksi julistamaan evankeliumia, silloin ei tule pyrkiä puheessaan olemaan mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka tutkii sydämet (2:3-4). Julistajan tulee valvoa itseään ja opetustaan, sillä vain siten he pelastavat sekä itsensä että ne, jotka kuulevat heitä (1. Tim. 4:16). Varsin hyvä ohje myös meille jokaiselle.

Ajatellaan toisten parasta.

Askelia kasvuun

”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään." (Kol. 2:6)

Ennen kuin uskoimme Jeesukseen, me olimme kuolleita rikkomustemme vuoksi, mutta Jumala teki meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa antaen kaikki rikkomuksemme anteeksi (2:13-14). Jeesuksen vastaanottaminen elämän Herraksi on vasta uuden elämän alku. Meidän tulee juurtua Häneen ja rakentaa elämämme Hänen varaansa, jotta voisimme vahvistua uskossa (2:7). Tämä tapahtuu, kun annamme itsemme kokonaan Hänelle (Room. 12:1-2) ja opimme Hänestä ja Hänen elämästään ja sanoistaan (3:16). Saamme pitää myös varamme, ettei kukaan houkuttele meitä harhaan pettävillä puheilla, jotka nojautuvat kaikkeen muuhun kuin Kristukseen, jossa jumaluus on ruumiilistunut koko täyteydessään. Hänen yhteydessään me olemme tulleet osallisiksi tästä täyteydestä (2:8-10). Jeesuksessa on kaikki, mitä tarvitsemme.

Elä Hänen yhteydessään.

Elämän ja kuoleman asia

”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.” (Fil. 1:21)

Niille, jotka eivät usko Raamatun Jumalaan ja Hänen valmistamaansa pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa, tämä ajallinen elämä on kaikki, mitä on. Sen tähden moni käyttää elämänsä pyrkien saamaan itselleen rahaa, omaisuutta, suosiota, valtaa, mielihyvää ja nautintoja. Paavalille eläminen tarkoitti panostamista siihen, mikä kestää ikuisesti. Hänelle olivat elämässä tärkeintä Jumalan tahdon mukainen elämä, kasvu kohti Kristuksen kaltaisuutta ja rohkea evankeliumin julistus. Hän oli valmis kärsimään ja jopa kuolemaan Jeesuksen nimen tähden. Joku on sanonut, että jollemme ole valmiit kuolemaan, emme ole valmiit elämään. Vain silloin, kun elämä on Kristus, kuolema on voitto. Laitetaan siis turvamme Jeesukseen, niin olemme vapaat elämään ja omistautumaan sille, millä on todella merkitystä. 

Elä Hänessä ja Hänelle.

Jokaista tarvitaan

”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat." (Ef. 4:11)

Jeesus antoi meille valtavan vastuun tehdä kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:18-20). Tätä lähetyskäskyä ei ole tarkoitettu pelkästään yksilösuoritukseksi, vaan se on annettu koko Kristuksen kirkon yhteiseksi tehtäväksi. Jeesus on asettanut seurakuntaan apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Jokaista tarvitaan. Tarvitaan apostoleita, jotka ideoivat ja suuntaavat työtä uusille alueille. Tarvitaan profeettoja, jotka kuulevat Jumalaa ja rohkaisevat seurakuntaa. Tarvitaan evankelistoja, jotka vievät evankeliumin ihmisten luokse ja muistuttavat, että kaikki eivät vielä tunne Jeesusta. Tarvitaan paimenia, jotka hellästi huolehtivat toisista. Tarvitaan opettajia, jotka auttavat ihmisiä kasvamaan syvempään Kristuksen ja Jumalan sanan tuntemiseen. Eikä vain itse tätä kaikkea tehden, vaan Hengen voimassa opettaen ja varustaen kaikki seurakunnan jäsenet Kristuksen ruumiin rakentamiseen (4:12).

Kasva Kristuksessa.

