sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pilkan kohteena

”Jos teitä pilkataan Kristuksen nimen tähden, olette autuaita, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää päällänne.” (1. Piet. 4:14)

Raamattuun luottava ja uskoaan julkisesti tunnustava Jeesuksen seuraaja on monenlaisen pilkan kohteena, vaikka suvaitsevaisuus on aikamme trendi. Media vahtii tarkkana, ettei vihervasemmistoa, sukupuolivähemmistöjä tai islamia kohtaan kohdisteta vihapuhetta, mutta sallii sen, kun se kohdistuu tunnustavia kristittyjä kohtaan, jotka uskovat Jumalan luomistyöhön tai haluavat puolustaa avioliittoa, lapsia ja perheitä. Toisaalta kuulee syytöksiä, että ne, jotka haluavat pitää kiinni Raamatun sanasta, hajoittavat kirkon yhteyden, vaikka asia on juuri päinvastoin. Meidän ei tule hämmästellä näitä tapahtumia, ikään kuin meille tapahtuisi jotain outoa (4:12). Meille nauretaan ja meitä pilkataan siksi, ettemme suostu ryntäämään heidän mukanaan samaan riettauden tulvaan. Mutta kerran kaikkien on tehtävä tili hänelle, joka tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (4:4-5). Pysytään lujina Hengen antamin voimin, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät tottele Jumalan evankeliumia (4:17).

Toimitaan edelleen oikein.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Aina valmiit

”Olkaa aina valmiit vastaamaan kaikille, jotka kysyvät teiltä, mihin toivonne perustuu. Vastatkaa kuitenkin lempeästi ja kunnioittavasti.” (1. Piet. 3:15-16)

Helppoa kuin mikä. Ole valmis. Vastaa kysyttäessä. Vastaa kunnioittavasti. Mutta voimmeko me olla aina valmiina? Mutta entä jos kukaan ei koskaan kysy? Mutta eikö jokainen olisi parasta suolata Jumalan sanan totuudella, jos siihen avautuu mahdollisuus? Hyviä kysymyksiä. Valmiina olemiseen riittää yksinkertaisesti se, että pyytää päivittäin Jumalaa käyttämään todistajanaan tavalla tai toisella ja vastaa sitten Jumalan avaamassa tilanteessa kysyjälle Hengen antamin sanoin. Kanssaihmiset saa kysymään uskostaan siten, että elää aina johdonmukaisesti ja avoimesti Jeesuksen seuraajana täynnä Hengen vaikuttamaa rakkautta, iloa ja rauhaa. Lempeä ja kunnioittava vastaaminen onnistuu, kun pyrkii näkemään jokaisen lähimmäisen arvokkaana mestariteoksena, millaisena Jeesus heidät näkee. Meidän on aika hylätä kaikenlaiset tekosyyt, miksemme me voisi toimia tässäkin asiassa sanan mukaisesti. Ollaan sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita tai lukijoita (Jaak. 1:22).

Aina valmiina.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Ei kuka tahansa

”Te sen sijaan olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja omaisuuskansa julistaaksenne hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet. 2:9)

Me olemme valittua sukua, kuninkaallista papistoa, pyhää heimoa ja omaisuuskansaa. Tähän asemaan ei kukaan meistä pääse teologian opintojen, korkeakoulututkinnon tai oikean työpaikan myötä, vaan siihen synnytään vedestä ja Hengestä uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Jokainen meistä herää uuteen päivään elämää suuremman kutsun kanssa, jotta julistaisimme Jumalan tekoja ja valtakunnan evankeliumia sanoin ja teoin. Aina emme tarvitse edes sanoja, sillä meidän elämästämme tulisi näkyä, kenen omia me olemme. Eletään sen tähden nuhteettomasti niiden ihmisten keskellä, joiden pariin Jumala on meidät asettanut, jotta he näkisivät hyvät tekomme ja ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänään (2:12). Meidän on aika hylätä väärä ajatus siitä, että Jumalan valtakunnan työ kuuluisi vain tiettyjen kirkollisten ammattiryhmien edustajille. Jeesuksen omina saamme kaikki lähteä Hengen voimassa julistamaan Jeesusta.

Sinut on valtuutettu.

torstai 21. syyskuuta 2017

Selvä suunta

”Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä.” (1. Piet. 1:15)

Uskonpuhdistuksen ajatus, että olemme yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita, on johtanut siihen, että monet sallivat tietoisesti syntiä elämässään. Jumalan sanan ohjeet oikeasta ja väärästä, puhtaudesta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä on unohdettu, sillä minkäs syntinen nyt luonnolleen voi. Meidän ei tule kuitenkaan elää enää niiden himojen mukaan, joissa me ennen vaelsimme, vaan meidän tulee tulla kaikessa pyhiksi kuuliaisten lasten tavoin (1:14-16). Meidän tulee ymmärtää, mitä Jeesus Kristus on tehnyt puolestamme. Hän ei lunastanut meitä kalliilla verellään (1:18-19) vain siksi, että voisimme edelleen elää synnissä (1. Joh. 3:9). Vanha luontomme on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, jotta syntinen ruumiimme menettäisi valtansa ja voisimme elää Jumalalle. Synti ei ole enää herramme (Room. 6:6-14). Me olemme uusia luomuksia (2. Kor. 5:17) ja Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään kaiken jumalattomuuden ja maailmalliset himot (Tiit. 2:12). Tehdään siis parannus kaikesta synnistä ja eletään saamamme kutsun arvoisesti (Ef. 4:1).

Ollaan pyhät.