maanantai 31. joulukuuta 2018

2044

"Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon." (Hepr. 4:11)

Lähes kuusi vuotta sitten sydämelleni nousi ajatus, että alkaisin kirjoittaa päivittäisestä raamatunlukuohjelmastani nousevia ajatuksia blogiin. Takana on nyt 2044 päivän putki, jonka jokaisena päivänä puoleenyöhön mennessä olen kirjoittanut lyhyen tekstin, vaikkakin pituus on hieman kasvanut vuosien myötä. Kuluneiden vuosien aikana Raamattu on tullut luettua läpi vähintään kerran vuodessa lukuohjelmasta riippuen. Nyt on tullut aika pitää taukoa tästä päivittäisestä rutiinista ja sen myötä aloittaa myös somepaasto. En voi luvata, ettenkö kirjoittaisi vielä jossain välissä blogia, mutta aika näyttää. Tulen edelleen lukemaan Raamattua päivittäin jotakin lukuohjelmaa noudattaen, sillä Jumalan sana on elävä, voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka (4:12). Rohkaistaan toinen toisiamme pitämään huolta siitä, että ravitsemme itseämme hengellisesti joka päivä, kunnes koittaa päivä, jolloin saamme nähdä Herramme kasvoista kasvoihin (3:13).

Lepo odottaa.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Oikealla taajuudella

”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä.” (Hepr. 3:7)

Jos te kuulette hänen äänensä. Jos. Monenlaiset äänet taistelevat meidän huomiostamme joka päivä, joten ei ole mitenkään itsestään selvää, että kuulisimme automaattisesti Jumalan äänen. Elämämme on niin täynnä kaikenlaista, että yhä harvempi ihminen - jopa Jeesukseen uskova - avaa päivittäin Raamattunsa lukeakseen sitä ja kuullakseen Jumalan ääntä, sillä heidän on paljon helpompaa avata televisio tai selailla kännykällä someprofiileja kuin hiljentyä Jumalan sanan ääreen. Toisaalta elämme maailmassa, joka on niin täynnä kaikenlaista ääntä, ettemme välttämättä kuule Pyhän Hengen hiljaisia kuiskauksia arkemme keskellä. Jeesus vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan ja otti välillä myös opetuslapsensa mukaan osoittaakseen näille hiljaisten hetkien merkityksen (Luuk. 9:18). Varataan jokaiseen päivään hetkiä, jolloin hiljennämme häiriötekijät ympäriltämme ja hiljennymme kuuntelemaan Herran ääntä.

Kuunnellaan häntä.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Varrella virran

”Sen tähden meidän tulee yhä tarkemmin pitää kiinni siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain joutuisi virran viemiksi.” (Hepr. 2:1)

Ympärillämme velloo kuohuva virta, joka tuntuu voimistuvan hetki hetkeltä. Elämme ajassa, jossa kansamme erottautuu tietoisesti kristillisestä arvopohjasta. Meillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta palata menneeseen, vaikka moni sitä sydämestään haluaisi ja näkee jopa vaivaa sen tähden. Mennyt on mennyttä ja vanhat hyvät ajat eivät tule takaisin. Mutta vaikka maailma ja kirkko maallistuvat, me saamme pitää Jeesuksen opetuslapsina entistä tarkemmin kiinni Jumalan sanasta, ettemme joutuisi virran vietäväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me olemme lakihenkisiä ihmisiä, jotka yrittävät pakottaa muut elämään Jumalan sanan mukaisesti, vaikkeivät edes usko Jumalaan. Meidän tulee elää itse evankeliumia todeksi omassa elämässämme ja osoittaa niin sanojemme kuin tekojemme kautta, millaista on Jeesuksen vapauttama ja Pyhän Hengen voimassa eletty elämä. Meidät on kutsuttu tuomaan Jeesuksen kosketusta ja hänen valtakuntansa todellisuutta kadoksissa olevien elämään.

Hän muuttaa elämän.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Paras osa

”Herra on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.” (Val. 3:24)

Elämä ei todellakaan ole aina helppoa ja mukavaa, minkä myös Valitusvirren kirjoittaja tiesi oman kokemuksensa kautta (3:1-21). Hän ei kuitenkaan menettänyt toivoaan kaiken vaivan keskellä, sillä hän ymmärsi, etä jokainen päivä ja hetki on Jumalan lahjaa. Hän kirjoitti: "Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." (3:22-23) Hän oli käsittänyt, mitä on Jumalan armo ja rakkaus. Sen tähden hän turvautuikin ahdinkonsa keskellä Jumalaan luottaen, että Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen ja etsii häntä (3:25-26). Jumalan armo on edelleen tarjolla jokaiselle tarvitsevalle. Hän pelasti meidät Jeesuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän (Tiit. 3:5-7). Saamme antaa koko elämämme Jeesukselle ja panna toivomme yksin häneen.

Nyt ja aina.