Totaalirakkaus

”Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden." (Ef. 3:18)

Vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen voimme tajuta ja kokea Hänen rakkautensa, joka ylittää kaiken tiedon. Vain Pyhä Henki voi kirkastaa meille Jumalan täydellisen rakkauden Kristuksessa, niin että Jumalan koko täyteys valtaa meidät (3:19). Tuohon rakkauteen juurtuneina alamme yhdessä toisten uskovien kanssa käsittää sen suuruutta. Se on niin leveä, että se kattaa jokaisen osa-alueen elämässämme. Se on niin pitkä, että se riittää koko elämämme ajaksi. Se on niin korkea, ettemme yllä sen ääriin ylistyksellämme. Se on niin syvä, että se laskeutuu murheemme, sairautemme, pettymystemme ja lankeemustemme synkkiin syövereihin. Me emme ole koskaan Jumalan rakkauden ulottumattomissa.

Voimmeko ymmärtää?

Hengen varassa

”Antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.” (Gal. 5:16)

Ihmisen sisimmästä lähtee pahat ajatukset, jotka saastuttavat hänet (Mark. 7:20-23). Seuraukset ovat selvästi nähtävissä. Siveettömyys. Saastaisuus. Irstaus. Epäjumalien palveleminen. Noituus. Vihamielisyys. Riidat. Kiihkoilu. Kiukku. Juonittelu. Eripuraisuus. Lahkolaisuus. Kateus. Juomingit. Remuaminen ja muu sellainen (5:19-21). Ilman Jeesusta olemme toivottomat, mutta Hänen ominaan olemme ristiinnaulinneet vanhan luontomme himoineen (5:24). Nyt Pyhä Henki tekee meissä työtään ja synnyttää elämässämme Hengen hedelmää. Rakkautta. Iloa. Rauhaa. Kärsivällisyyttä. Ystävällisyyttä. Hyvyyttä. Uskollisuutta. Lempeyttä. Itsehillintää. Annetaan Hengen ohjata elämäämme.

Elä Hengen varassa.

Mieletöntä

”Saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?" (Gal. 3:2)

Paavali esitti galatalaisille tiukan kysymyksen, sillä hän oli huolissaan, etteivät he kasvaisikaan Pyhän Hengen voimassa. Galatalaiset ajattelivat, että pelastus yksin uskosta oli liian helppoa ja olivat siksi ottamassa askelta taaksepäin pyrkien noudattamaan lakia. Kun Paavali havaitsi tämän, hän ihmetteli, kuinka he saattoivat olla niin typeriä, että aloittivat uskon vaelluksen Hengen varassa, mutta yrittivät sitten päästä päämäärään omin avuin (3:3). Paavali korosti, että Jumala ei ollut lahjoittanut Henkeä ja antanut voimatekojen tapahtua lain noudattamisen, vaan evankeliumin kuulemisen ja vastaanottamisen kautta (3:5). Voimme yrittää huomaamattamme päästä lähemmäs Jumalaa suorittamalla, mutta mikään ei voi eikä saa ottaa Pyhän Hengen paikkaa. Kasvamme uskossamme vain ja ainoastaan Jumalan Hengen vaikutuksesta. 

Katsotaan Kristukseen.

Jumalan voimasta

"Yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea.” (2. Kor. 13:4)

Paavali oli tottunut elämään kaikenlaisissa olosuhteissa - niin köyhyydessä kuin runsaudessa (Fil. 4:12). Hän ei pelännyt loukkauksia, vaikeuksia, vainoja ja ahdinkoja, joihin hän joutui Jeesuksen tähden, vaikkei niitä tarkoituksella tavoitellutkaan. Hän oli oppinut tuntemaan, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa (12:9-10). Tämä ei kuitenkaan merkinnyt surkeilua, arkailua ja Jeesuksen kirkkauden piilottelua. Hän teki tunnustekoja, ihmeitä ja voimatöitä yhden toisensa jälkeen osoittaen, että hänessä puhuu Kristus (12:12). Silti hän ei ylpeillyt, vaan toimi aina ja kaikkialla niin, ettei kukaan ajattelisi hänestä enempää kuin hänestä näki tai kuuli (12:6). Mekin olemme itsessämme heikkoja, mutta elämme Kristuksessa Jumalan voimasta, jotta maailma voisi tuntea sen.

