torstai 20. heinäkuuta 2017

Rakkauden kaipuu

”Herra lisätköön teille yhä runsaammin rakkautta toisianne ja kaikkia kohtaan.” (1. Tess. 3:12)

Puhuessaan lopun ajoista Jeesus kertoi, että laittomuuden riehuessa valtoimenaan, monien rakkaus kylmenee (Matt. 24:12). Meidän ei tarvitse kuin avata päivän lehti tai TV-uutiset, kun näemme, miten totta Jeesuksen sanat ovat. Väkivaltaa ja sotia. Rasismia ja vihapuhetta. Koulu- ja työpaikkakiusaamista. Pilkkaamista ja avointa halveksuntaa. Rakkauden nimissä käsketään joidenkin tukkia suunsa, koska heillä on väärälainen mielipide asioihin. Emmekä me kristitytkään selviä puhtain paperein. Seurakunnissamme on riitoja ja erimielisyyttä. Somessa uskovat haukkuvat kilvan toinen toisiaan ja koettelemiseksi naamioitu pahan puhuminen huokuu rakkaudettomuutta. Tarvitsemme kipeästi, että Herra saa lisätä rakkauttamme toinen toisiamme ja kaikkia kohtaan. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5), joten voimme vain pyytää Herraa täyttämään meitä enemmän Hengellään ja sen myötä rakkaudellaan.

Maailmamme kaipaa rakkautta!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Suu auki

”Meillä oli kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia.” (1. Tess. 2:2)

Paavali joutui kärsimään, kokemaan pahoinpitelyä ja päätyi vankilan jalkapuuhun Filippissä evankeliumin tähden (Apt. 16:23-24). Hän joutui kokemaan ankaraa vastustusta myös Tessalonikassa, kun juutalaiset haalivat kansaa koolle ja nostivat kaupungissa mellakan (Apt. 17:5). Kaikista näistä vaikeuksista ja haasteista huolimatta, Paavali julisti Pyhän Hengen voimassa rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta ja monet pelastuivat (1:5-6). Onko meillä rohkeutta puhua Jeesuksesta siellä, missä olemme ja liikumme? Valitettavan usein olemme kuitenkin hiljaa, kun pitäisi avata suumme todistaaksemme Herrastamme tai kun pitäisi laskea käsi sairaan päältä rukoillaksemme hänen puolestaan. Näin siitäkin huolimatta, vaikka meitä ei pahoinpidellä saati heitetä vankilaan. Voisiko meilläkin olla Jumalassamme rohkeutta puhua evankeliumia? Jos rohkeutta puuttuu, saamme pyytää sitä Jumalalta ja pyytää Häntä täyttämään meitä Hengellään (Apt. 4:28-31).

Ole rohkea.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Missä olet, Herra?

”Jos kerran Herra on meidän kanssamme, niin miksi kaikki tämä on kohdannut meitä? (Tuom. 6:13)

Herran enkeli näyttäytyi Gideonille sanoen, että Herra on tämän kanssa. Gideonin mielestä hänen kokemuksensa ja häntä ympäröivä todellisuus eivät vastanneet sitä, mitä edelliset sukupolvet olivat kertoneet Jumalasta, Hänen voimastaan ja läsnäolostaan. Herran vastaus Gideonille oli yllättävä: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel. Minä lähetän sinut." Jumala oli kansan ja Gideonin kanssa, mutta olosuhteet eivät muuttuisi viinikuurnassa piilottelemalla. Oli aika astua esiin ja toimia (6:11-16). Kuinka usein mekin pohdimme Gideonin tavoin maailman menoa katsellessamme, että missä Jumala on? Samalla muistelemme vanhoja hyviä aikoja ja päivittelemme mielessämme ja ääneen, kuinka ennen oli kaikki paremmin ja odotamme lamaantuneina, että Jumala tekisi jotakin. Olisiko kaikki tämä kohdannut meitä siksi, ettemme ole tehneet sitä, mitä meidän kuuluisi tehdä? Meille on annettu tehtävä (Mark. 16:15), meidät on lähetetty (Joh. 20:21) ja me olemme saaneet Pyhän Hengen voiman (Apt. 1:8).

Mene tässä voimassa.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Katse ylöspäin

”Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä.” (Kol. 3:2)

Jeesuksen omina meillä tulisi olla toisenlainen mielenlaatu kuin meitä ympäröivällä maailmalla. Mutta kuinka on? Ajattelemmeko kuitenkin enemmän ja kiinnitämmekö sydämemme ajallisiin asioihin? Etsimmekö ennen kaikkea muuta omaa menestystämme ja oman tahtomme toteutumista Jumalan valtakunnan ja Hänen tahtonsa sijaan (Matt. 6:33)? Meidän elämämme on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa ja meidän kotimme on Hänen luonaan (3:3). Tämän ymmärtäminen antaa aivan uudenlaisen näkökulman ajalliseen elämäämme. Kun käsitämme, että kaikki ympärillämme on katoavaista ja että Jeesuksen palatessa mekin ilmestymme Hänen kanssaan kirkkaudessa (3:4), alamme kiinnittää mieltämme enemmän siihen, mikä on ylhäällä. Kun katseemme on kiinnittynyt tärkeimpään, haluamme myös tehdä kaikkemme, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi pelastua ja tulla uskoon.

On kyse iankaikkisuudesta.