Tunnetaan ja annetaan tuntua.

Muistisääntö

”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä." (Saarn. 12:1)

Nuoruus on jännittävää aikaa. Elämä kaikkine mahdollisuuksineen on edessäpäin valmiina koettavaksi. Helposti käy kuitenkin niin, että kaikki se, mitä maailmassa on, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä vievät huomaamatta mukanaan ja suhde Jumalaan unohtuu (1. Joh. 2:16). Elämä ilman elävää yhteyttä Jumalaan voi tuoda mukanaan katkeran, yksinäisen ja toivottoman vanhuuden, mutta elämä Jeesuksessa Kristuksessa antaa iankaikkisen turvan pahoihin päiviin, joita väistämättä kohtaamme. Sen tähden ei kannata viivytellä ja käyttää kalliita elämän hetkiä tarkoituksettomaan touhuiluun väärien asioiden parissa. Jeesus haluaa antaa meille yltäkylläisen elämän yhteydessään (Joh. 10:10).

Seuraa Häntä.

Kaikki, mitä tarvitset

”Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” (2. Kor. 9:8)

Jumala on rikas antaja ja Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Jeesuksessa Kristuksessa (Ef. 1:3). Hänellä on runsaasti lahjoja annettavana meille, eikä Hänen varastonsa tyhjene. Meillä on aina kaikki tarvittava. Varat. Kyvyt. Rakkaus. Taidot. Armolahjat. Tieto. Sydämen palo. Työvälineet. Mahdollisuudet. Kaikki saamamme hyvä ei ole tarkoitettu pelkästään meitä itseämme varten, vaan sitä varten, jotta voisimme tehdä hyvää muille. Ei siis pihtailla ja pidetä kaikkea itsellämme. Laittaessamme lahjamme käyttöön, Jumala moninkertaistaa niiden vaikutuksen ja työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan (9:10-12). Tehdään siis kaikin tavoin hyvää ja osoitetaan maailmalle Herramme rakkautta.

Meillä on jo kaikki, mitä tarvitsemme.

Saviastioita

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.” (2. Kor. 4:7)

Jumala on uskonut meidän tehtäväksemme maailmankaikkeuden suurimman sanoman välittämisen - pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Hän asuu meissä Pyhän Henkensä kautta valaisten itse meidän sydämemme Kristuksen kirkkaudella (4:6). Vaikka olemme heikkoja saviastioita, Jumalan valtava ja mittaamaton voima vaikuttaa meissä ja me saamme levittää tuota kirkkautta siellä, missä olemme. Kun ymmärrämme, ettei tuo valtava voima ole peräisin meistä itsestämme, se saa meidät pysymään päivittäin yhteydessä Herraamme. Kiinnitetään katseemme Jeesukseen Kristukseen, eletään Hengen täyteydessä ja annetaan ihmisille mahdollisuus kohdata Jeesus Kristus kauttamme.

Hän on voimamme.

Hyötykäyttöä

”Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä.” (Saarn. 5:18)

Koko elämämme on lahjaa ja Jumalan suurta armoa. Siihen sisältyy myös kaikki ajallinen rikkaus, jota Hän on antanut meidän käyttöömme ja saamme iloita siitä. Me olemme vauraassa lännessä etuoikeutetussa asemassa verrattuna suureen osaan maapallon väestöstä. On hyvä muistaa, ettemme voi viedä mukanamme iäisyyteen mitään siitä, minkä olemme vaivaa nähden koonneet (5:14). Siksi meidän tulee varoa, ettemme ylpeilisi ja panisi toivoa rikkauteen, vaan Jumalaan. Meille on annettu mitä parhaimmat edellytykset jakaa meille uskotusta hyvästä anteliaasti eteenpäin (1. Tim. 6:17-18). Yksi erityisen hyvä tapa käyttää meille uskottua rikkautta ja omaisuutta on tukea lähetystyötä lähellä ja kaukana, jotta mahdollisimman moni saisi kuulla ilosanoman Jeesuksesta.

Laitetaan varamme hyötykäyttöön.

Työmaa-alue

”Minulle on avautunut laaja ja lupaava työmaa. Tosin myös vastustajia on paljon.” (1. Kor. 16:9)

Kun Jumalan valtakunnan työ menee eteenpäin ja ihmisiä tulee elävään uskoon Jeesukseen Kristukseen, se herättää usein myös vastustusta. Uskonnolliset ihmiset vihastuvat, kun he tajuavat, että heidän hartaasta puuhastelustaan kristillisten asioiden ympärillä puuttuu jotain ratkaisevan tärkeää. Maailman ihmiset vihastuvat, kun he näkevät uudestisyntyneiden muuttuneet elämät, jotka haastavat heidän oman elämäntapansa. Penseät uskovat vihastuvat, kun he näkevät ensi rakkauden palon, josta he ovat itse luopuneet. Vihastumisen ja vastustuksen takana on kaipaus saada kokea samaa, todellista elämää Jeesuksessa Kristuksessa. Ollaan sen tähden lujia ja järkähtämättömiä ja tehdään aina innokkaasti Herran työtä. Vaivannäkömme ei ole turhaa (15:58).

Tervetuloa hommiin työmaalle!

Huolettomasti

”Lakatkaa te huolehtimasta!" (Ps. 46:11)

Kuinka paljon me murehdimmekaan moninaisista asioista, vaikka tiedämme, ettemme voi lisätä sillä tavoin elämäämme pituutta (Matt. 6:27)? Mahdollisesti päinvastoin. Pienestäkin asiasta kasvaa valtava, kun sitä alkaa murehtia yön pimeinä tunteina ja suurikaan asia ei ratkea murehtimalla. Jumala kehottaa meitä heittämään kaikki murheemme Hänen kannettavakseen, sillä Hän on luvannut pitää meistä huolen (1. Piet. 5:7). Hänen sanoillaan on katetta, sillä Hän on kaikkivaltias - korkein koko maailmassa (Ps. 46:11). Ei yritetä selvitä omin neuvoin, vaan kerrotaan Herralle kaikki huolenaiheemme - niin pienet kuin suuret. Luotetaan Hänen apuunsa, sillä Hän kykenee tekemään moninverroin enemmän kuin osaamme edes pyytää (Ef. 3:20).

Hän pitää meistä huolen.

Yhteiseksi hyödyksi

”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:7)

Armolahjoja, palvelutehtäviä ja Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia (12:4-6). Jumala on suunnitellut paikkamme ja Pyhä Henki jakaa itse kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo, jotta seurakunta olisi toimiva ja puoleensavetävä. Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta ja toinen kyvyn jakaa tietoa. Toiselle Henki suo uskon voiman ja toiselle parantamisen lahjan. Joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan ja joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan. Joku saa kielillä puhumisen lahjan ja joku toinen kyvyn tulkita tällaista puhetta (12:8-11). Meidän tehtävämme on käyttää saamiamme lahjoja ja virittää ne palaviksi.

Tiedätkö lahjasi?

Voi meitä!

”Voi minua, ellen evankeliumia julista!” (1. Kor. 9:16)

Paavali totesi, että hänen evankeliumin julistamisessa ei ollut mitään syytä ylpeilyyn, sillä hänen oli pakko tehdä sitä (9:16). Paavali oli luullut olevansa Jumalan asialla, mutta elävän Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen muutti Paavalin elämän täydellisesti (Apt. 9:1-22). Hän sai siirtyä pimeyden valtakunnasta Jeesuksen valtakuntaan (Kol. 1:13). Paavalista tuli taivaan kansalainen, joka ei voinut olla hiljaa Jumalan pelastussuunnitelmasta. Hän teki kaikkensa voittaakseen edes muutamia Jeesukselle, sillä kysymys oli ihmisten iankaikkisesta kohtalosta (9:19-22). Ymmärrämmekö me, että on kyse iankaikkisen tärkeästä asiasta? Onko meillä paloa sielujen voittamiseen niillä lahjoilla, mitä meille on annettu? Tarvitsisimmeko me Jeesuksen uudistavaa kosketusta, jotta Hän saisi sytyttää meidät? 

Voi meitä.